Kun kissa tuli taloon

Jouluntoivotus!

2011-12-24T11:38:00.000+02:00

Leikkisää ja iloista joulua kaikille!

Pitkä hiljaisuus on taas blogissa ollut muuttoasioiden ja kaiken siihen liittyvän hässäkän takia. Kissat ehdittiin kuitenkin vielä ennen joulua pakottaa pakolliseen joulukorttikuvaan. Koitetaan parantaa tapamme ja raportoidaan vaikkapa vuoden vaihteen jälkeen että miten se muuttokin oikein meni, nyt kun siitä on viimein selvitty. Vietetään kuitenkin sitä ennen mukava joulu ja syödään mahat täyteen jouluruokaa (kissoille oli aamiaiseksi herkkukalaa riisipuuron sijaan).

Laatikkoeläin

2011-09-26T17:01:00.000+03:00

Tällä kertaa emme puhu hiekkalaatikoista, vaan muuttolaatikoista!

Muutto on edessä, ekaa kertaa kissojen kanssa. Kuinka siitä selviämme, se nähdään viikonloppuna. Talo on kuitenkin jo nyt täynnä laatikoita ja mikäs sen kivempaa kissojen mielestä olisikaan. Täydet laatikot noita ei juurikaan kiinnosta, mutta ne tyhjät! Ne on parhaita. Laatikosta voi väijyä kaveria tai vahtia että kaikki kissatarvikkeet tulee varmasti pakattua. Ja on noissa laatikoissa parit päiväunetkin taidettu nukkua.

Kissojen muutossa joudumme hieman huijaamaan. Matkapahoinvoinnin ja yleisen järjestyksen takia muuttoautona toimiva kuorma-auto ei liene kissoille se kivoin tapa matkustaa, varsinkin kun muuttomatkaa on useita satoja kilometrejä. Kissat kuljettuvat siis ensi viikoksi hoitoon ja sillä välin henkilökunta järjestää uuden kodin kissaturvalliseen kuntoon ja käy noutamassa eläimet vasta muuton jälkeisenä viikonloppuna.

Matkapahoinvointiin ajattelimme kokeilla homeopaattista lääkettä, cocculusta ja stressiä varten hankitaan feliwaytä. Raporttia tästäkin voi olla saatavissa sitten ensi kuussa, kun tiedetään toimiko se vai ei. Myös matkustusmukavuus on otettu huomioon ja eläimille hankittiin iso matkahäkki (sellainen koiraversio), jonne mahtuu myös hiekkalaatikko ja peti. Toivottavasti siis rääkykuoroa hiljentää hieman sekin seikka, ettei tarvitse pikkukopassa kököttää montaa tuntia.

Elokuvailta

2011-08-30T21:08:00.000+03:00

Henkilökunta päätti menneenä viikonloppuna viettää laatuaikaa katselemalla elokuvia ja nauttimalla iltapalaa. Elokuvaksi valittiin Kauriinmetsästäjä. Henkiökunta sai myös tuttuun tapaan sylivieraan. Yleensä Kärpällä on tapana tulla joko istumaan ruudun eteen tai kököttämään syliin. Mikäs siinä leffan ajan sylissä köllötellessä, ellei sylin sitten tarvitse poistua esimerkiksi vessaan kesken elokuvan. Ja kun syli nosti jalatkin lokoisasti tuolille, oli "leffankatseluasento" kissallekin mitä parhain...

Kärppä ei juurikaan ole elokuvista ollut kiinnostunut, mutta Oppu sen sijaan on joskus hämmästyttänyt istumalla pitkänkin tovin sylissä katsomassa ruutua. Pään liikkeistä päätellen se on myös seurannut mihin kummaan ruudussa liikkuvat objektit ovat menossa...

Punkkitorjunta

2011-08-14T21:15:00.001+03:00

Tämän kesän uutuuksiin kuuluu The Punkkipanta!

Kun jo kevään toisella ulkoilureissulla napattiin mojova punkkisaalis, totesi henkilökunta, että jotain on tehtävä. Tietoa etsittiin erilaisista punkkiliuoksista, mutta todettiin että melko kalliiksi tulee, jos aikoo molempia kissoja koko kesän pitää liuostettuna, kun yksi paketti maksaa parisenkymppiä ja se riittää vain kuukaudeksi . Meidän ulkoilutahdilla ei mitenkään hirveän taloudellista, mutta ehkä toimivampaa jos ulkona käydään aktiivisemmin.

Tuttavan koiralla on yrttipanta pitänyt punkit loitolla, ja koska yrttipanta on luonnollinen, erilaisiin öljyihin perustuva ratkaisu, se sopii myös kissoille (toisin kuin muut koirien punkkipannat). Prismasta valikoitiin edullinen herba-max -panta (jota on myös kissoille sopiva lyhyempi malli, mutta ei tietenkään saatavilla täältä), joka on ollut käytössä koko kesän, eikä punkeista ole ollut riesaa. Yhdestä koirille tarkoitetusta pannasta pätkäistiin oma pätkä molemmille kissoille. Toiseen pätkään vaan piti viritellä kiinnitysmekanismi, kun niitä ei yhteen pantaan kuulu yhtä enempää.

Alussa panta tuoksuu aika voimakkaasti laventelille ja sitrukselle, mutta noin viikossa tuoksu lievenee siedettävälle tasolle (tuoksuu silti edelleen). Kissatkin tottuivat henkilökunnan ennakko-odotuksien vastaisesti pantoihin tosi nopeasti, eivätkä ole hankkiutuneet niistä eroon yön aikana kuin kerran-pari per nenä. Ovelasti Kärppä piilotti omansa keittiön maton alle, ettei henkilökunta sitä löytäisi, mutta niin vaan joutui sinttikin pukemaan pannan takaisin kaulaansa. Pukeminen onkin se ikävin osuus koko touhussa. Panta on toki tyylikkään keltainen ( myös muita värejä saatavilla), joten huomaa nopeasti, jos kissa on hukannut omansa. Sekä Kärpän että Opun turkkia vasten tuo väri on aika kirkas ja näkyvä.

Luultavasti tähän vaihtoehtoon päädymme myös tulevina kesinä, sillä panta yllätti positiivisesti monessakin mielessä.

+ hinta yht. n. 5 e (yhdestä koirien pannasta molemmille kissoille)
+ riittoisa (n. 3-4 kuukautta, ei tarvitse uusia kesän aikana)
+ kissat ei vastusta
+ helppo
+ toimii (!!)

- haju (tuoksuu voimakkaasti ensimmäisen viikon ja sen jälkeen koko eläin miedosti)
- pukeminen toisinaan vaikeaa, mutta onnistuu silti

Ulkojuttuja

2011-08-14T21:02:00.001+03:00

Tänäkin kesänä on ahkerasti ulkoiltu. Jopa niin ahkerasti, että aiemmin hieman ujompi Kärppä on osoittautunut melko rohkeaksi ulkoilijaksi. Kärppä myös tietää mistä ulos mennään ja monesti (Kärpän mielestä kesken loppuneen) ulkoilureissun jälkeen eteisessä on pieni musta piipittävä olento, joka sitkeästi kaaputtaa ovea. Ulkoilutahti ei kuitenkaan ole jokapäiväistä, vaan ulkona käydään maksimissaan kerran viikossa, joskus vain parin viikon väleinkin.

Ulkoreissun jälkeen kissat nukahtavat perusteellisen pesutuokion jälkeen välittömästi, eli hurrrrjan mielenkiintoista hommaa se tuntuu olevan. Tänä kesänä on nähty lähietäisyydeltä mm. oravia ja pesää puolustavia lintuja, vähemmästäkin väsähtää!

Tämänkertaiset ulkoilureissun kuvat rajoittuvat Oppuun, koska toisen osapuolen kanssa ulkoillut Kärppä ei ollut erityisen filmaattisella tuulella, vaan poukkoili ympäriinsä. Kännykän kamera ei jaksanut keskittyä niin nopeasti liikkuvaan objektiin.

Uusi alku ja palkinto

2011-08-08T12:08:00.000+03:00

Koska K-blogi tarjoili meille tällaisen, lienee "pakko" aktivoitua hieman tämän blogin pitämisessä. Edellisestä postauksesta on jo reilusti yli vuosi. Uudistin vähän blogin ulkoasuakin, joten kokeillaan nyt tällaista uutta alkua.

Palkintoon liittyen Oppu ja Kärppä vastaavat nyt kysymyksiin:

Oppu:
Mikä on lempivärisi?
Punainen. Minulla on punainen ruokakuppi ja valjaat.

Mikä on lempiruokasi?
Katkaravut. Tuoreet, ruuan sekaan sekoitetut tai ihan missä muodossa tahansa. No okei, pateesta en välitä. Myös tuore liha on hyvää!

Minne haluaisit matkustaa?
En minnekään ainakaan autolla. Autossa tulee aina paha olo ja ahdistus. Ulkona on välillä ihan kiva käydä, esimerkiksi tuossa omalla takapihalla vaanimassa tipuja.

Kärppä:
Mikä on lempivärisi?
Musta. Henkilökunnan mustissa vaatteissa kissankarvat näkyy niin kivasti!

Mikä on lempiruokasi?
Tykkään natustella kaikkia esineitä, esimerkiksi silmälaseja, kyniä, cd-levyjen koteloita, kännykän laturia yms. Nämä tosin eivät ilmeisesti henkilökunnan mielestä ole ruokaa, joten vastataan nyt sitten että tonnikala.

Minne haluaisit matkustaa?
ULOS! Viimeksi jäi ulkoilu kesken, kun oli muka "kiire, niin käydään ihan nopeasti vain". Eivät ne uskoneet että ulos olisi taas päästävä, vaikka koko yön rapsutin ovea ja piipitin surkeasti.

Neulotaan!

2010-02-02T19:38:00.002+02:00

Pitkästä aikaa ihmisväen naisosapuoli päätti tarttua neulepuikkoihin. Hieman jo pelotti, että niinköhän sitä saa ollenkaan rauhaa neuloa, kun kuitenkin vähintään jompikumpi kissoista tappaa tai saalistaa lankakerää eikä anna hetkenkään rauhaa.

Yllätys oli suuri, kun molemmat kissoista jatkoivat päiväuniaan vaikka kilistelin neulepuikkoja ja lankakeräkin pyöri iloisesti lattialla. Oppu heräsi sitten jossain vaiheessa ja tuli katsomaan, mutta ei, pyörivä lankakerä ei ollut erityisen mielenkiintoinen. Sen sijaan neulepuikkojen punaiset päät herättivät Neidin kiinnostuksen. Tottahan se neulominen sitten keskeytyi kun ahkerasti puikon päässä roikkuva neiti meinasi viedä koko puikon. Luovutin suosiolla.

Sukulaisia

2010-01-27T22:22:00.006+02:00

Kissakuvahaasteessa esitellään tällä kertaa sukusuhteita. Osallistutaanpa mekin, taas pitkästä aikaa, ja katkaistaan pitkä blogihiljaisuus. Opun saapumisesta on nyt hieman yli vuosi ja Kärppäkin on ollut meillä vajaan vuoden.

Molemmat kissat saapuivat meille Kuopion pieneläinsuojalta. Oppu oli suojalla yhdessä sisarensa kanssa. Siskoplikka oli ehtinyt jo lähteä uuteen kotiin, ja Oppukin oli varsin halukas pääsemään häkistä pois. Opun sisarkissa on kuvan perusteella aika vekkulin näköinen mustavalkoinen otus, ja kyllähän tuosta samoja piirteitä on löydettävissä. Oppu ainakin istuu aivan samalla tavalla, selkä erittäin suorana ja häntä sievästi tassujen luo tuotuna.

Kärppä taas on pieneläinsuojalle tuodun löytökissan pentu. Emokissaa emme valitettavasti koskaan saaneet tavata, kun se oli jo ennen pentujen luovutusta luovutettu uuteen kotiin. Sijaiskodin kertoman mukaan emokissa oli erittäin pieni (ei siis kai ihmekään, että Kärppäkin on vähän tuollainen sintti) ja todella kaunis, väriltään kokomusta. Pennuistaan hän oli huolehtinut erittäin hyvin. Kärpän pentueessa oli yksi poika, joka oli emonsa tapaan aivan musta, ja kolme kilpikonnaväritteistä tyttöä, joista Kärppä oli tummin ja muut olivat valkokirjokilpikonnia.

Jos joku tunnistaa kissansa näistä tai tietää mitä Kärpän ja Opun sukulaisille nykyään kuuluu, niin tietoja otetaan mielellään vastaan.

Kuvat (c) Piskis ry

Hyvää joulua kaikille!

2009-12-25T15:00:00.001+02:00

Pieni suuri kissa

2009-12-05T13:16:00.007+02:00

Kärppä Josefiina täyttää tänään kokonaisen vuoden! Siitä helmikuussa meille saapuneesta pikkurääpäleestä on siis kasvanut jo ainakin hieman suurempi kissa. Oppu on edelleen kooltansa aavistuksen suurempi, mutta tasaista tahtia Kärppä on ottanut kiinni. Ja jos ei kooltansa, niin ainakin luonteeltansa Kärppä on pieni suuri kissa.

Synttäreitä juhlistettiin tänään heti aamusta herkkuaterialla. Ihmisväki koetti löytää kaupasta jotain erikoisempaa, jotain mitä ei vielä oltaisi maisteltu, ja synttäriateriaksi valikoituikin Sheban meriherkkuja ja tonnikalaa. Hyvin näytti ainakin kastikkeet ja hyytelö synttärisankarille maistuvan, kun oikein lasilautaselta tarjoiltiin.

Ja koska Opun synttäreitä ei erityisemmin juhlittu, sai sekin osansa juhlapöperöstä. Varsin sievästi mahtuivat samalta lautaselta syömään, vaikka alkuun ennakoinkin, että täytynee jakaa ruoka kahteen kuppiin, sitten kun Oppukin päästetään apajille.

Ruuan jälkeen olikin rauhoittumisen hetki, sen verran pyöreiksi kissat itsensä söivät. Hetken malttavat nyt maistella päiväunia, mutta kohtapa ollaankin taas vauhdissa...

Parasta on...

2009-11-16T19:48:00.003+02:00

Kärppä: ...nukkua ihmisten jättämässä vaatekasassa.
Oppu: ...nukkua pikkusiskon kainalossa (ainakin joskus).

Syömälakko, osa 2

2009-11-05T10:05:00.002+02:00

Kissat ovat nyt kieltäytyneet syömästä toista lemppariaan: Miamor kitten beef -pussiruokaa. Sitä löytyy kaapista vielä yli puoli laatikollista, eli reilu 10 pussia. Tai lähinnä Oppu on kieltäytynyt, mutta Kärppä ei malta keskittyä syömiseen, jos Oppu touhuilee jotain muuta eikä ole vierellä syömässä...

Mistähän kiikastaa? Ollaanko noita sitten syötetty liikaa, vai onko ruoka yhtäkkiä muuttunut pahaksi? Vaihtelua ruuasta kyllä pitäisi löytyä, kun kaapissa on myös muita Miamor-makuja (lähinnä tosin adultruokia, jotka kelpaa hyvin) ja animondan pusseja, cosman sekä applawsin tölkkejä ja välillä syödään tuoreita lihoja ja satunnaisia kaupasta hankittuja pöperöitä. Mutta ei kai auta muu, kuin pistää noi ruuat joksikin aikaa syrjään. Jos kokeilisi nyt hetken tauolla olleita feline portan pusseja, joita on vielä muutamia...

Luonnon liveshow

2009-11-02T19:21:00.003+02:00

Pakkaset ovat kiirineet myös savoon ja tinttejä näkyy taas puissa. Tämä saa kissat taas aktivoitumaan ja monesti alkaakin keittiöstä kuulua kummaa koputusta. Oppu paukuttaa hännällä mikron kylkeen kun samalla tähystää siitä ikkunan edestä takametsän asukkeja. Välillä röyhkeät tiput tulevat jopa parvekkeelle, eilenkin kävi jopa kolme (!) tinttiä istumassa kaiteella yhtäaikaa. Kyllä meinasivat kissat saada hepulin.

Oppu jaksaa kytätä ikkunasta myös metsässä lenteleviä lintuja, mutta Kärppä ei tunnu tajuavan niissä mitään ideaa. Oppu käkättää, paukuttaa hännällä ja tökkii kuonolla ikkunaan (näkyisipä tuo lasi kuvan perusteella olevan kuononjälkien lisäksi muutenkin pesun tarpeessa), Kärppäkin innostuu tästä ja tulee katselemaan, mutta vaikuttaisi olevan vähän hukassa. Katselee kuitenkin samoihin suuntiin kuin Oppu, ikäänkuin ihmetellen, että oliko tässä nyt jotain jännää... Parvekkeelle lentävät paistit on kuitenkin myös Kärpän mielestä mielenkiintoisia.

Hiekkalaatikkovallankumous

2009-10-31T15:57:00.004+02:00

Aiemmin tapahtunutta:
- Öko Plus pölisi, joten toiseen laatikkoon hankittiin kokeeksi Odour Busteria. OB oli hieman turhan kallista, joskin varsin toimivaa.
- Öko Plus pölisi lisää eteisen kannellisessa laatikossa ja kylppärin pikkulaatikossa kokeltiin jotain ihan surkeaa ja halpaa mikrohiekkaa, joka haisi pahalle hajusteelle eikä paakkuuntunut kunnolla.
-Ihmisväki päätti siirtää Öko Plussan kylppärin laatikkoon ja kokeilla jotain muuta kannellisessa hiekkalaatikossa.

Eli meille hankittiin nyt monien suosimaa Extreme Classicia, tarkemmin ottaen sitä ei-hajustettua odour lock versiota. Öko plus ei juurikaan pölise tuolla kylppärissä (kostea ilma, avoin laatikko), ja koska kissat ovat siitä pitäneet, päätimme jättää sen toiseen laatikkoon. Eteisen kannellinen hiekkis siis täytettiin EC:llä, ja kas kummaa, Öko Plussat ovatkin sen jälkeen olleet lähes koskemattomana kylppärissä. Ainoana miinuksena tuossa EC:ssä sanoisin sen, että eteisen matolta on huomattavasti hankalampi siivota tuota mikrohiekkaa, kun suurempia puumurusia. Paakut on pitäviä, eivätkä hajoile, ei haise, ei pölise. Eli erittäin hyvä. Ei tuokaan hiekka nyt halvimmasta päästä kyllä ole, mutta kuitenkin hieman edullisempaa kuin Odour Buster.

Tekisi mieli vielä kokeilla, että pitävätkö kissat nyt pelkästään tuosta hiekasta, vai myös tuosta kannellisesta laatikosta. Kuinka kävisi, jos EC:n siirtäisi kylppärin pikkulaatikkoon ja Öko Plussan jälleen kannelliseen lootaan? Ainakin Odour Busterin ja sen hajustetun mikrohiekan (molempia kokeiltiin kylppärissä ja samalla Ökoa kannellisessa laatikossa) kanssa käyttöaste oli laatikoissa 50-50. Molemmat kissat käyttivät molempia.

Ilmojen halki

2009-10-25T17:53:00.003+02:00

Kissat oppivat joku kuukausi sitten kiipeämään vaatekaapin päälle, ja ihmisväki ajatteli taas olevansa nokkela ja helpottavansa elukoiden reittiä, niin ei tarvitse pudottaa koko kirjahyllyllistä tavaraa kiipeillessään. Vaatekaapin viereen aseteltiinkin sitten "sisustustikkaat" jotka ovat olleet ahkerassa käytössä. Kissat kiipeävät kaapin päälle, leikkivät siellä ja monesti myös päiväunet otetaan yläilmoissa.

Jokin aika sitten Kärppä tajusi, että kaapin päältä voi tulla alas myös tikkaita nopeammin: hyppäämällä sängylle. Tämän sai tuta ihmisväen toinen osapuoli, kun pikkueläin varhain eräänä aamuna laskeutui hyppynsä päätteeksi nukkuvan naisosapuolen jalkoihin. Varsin epämiellyttävä herätys, voin sanoa. Ilmalentoja on saatu tuon jälkeen todistaa pariinkin otteeseen, vaikka taisi pikaherätys olla herättäjällekin sen verran traumaattinen kokemus, että ei ole enää yöhyppimisiä nähty. Lelujen, tai muun tarpeeksi mielenkiintoisen, perässä saa Kärpän kuitenkin syöksymään kaapin päältä varsin nopeasti.

Pyörylät

2009-10-22T21:37:00.004+03:00

Pyörylät käperöityivät vierekkäin sohvalle päiväunille. Aika harvoin tuolla tavalla nukkuvat, kun molemmilla on lempparipäikkäripaikat ihan eri paikoissa. Yleensä Kärppä nukkuu useimmiten sängyllä tai eteisen lipaston päällä kangaskassien keskellä. Oppu nukkuu yleensä lattialla (jos mahdollista niin repun sisällä/vaatekasassa) tai kenkälaatikossa vaatekaapin päällä.

Mökkihöperöt

2009-10-21T21:12:00.006+03:00

Syysloman koittessa ihmisväki kiikutti kissat taas mummolaan. Miesväen karatessa maailmalle jäi naisväki kissoineen vielä joksikin aikaa nauttimaan maaseudun rauhasta. Kissat vaikuttavat varsin tyytyväisiltä mökissä, ainakin silloin, kun joku asuu siellä niiden kanssa. Keskenään asustellessaan taitavat hieman turhautua, jos muonittajat ja lapsenvahdit eivät jaksa leikittää tarpeeksi ihmisväen reissujen aikana...

Onneksi pikkumökkeilijöiden ilona oli kuitenkin activity center, eli pieni jakkara, jossa on keskellä reikä. Toinen kissa istuu jakkaralla ja toinen tassuttaa jakkaran reiästä toisen tassuja/häntää/takapuolta. Toimii myös yksinpelinä lelun kanssa, joko tuolin jalkojen välissä puikkaillen tai jälleen jakkaran kolosta lelua täppäillen. Oppu löysi myös lempparikaverinsa, lattiaharjan. Jostain syystä Oppu käy nyppimässä harjasta roskia ja jouhia irti aina toisinaan. Vai puhdistaneeko hampaitaan? Tai sitten kyseessä on vain vinkki ihmisväelle, että voisi taas pistää ruohoa purkkiin kasvamaan...

Mökillä suoritettiin myös tämän syksyn toistaiseksi viimeiseksi jäänyt ulkoilu. Pakkasta oli jo aavistuksen verran ilmassa ja maa kuurassa. Kissoja paleli, mutta kaikki oli niin mielenkiintoista, että piti silti seikkailla vaikka pysähtyessä alkoikin tärisyttämään. Nyt kotiin palattua taas on ollut niin vetistä ja märkää, ettei kissoja ole ulos viety. Ehkä tässä voisi pikkuhiljaa kaivella taas ompelukoneet nurkista ja ommella molemmille jonkunmoiset kevyet palttoot, jos vaikka pikkupakkasilla tulisi talvellakin käytyä haistelemassa ulkoilmaa...

Irresistible indeed

2009-10-10T21:01:00.008+03:00

Ihmisväki tilaili sitten taas zooplussalta, kun alkoi kaapeista ruokavarannot ehtyä. Tällä kertaa ostoskoriin sattui myös "aikuisruokia", kun toinen eläinvauvoista ei olekaan enää niin vauva ja toinenkin alkaa jo pikkuhiljaa olla täysi-ikäinen. Nyt mennään siis ehkä 50-50 pentu-/aikuisruualla. Applawsin lihaisat naksut (lihaisuutta ei tosin ulkonäöstä voi päätellä, ihan samanlaisia natusia ovat kuin normaalitkin naksut) on uponneet tasaiseen tahtiin, joten tilasin niistä aikuisversiota odottelemaan edellisten loppumisia. Tilasin myös kokeeksi lajitelmapaketin cosma thai -ruokia, jotka saivatkin innostuneen vastaanoton jo heti laatikosta purkamisen jälkeen.

Oppu päätti siis, että mitäs tässä turhia odottelemaan ja päätti pureutua purkkeihin kiinni vaikka olivat vielä paketissa. Eikä suotta, ilmeisen maistuvaa mössöä purkit sisältää, sillä ainakin jo testattu tonnikala-rapu -vaihtoehto katosi kupeista nopeammin kuin mikään muu ruoka tähän mennessä.

Toinen vastustamattomuus löytyi paketista kun tilauslomakkeelle oli eksynyt myös kovasti kehuttu Kong Wubba -kissanlelu. Tappeluhan siitä meinasi tulla. Kärppä ei aiemmin ole kovin suurta kiinnostusta kissanminttua kohtaan osoittanut, mutta tuon Wubban kimpussa se oli samantien. Minkäänlaista raatelua ei meidän hurrrrjat pedot osoittaneet (ilmeisesti kerrankin meiltä on jäänyt Mäykysen blogi lukematta), vaan lähinnä hieroivat siihen naamaansa ja nuolivat koko lelun ihan märäksi. Mitähän huumehia tuon hiiren sisuksiin on oikein kätketty, kun en ole tavallisen kissanmintturouheen nähnyt tuollaista vaikutusta aikaansaavan? Pakkauksen myyntilause "Irresistible" pitää kyllä varsin hyvin paikkansa. Melkoisen pitkän tovin Kärppä kieriskeli lattialla wubbaa halien...

Syömälakko!

2009-09-30T10:21:00.004+03:00

En tiedä mikä on kissoihin mennyt, mutta varsinkaan Oppu ei enää pidä Feline Porta 21 kitten-pöperöstä. Tilasin sitä viime zooplustilauksessa ison satsin, kun näytti olevan kissojen lempparia. Ja nyt se jää poikkeuksetta kuppiin. Kun Oppu ei halua tuota syödä (ei siis edes maista, katsoo vaan että taas tota ja marssii pois), niin Kärppäkään ei malta pitkään istuskella ruokakupilla, kun Oppu touhuilee jotain muuta erittäin mielenkiintoista jossain muualla. Tekisi mieli melkein itse popsia, on niin hyvän näköistä ja hajuista kanasoosia tuo ruoka.

Kolme pussia (kitten kana-riisi, á 100g) taitaa olla vielä jäljellä. Haluaako joku antaa niille hyvän kodin pientä korvausta vastaan? Voidaan myös vaihtaa johonkin parempaan (aikuistenkin pöperöt käy).

25 x Oppu

2009-09-26T23:21:00.041+03:00

Talon toinenkin kissajäsen osallistuu Karvalapset-blogista löydettyyn haasteeseen, 25. asiaa minusta, eli Opusta:

1. Olen ihmisväen ensimmäinen ikioma ja yhteinen kissaeläin. Kissat on molemmille tuttuja kyllä, mutta mää olin täällä kotona silti eka!

2. Mulla on ainakin yksi sisko. Jouduin sen kanssa pieneläinsuojalle alle puolen vuoden ikäisenä ja sitten mun sisko vietiin eri kotiin. Se vähän surettaa, mutta sit mulle hankittiin toi Kärppä. Se on vähän niinkuin pikkusisko.

3. Nimeni Neiti von Oppenheimer olen saanut osittain erään yhdysvaltalaisen fyysikon mukaan. Von etuliite on varsin sopiva kaltaiselleni jalolle eläimelle ja eihän nyt hienostoleidiä toki etunimeltä voi kutsua, joten olen siis Neiti.

4. Ihmisväki on toisinaan hieman laiskanpuoleista, eivätkä ne jaksa käyttää minusta koko nimeä. Siksi olen useimmiten Oppu. Tai Oppen. Tai Neiti, Pöppen, Poppen, Iso-Pörri tai Pöppendorf...

5. Minulla on pienet tupsut korvissa ja hieman vihertävät silmät.

6. Toisin kuin Kärppä, minä pidän kynsienleikkuusta. Tai en pidä, mutta pysyn aloillani ja odotan siivosti sitä kissanminttunaksua, jonka ihmisväki aina kynsikäsittelyn jälkeen antaa.

7. Lempiruokaani on katkaravut. Pidän myös kaikenlaisesta tuoreesta lihasta, paitsi valmiiksi jauhettuna. Pöh ja pah, palasia pitää olla, eikä mitään valmiiksi pureskeltua. No okei, jauhemaksaa voin maistella hieman...

8. Syntymäpäivääni ei tarkemmin tiedetä, mutta onneksi eläinlääkäri päätti juhlittavan päivän ihmisväen puolesta. Juhlin siis syntymäpäivääni 3.8.

9. Tykkään olla ihmisväen sylissä, tai vähintäänkin vierellä tai lähellä. Hellyyttä osoitan tassuttamalla voimallisesti ja kehräten samalla mietteliäästi silmät kiinni.

10. Minulla on monta lempparilelua. Ehkä paras on kuitenkin laserosoitin. Sitä ihmisväki tosin käyttää mielestäni aivan liian harvoin. Onneksi melkein yhtä paras on pomppivat pehmopallot, joita meillä on MONTA!

11. Olen melkein pyydystänyt oravan, mutta se pääsi karkuun. Olin jo ainaskin |----| näin lähellä, kun tähtäimessä ollut kurre päätti kiivetä puuta pitkin yläilmoihin.

12. Haluaisin kovasti tutustua muihin kissoihin, mutta muut ei useinkaan minuun. En tiedä miksi. Mummolan Alma-kissa juoksee aina vain sähisten karkuun. Kärppäkin vain murisi alkuun, kun yritin tehdä tuttavuutta.

13. En enää kauheasti pelkää vieraita ihmisiä. Ovikellon soidessa täytyy tosin olla hieman varuillaan, mutta usein vieraat ovat varsin kivoja ja uskallan jopa mennä niiden syliin.

14. Pidän laatikoista. Kärppä ei selvästikään ymmärrä niiden parhautta. Minulla onkin siis kaikki talouden laatikot käytettävissä! Kaapin päällä on kaksi kenkälaatikkoa, joista toisessa nukun useasti öisin.

15. Olen aivan hulluna kissanminttuun. Voisin nuuhkia ja maistella sitä tuntitolkulla.

"Kissanminttu mainittu! Mulle kans!"

16. En yhtään tykkää autossa matkustamisesta. Minulle tulee usein paha olo ja vessahätäkin yllättää monesti kesken matkan.

17. Olen varsin juttelevainen eläin. Kyselen ihmisiltä paljon, ja on huvittavaa kun ne yrittävät vastailla muka "kissankielellä". Puhuvat jotain omituista murretta, jota en ymmärrä...

18. Teroitan kynsiäni niin ahkerasti, että onnistuin tuhoamaan pienen raapimapuun. Kynsin siis sisalnarun poikki. Enkä vain kerran, vaan muutaman kerran uudestaan toisesta kohtaa sen jälkeen kun ihmisväki korjasi puun. Onneksi tuo uusi, iso puu on tukevammalla narulla päällystetty, eikä mikään sekundalelu.

19. Tykkään käpertyä asioiden päälle. Ei sen väliä onko kyseessä lattialle unohtunut lehti, paita, muovikassi tai työkalupakki, minut voi usein löytää sen päältä päiväunilta.

20. Olen luonteeltani huomattavasti lauhkeampi kuin Kärppä. Annan vieraidenkin silitellä enkä kiukustu kovin nopeasti.

21. Mitä korkeammalla, sitä korkeammalla. Olen valloittanut täällä jo naulakon (sitten ne rakensivat sen typerän sillan, joten en enää viihdy siellä niin paljoa), kirjahyllyn, vaatekaapin päällisen (sinne pääsee nykyään tikkaita pitkin), tuuletusikkunoiden päälliset, kylppärin kaapiston (tänne oli oikeasti hankala päästä, mutta nyt tiedän hyvän reitin) ja cd-tornin.

22. Olen ihan hyvä pyydystämään hyönteisiä. En pidä niistä mummolan isoista kärpäsistä, mutta tänne kotiin muutaman kerran eksyneitä pikkuöttiäisiä tykkään saalistaa. Harmi vaan, että ihmisväki ei pidä niistä ja nappaavat saaliin usein ennen minua...

23. Pidän kovaäänistä metsästyskäkätystä saalistaessani. Ihmisväki aina väittää, että sellainen käkätys karkottaa kaikki saaliit. Ei ne oikein tajua sitä, että se on olennainen osa saaliin houkuttelua ja metsästysrituaalia...

24. Rakastan vahtia veden valumista viemäriin ja tippuvien pisaroiden tarkkailemista. Onneksi kylppärin hana jää tiputtelemaan vettä aina sen jälkeen, kun ihmisväki käy siellä kastelemassa itsensä. Saisivat kyllä käydä useamminkin, niin kivaa on vesivahtina oleminen.

25. Olen aina (siis AINA) naukuen vastassa kun ihmisväki tulee takaisin kotiin jostain typeristä menoistaan. Eikä ne vieläkään oo ymmärtäneet että menojen jälkeen täytyisi lahjoa meitä ruualla, koska on ihan typerää lähteä välillä pois kotoa kun täällä on näin ihan(i)a kiss(oj)a.

25 x Kärppä

2009-09-26T18:32:00.008+03:00

Karvalapset-blogista löydetty haaste, 25. asiaa minusta, eli Kärpästä:

1. Synnyin ihan mustana, ja se kasvattajatäti luulikin että olen äiskäkissan kaltaisesti pikimusta pikkuotus. Huijasin! Kasvatin mulle värillisiä karvoja vähän sinne tänne...

2. ...joten värini on siis kilpikonna, ja luonteeni sen mukainen. Olen vähän äkkipikainen ja omapäinen, enkä aina tykkää olla sylissä kun ihmisväki nappaa halittavaksi. Siitä osoituksena pidän vähän mekkalaa ja pistän kynnet esiin, niin aika nopsaan on toi ihmisväkikin huomannut, ettei tartte tulla halimaan jos en ite haluu.

3. Tykkäisin kauheesti syödä raksuja mutta ihmisväki tuputtaa aina kaikkia mössöjä ja jotain limaisia palasia (kuulemma kanaa ja possun sydäntä), joita sitte pitäis syödä ihan innoissaan. Pthyi. Mössöruuista jotkut on ihan hyviä, niitä vähän voin maistaa.

4. Lihavihani ei koske katkarapuja, koska ne ei oo lihaa vaan rapua! Ne on naminaminamia! Jaksan yleensä syödä melkein KOKO annoksen (toim. huom. annos = 1 (yksi) spagettikauhallinen katkiksia).

5. Mun ei oikeasti pitänyt tulla tänne Opun kaveriksi, mutta alunperin mut varannut perhe ei sitten halunnutkaan maksaa musta yhtään rahaa. Sitten se kasvattajatäti lupasi että pääsen Opun kaveriksi.

6. Aluksi en kyllä tykännyt Opusta yhtään. Se yritti tunkea ison kuononsa heti lähelle. Siks mun piti pistää se kuriin ja murisin kauhean pelottavalla äänellä.

7. Musta on tullut jo niin iso, että kun välillä painitaan Opun kanssa, niin saan selätettyä sen ihan sata-nolla.

8. Painan jo 2,8 kiloa. Se on ihmisten mielestä vieläkin aika vähän, mutta korvaan puuttuvan koon olemalla tosi söpö toisinaan...

9. En oo koskaan tänne kotiin muutettuani pissanut tai kakannut muuanne kuin laatikkoon. Pari kertaa tosin kakka jäi peppuun kiinni ja hyppäsi pois laatikosta mun mukana, mutta sitä ei lasketa...eihän?

10. Mun lempilelu on Pörrö. Se on semmoinen oranssi tupsu, jota on tosi kiva riepottaa ympäriinsä. Joskus ihmisväki nauraa kauheasti, kun leikin muka niin hassusti. Pörröön on ahkeran leikkimisen myötä tullut hassu takku. Ihmisväki uhkailee, että kohta pitää ostaa uusi pörrö, mutta en mä haluu. Välillä noi antaa semmoisen muka samanlaisen mutta sinisen pörrön, vaikka oranssi on paljon parempi...

11. Oon löytäny lelulaatikon. Ihmisväki yrittää piilottaa osan leluista aina jemmaan, mutta mää osaanki hakea omat lempparini sieltä öisin, niin että noi ei huomaa kun ne vaan nukkuu...

12. Oon aika ketterä kiipeämään. Kasvatustädin luona kiipesin lintuhäkin verkkoseinää pitkin häkin katolle ja kutsuin sitten jonkun nostamaan mut alas sieltä. Täällä kiipeän tohon puuhun ja sitten tonne eteisen naulakkoon. Nyt osaan tulla jo itse alaskin.

13. Eteisen naulakon päällä on myös kiva nukkua. Tykkään tosin enemmän käpertyä ihmisväen hattujen sekaan, kuin siihen omalle tyynylle.

14. Ihmisväellä on semmoinen kiva kirjahylly, joka on ihan vaan meitä varten, mutta vaan öisin tai silloin kun ne ei oo vahtimassa.

15. Pelkään vähän ovikellon ääntä ja vieraita ihmisiä. Siks meen aina ekaks sängyn alle piiloon ja pujahtelen nopsasti pakoon. Mutta sit jos ne ei jahtaa, niin saatan käydä vähän nuuskimassakin. Ei ne kaikki ookaan oikeasti pelottavia. Jotkut vieraat jopa leikkii mun kanssa.

16. Koirat on pelottavia, vaikka niitä pitääkin lähteä aina seuraamaan, jos nähdään niitä ulkona.

17. Käyn aina iltaisin nuuhkimassa ihmisiä, kun ne menee nukkumaan. Meen sen tädin viereen ja se tykkää jos jään sen tyynylle hetkeksi hurisemaan.

18. Aamuisin täällä aina piipittää joku juttu, jota ihmisväki säikähtää kun ne on nukkumassa vielä. Käynkin aina sängyssä tarkistamassa, että se piipitys varmasti loppuu ja ihmisillä on kaikki hyvin.

19. Kasvatustäti sanoi mua Veijariksi, mutta sit nää uudet ihmiset päätti että musta tulee Kärppä Josefiina. Kärppä siksi, että olin kuulemma niin vilkas vipeltäjä, ettei mua meinannut nähdä tai saada kiinni. Josefiina taas on "muutenvaan ihan nätti nimi, joka käy yhteen Kärpän kanssa".

20. Mulla on myös aika monta lempinimeä; Kärppyli, Kärpänder, Kärppis, Pääppä, Pämppy, Kärppäjooseppi, Kärpylä, Pörri, Pikku-Pörri...

21. Tykkään jutella ihmisille. Välillä ne aina kysyy multa juttuja, mutta ei ne taida ymmärtää mitä mä niille selitän.

22. Mun silmät on rusehtavan keltaiset, mutta niihin on pikkuhiljaa ilmestynyt vähän vihertävää.

23. Tykkään hyvänmakuisista jutuista. Oikeastaan kaikki on hyvää, paitsi pahat jutut. Tykkään nuolla mm. suihkun seinää sen jälkeen kun ihmiset on käyneet suihkussa, ihmisiä, verhoja, kukkia, papereita, ikkunaa, Oppua, lattiaa, leluja...

24. Meen aina vaatekaappiin vahtimaan, kun ihmisväki etsii sieltä uusia vaatteita. Ne ei jostain syystä oikein tajua, että on tosi tärkeä juttu vahtia, mitä vaatteita ne ottaa ja kuinka usein.

25. Mulla on toisella puolella pelkästään mustia viiksiä, ja toisella puolella mustien seassa kolme valkoista viiksikarvaa. Siksi mun mummi luulikin ekaksi, että mulla on viiksiä vain toisella puolella, kun vain valkoiset näkyivät.

Lentokalastusta

2009-09-24T21:04:00.004+03:00

Ilta toimistolla oli tavallista tylsempi. Jopa koko päivän levännyt Oppenheimer päätyi haukottelemaan, kun kukaan ei vasta herännyttä petoa osannut huomioida. Kaikilla tuntui olevan jotakin meneillään, mutta mitään ei tehty, eikä minnekään menty. Vuorokauden kohokohta, pimeyden suoma mellastus muiden nukkuessa, oli vasta tuloillaan. Lämmitelläkseen suuri saalistaja päätti kuitenkin aktivoida ihmisväen leikkimään, jotta nukkuisivat sikeästi ja riehumista häiritsemättä - tiedä vaikka tänä yönä kiivettäisiin kiellettyyn kirjahyllyyn tai tungettaisiin leluja avattuun suihkukaivoon.

Ei tarvinnut kauaa suostutella, niin hameväki tarttui lentokalaa ohjaksista ja kuhnuri pysyi kameroineen poissa jaloista. Ilmojen halki huitelevaa kalaa metsästäessä ei aika käynyt pitkäksi, ja vaikuttipa katilla olevan jopa ihan hauskaakin. Kalajuttuja taisi tyytyväinen kalastaja jälkikäteen kertoa...

Purulelu

2009-09-17T22:16:00.005+03:00

Reissusta on ollut tapana tuoda kissoille tuliaisia ja niinpä tälläkin kertaa kissojen mökkilomaillessa teki ihmisväki hankintoja. Stockmannilta mukaan tarttui veikeä purulelu, jonka mainostettiin maistuvan lohelta ja puhdistavan hampaita. Koska hammasharjailuun ei meillä olla vielä ryhdytty, ajattelin että tuo purulelu voisi olla ihan hyvä tuliainen. Mietin jo, että pitäisikö molemmille olla oma, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että varmempaa ostaa vain yksi, kun ei tiedä tykkääkö kissat tuosta edes. Ratkaisu oli ihan oikea, sillä Oppu ei oikein ole ymmärtänyt mitä sillä hassulla köntillä pitäisi tehdä ja on tyytynyt vain hieman nuoleskelemaan lohiesanssin makua. Kärppä on sentään yrittänyt hieman enemmän ja yllätti aamulla hyökkäämällä lohilelun kimppuun.

Lelu on siis Kärpän mielestä ilmeisesti mielenkiintoinen, mutta kuvassa nähtävästä "hurjasta" raatelusta huolimatta leluun ei ole vielä muutaman päivän aikana tullut yhtäkään hampaanjälkeä. Eli tällä testaamisella purulelu ei ainakaan vielä vakuuta, kun kissat lähinnä nuolevat makua pureskelun sijaan.

Trooppinen ilmasto

2009-09-16T11:01:00.004+03:00

Hankin tuossa reissuilta taas vaihteeksi uuden, mielenkiintoisen huonekasvin. Eliaksentillandsia tarvitsee kostean ilmaston, joten se vaatii joko sumutusta tai esimerkiksi kostean kylpyhuoneen elinympäristökseen. Yritin sitten sijoittaa kukkasen tuonne kissojen suosimalle ikkunalle kylppäriin. Kärppä tuli hämmentyneenä katsomaan ja haukkasi heti lehdestä palasen. Kielto meni kyllä kertalaakista tajuntaan, mutta kissa jäi kasvin viereen tuijottamaan sitä varsin murhaavalla ilmeellä. Okei, vihje tajuttu ja kasvi siirretään pois kissojen ikkunalta. Kai se on vain tyydyttävä siihen suihkupulloon.

Puskajussi ja kotikissa

2009-09-14T21:54:00.006+03:00

Ihmisväki juoksenteli viikonlopun ajan ympäri eteläistä Suomea messuilla ja sukuloimassa, joten kissat kuskattiin taas reissun ajaksi "mummolaan". Jo menomatkalla koettiin dramatiikkaa, kun kuljetusboksiin ilmestyi papana. Auto seis ja siivoamaan, paitsi että Opulla oli selvästi suunnitelma ja siivoajan aseenaan käyttämä rätti joutuikin kakka-aluseksi, kun papanoita oli tulossa lisääkin. Onneksi juuri postilaatikkoon kopsahtanut puhelinluettelo vietiin juuri ennen reissua suoraan autoon, joten siivoukseen tarvittavaa paperitavaraa oli riittävästi. Kumpikaan kissoista ei onnistunut itseään sotkemaan ja haiseva vastalause heivattiin tien pientareelle ja matka sai jälleen jatkua.

Viikonlopun aikana kissat olivat saaneet saunamökkiin myös yövieraan, jota tällä kertaa ei kuulemma edes häiritty yöjuoksuilla, vaan kissat olivat nukkuneet kiltisti vieraan vieressä. Ihmisväelle ehtikin jo melkein tulla ikävä, kun kukaan ei yöllä herättänyt pudottamalla tavaroita kirjahyllystä tai puremalla varpaita.

Ennen lähtöä piti vielä ulkoilla, josko matka sitten sujuisi rauhallisemmin. Oppu viihtyi ulkomaisemia ja uudenlaista kasvillisuutta tutkimassa, mutta Kärpälle tuli jo hetken ulkoilun jälkeen kiire takaisin sisälle leikkimään tupsulelulla.

Kaiken kaikkiaan mökkielämä sujui taas mallikkaasti, eli ehkä kissat pääsevät taas joskus toistekin hoitoon. Paluumatkakin sujui rauhallisemmin, kun kissat valittivat vain viimeisen vajaan 10 minuuttia matkasta. Osan ajasta ne jopa nukkuivat (!) kopassaan. Ehkä edistystä matkustuksen suhteenkin on siis tapahtunut.

Laptopcat

2009-09-08T16:35:00.003+03:00

Yleensä kissat tulevat surutta makoilemaan tietokoneen näppäimistön päälle, mutta tälläkerta aihmisväen asioidessa läppärillä Kärppä löysi mieluisamman loikopaikan. Läppärin kantolaukku on ehdottomasti mukavampi ja kivempi paikka loikoa, kuin esim. vieressä tyhjillään oleva kissanpesä. Kukaties, jos vaikka matkallekin pääsisi mukaan, laukussahan on "turvavyöt" ja kaikki.

Aluevaltaus

2009-09-03T18:24:00.007+03:00

Jahas, kuukausi meni "ei nyt ehi" ja muiden tekosyiden kanssa, mutta jospa ihmisväki nyt saisi itseään niskasta kiinni ja näin koulujen taas alkaessa jatkaisi blogin kirjoittamista ahkerammin.

Syksy on saapunut ja ulkoilukelit sateiden ja kylmenevien ilmojen myötä hieman vähentyneet. Eilen kuitenkin paistoi aurinko, joka kuitenkin meni pilvene heti kun ulos asti ehdittiin. Ulkoilimmepa silti. Kärppä katsoi tarpeelliseksi naukua koko ulkoilun ajan, en tiedä oliko syy säässä vai omille teille oman ulkoilutettavansa kanssa häippäiseessä Opussa. Naukumisen ohessa ehdimme kuitenkin myös vaania lenkkeilijää (huom. kuva)...

...valloittaa uuden, pelottavan metsän pelottavan autotien toiselta puolelta...

...ja löytää Opun.

Opullehan hankittiin tuossa äskettäin uudet valjaat ihmisväen kyllästyttyä vanhoihin solkivaljaisiin, joiden kiinnittämiseen menee enemmän aikaa kuin mitä kissa jaksaa istua paikoillaan. Tuiskun innoittamana hankimme opulle tuollaiset haalarimalin valjaat, jotka ovat kyllä oikeasti kanivaljaat. Yllättäen nämä kyseiset ovatkin Opulle melkein liian isot, vaikka epäilin että niinköhän meidän katti mihinkään kanivaljaisiin mahtuu. Valjaat saa napakasti tarranauhalla kiinni (kaulalla myös klipsi) ja vaikuttavat Opun päällä ihan tukevilta ja mukavilta, vaikka saavatkin kissan näyttämään ihan rimpulalta, kun nuo painaa niin paljon karvoja lysyyn. Kärppä on vielä niin rimpula, että saa tyytyä noihin pienempiin punaisiin valjaisiin. Eipä noiden haalarivaljaiden rakenne niin monimutkaiselta vaikuta, etteikö tuollaiset itsekin väsäisi, saattaa vaan jäädä taas tuonne ompelukoppaan odottamaan hetkeksi tämäkin projekti...

Autossa

2009-07-31T14:10:00.005+03:00

Koska kissoilla on pieni ongelma matkustamisen suhteen, ajatteli ihmisväki tutustuttaa kissaväen uuteen kulkupeliin, josko tämä vaikka auttaisi hieman matkustamisen yhteydessä huomattavasti nousevaan äänenkäytön tasoon.

Kissoja ei ollut valjaissa kovinkaan helppo saada lähelle tuota kauheaa härveliä, vaikka pieni sininen auto olikin tälläkertaa hiljaa ja liikkumatta. Kun sisälle päästiin, piti auto tietysti tutkia lattiasta kattoon, kuskin ajoergonomiaa myöten.

Pitkällisen tutkimisen päätteeksi Kärppä köllähti omistajan elkein kuskinpenkille, sohvanvaltausta kai tämäkin, joten osallistumme kuvalla myös tämänviikon kissakuvahaasteeseen.

Ja mitä itse ongelmaan tulee, niin ei auttanut tutustuminen kissojen varsinaiseen ongelmaan. Kaksi karvaturria muuttuu hyvin nopeasti kahdeksi kiljukaulaksi kun auto käynnistyy ja lähtee liikkeelle. Tähän ei auta kopassa matkustaminen eikä kartanlukijan sylissä köllöttäminenkään.

Kapeasti

2009-07-29T17:11:00.006+03:00

Neiti von Oppenheimer (taas, ehkä ensi kirjoituksessa hieman Kärppääkin) näyttää pitävän korkeista paikoista. Tämän lisäksi viime aikoina on ollut huomattavissa kiintymys vaarallisen kapeisiin nukkumapaikkoihin (ruokalaatikkoa ei lasketa, onhan se sentään jo lähes turvakaukalo reunoineen). Aiemmin esitellyn radion lisäksi neiti loikoilee mielellään myös kitarankuljetuscasen päällä

ja tuuletusikkunan reunalla.

Kertaakaan ei ole neiti ylhäällä tai kapeasti nukkuessaan pudonnut, eikä näytä päätä huimaavan muutenkaan. Uusin valloitus on vaatekaapin päällys, joka sai tähän asti olla kissavapaata aluetta.

Laatikon henki

2009-07-13T20:49:00.005+03:00

Neiti von Oppenheimer pitää laatikoista. Erityisesti niistä kapeista laatikoista, joissa zooplus lähettää ruokaa. Nuo ruokapussien levyiset, ja todistettavasti myös pikkukissan mentävät, pahvit ovat meillä kovassa käytössä, myös sen jälkeen kun ruokasisältö on syöty. Jostain syystä lattialle joutuessaan tuollainen laatikko saa välittömästi Opun kömpimään sisään ja köllähtämään pitkälleen. Mitään sen kummempaa kissa ei laatikossa tee, köllöttelee vaan ja tuijottelee ympärilleen...

Ihan hyvin mahtuu, mitä nyt pylly meinaa vähän pursuta ulos laatikosta.

Hiekanvaihtoraportti

2009-07-12T13:11:00.002+03:00

Nyt on noin viikko kulunut siitä, kun toiseen hiekkikseen vaihdettin Odour Busteria ja toiseen jätettiin Öko Plussaa. Laatikoiden käyttöaste on karkeasti arvioiden noin 60-40 kallellaan Odour Busterin (myöh. OB) suuntaan, eli uuteen hiekkaan tehdään tarpeita ehkä hieman enemmän, kuin tuohon vanhaan.

Oppu ei alussakaan arastellut OB:tä, vaan oli ihan ilmiselvää että se uusi hiekka on samaa tarkoitusta varten kuin vanhakin. Kärppäkin kävi heti alussa laatikolla, mutta ei oikein osannut ymmärtää mihin pissa katosi (busteroiko se hajun tosiaan näin hyvin?) kun koko laatikon sisältö piti kummastellen kaapia peittäessä ympäri. Nyt kaapiminen on hieman asettunut, mutta silti toisinaan tuntuu, että Kärppää kummastuttaa tuo uusi pissansyöjähiekka.

Mitä tulee itse ongelmaan, eli Opun vaikeuksiin löytää sopiva kuoppa hiekasta, ei OB tuonut siihen ratkaisua. Oppu näyttää kyllä pitävän uudesta hiekasta, mutta laatikkotoimi ei ole helpottanut juurikaan, vaan ylenmääräistä kaivamista esiintyy vieläkin.

Ihmisväki on ihan tyytyväinen OB:n hajunpitävyyden suhteen. Paakut hajoilevat kyllä tuoreeltaan, mutta pysyvät kuivuneena hyvin kasassa. Paakut tosin ovat huomattavasti painavampia, kuin puumurupaakut. OB myös kulkeutuu kissojen mukana hieman ympäriinsä eikä sitä ole yhtä helppo harjata pois lattialta kuin Ökoa. Plussia ja miinuksia siis löytyy, mutta ainakin toistaiseksi koetta jatketaan.

Kaljuuntuva kissa

2009-07-11T11:17:00.004+03:00

Neiti von Oppenheimerin tassua on yön aikana kohdannut yllättävä karvakato. Syytä tälle mystiselle ilmiölle ei ihmisväki osaa keksiä. Mitään haavoja tassussa ei näy eikä muutakaan syytä miksi karvat olisivat tassusta kadonneet. Emme myöskään tiedä onko Oppu itse nyppinyt karvat vai tulisiko kaljuuntumisesta syyttää jotain toista tahoa. Stressaako kissa jostain vai olisiko kyse allergiasta? Kala ja vilja voivat lukemani perusteella aiheuttaa kissalle allergiaa (ihon kutinaa ja täten karvojen nyppimistä) ja molempia on tässä taloudessa syöty (raksuja ja silakkapateeta). Aiheuttaako kasvava Kärppä kenties stressiä, sillä viime aikoina kissojen painiminen on muuttunut ehkä hieman rajummaksi, kenties valtataisteluksi? Kärppäkin alkaa olla jo sen kokoinen että pystyy pistämään kampoihin eikä jää aina alimmaiseksi.

Mystisiä juttuja. Tilannetta tarkkaillaan ja jos kaljuuntumista/nyppimistä ilmenee lisää, pitänee muuttaa ruokavaliota tai yrittää lievittää mahdollista stressiä jollain tavalla.

Harrastekerhossa tapahtuu

2009-07-09T20:34:00.006+03:00

Perheen autonkuljettajalla ja ruoankantajalla on päivittäin harrasteita, joihin kissoja ei oteta mukaan. Kissat kuitenkin rakastavat mysteerien selvittämisen yrittämistä, joten tätäkin mysteeriä oli pyrittävä selvittämään, tai ainakin yritys oli kova.

Ajan myötä oli kerätty todisteita ja johtolankoja, luotu profiileja, sekä seurattu vaistoja ja vainuja, ja saatu selville, että autonkuljettajan pääasiallinen sivutoimi, joka ei sisällä kissaeläinten leikittämistä ja rapsuttelua, liittyy satavarmasti ääneen, todennäköisesti kaiuttimiin, joita on löydettävissä enemmän kuin käytössä. Ruokahuollon puolestaan epäillään viettävän päivittäin epäilyttävän paljon aikaa vaatteiden ja muiden ihmisille hämmästyttävän tärkeiden kangasriepujen parissa, jotka voitaisiin helposti korvata lämpimällä ja hengittävällä turkilla, vaikka nappulakupin täyttöaste pääsisi päivän aikana laskemaan alle huomiorajan ja juomavesi olisi jo huoneenlämpöistä.

Yrittäessään ymmärtää näiden yönukkujien outoja tapoja kissat tutustuivat päivän aikana asutuskeskuksesta löytämiinsä harrastevälineisiin. Omaehtoinen opiskelu ei kuitenkaan lopputenttiin osallistuneiden yllätykseksi kirvoittanut herkkupalatarjoilua.

Pulmakulma ei yrityksestä huolimatta vieläkään keksinyt, miten kaksijalkaisten harrasteet voivat vetää vertoja päiväunille ja katkaravuille.

Pikkuhifisti

2009-07-05T19:45:00.005+03:00

...ja kummalliset nukkumapaikat osa x. Ei se yhtään kapeampaa nukkumapaikkaa löytänyt, kuin tuo iankaikkisen vanhan Philipsin päällä. Hyvin näytti uni maistuvan.

Papanabuster?

2009-07-05T12:13:00.006+03:00

Edellisen blogikirjoituksen jälkeen ihmisväki on pohtinut ongelmaan ratkaisua. Johtuisiko Neiti von Oppenheimerin aavistuksen verran ongelmallinen vessakäytös laatikon sijainnista tai sisällöstä vai onko vika ihan vain korvien välissä. Kärpällä ei vessaongelmaa ole, ja alunperin pellettivaihdoksen jälkeen ökomuruset kelpasivat Opullekin aivan mainiosti. Päädyimme nyt kuitenkin kokeilemaan toista hiekkamerkkiä, joten kaupasta tarttui mukaan pieni pussillinen kompostoitavaa ja pölyämätöntä (näin ainakin pakkaus väittää) Odourbusteria, jolla on tarkoitus täyttää tässä vaiheessa vain toinen hiekkalaatikoista. Katsotaan nyt miten kissat sitten pissaavat. Toivottavasti tämä helpottaisi myös kuopan kaivamista ja papanoiden päätymistä laatikkoon. Ainakin pussi vaikutti kovin kiinnostavalta...

"Kuka toi on ja miks se on tuolla pussissa?"

Nuori Neiti Etsivä: Pomppiva papana ja kaksoishännän salaisuus

2009-06-20T14:48:00.004+03:00

Toisinaan yön pimeiden tuntien hälvettyä on löytynyt aitauksestaan eksyneitä papanoita - rikkalapiosta, hiekkalaatikon takaa, tai laatikon reunalta. Olimmepa porukalla aivan ällikällä lyötyjä, ymmällämme ja hämillään. Ei yksikään osannut ymmärtää, saatika aavistaa, mikä johti papanan pakenemaan aidan yli.

Todistetusti näillä pikkutiikereillä vahvat tassut ja ronskit otteet saavat monesti hiekan pöllyämään, eikä ole harvoin, kun eteisen matto tai pesuhuoneen lattia ovat saaneet osansa pissa-alustaksi tarkoitetusta puumurskasta. Siispä pääasiallinen epäilty olikin hiekkalaatikon kovakourainen käyttäjä, mutta vähänpä tiesimme. Onneksi Nuori Neiti Etsivä paljasti mysteerin. Syyllinen oli kyllä sama, vaan syypä ei.

Käydessään hoitelemassa ison hädän, Neidillä on tapana olla tarkkana, jopa nirso, kuopan suhteen. Kaivetaan sinne, kaivetaan tänne, sinne taas ja sinne tänne. Täydellistä paikkaa etsiessä rupeaa perään kasvamaan toinen häntä, vaan tämä pilkottava karhunhäntä onkin juuri se, joka pitäisi kätkeä laatikkoon. Kaivamisen tiimellykesssä häntä tosin irtautuu ja putoaa laatikon ulkopuolelle ihmisiä ihmetyttämään.

Mysteeri selvitetty, ongelma ei.

Puuprojekti

2009-06-19T20:34:00.004+03:00

Ihmisväki raahasi jo aikoja sitten vanhempien tiluksilta koivunkarahkan tänne kaupunkiin, jotta kissoille saataisiin rakennettua kunnollinen kiipeilypuu. No sinnehän se sängyn alle jäi pölyttymään koko runko, ja vasta nyt kesällä saatiin se kaivettua sieltä rakenneltavaksi.

Kiipeilypuun resepti:
- muutama metri vankkaa (kuorittua) koivua
- sisalnarua
- jalka (miel. säädettävä)
- levyä kattoa vasten
- levyä hyllyiksi
- hyllynkannattimia
- kiss(oj)a

Koivu siis jumitettiin katon ja lattian väliin semmoisen ihan lyhyen säädettävän jalan avulla, eli jalkaa sai ruuvattua pidemmäksi, kunnes koivu oli tukevasti pystyssä. Kattoa vasten laitettiin levyn pala, jotta rappaukset ei rapise alas. Kuten nokkelimmat ehkä huomaavat, ei reseptissä mainittuja kissahyllyjä näy missään. Hyllylevyt ovat vielä askarteluvaiheessa. Puu kuitenkin vaikuttaa olevan kissaväen mieleen jo keskeneräisenä. Saas nähdä koska puuttuvat tasot saadaan valmistettua loppuun asti ja kiinnitettyä paikoilleen.

Rentoilua

2009-06-19T19:58:00.004+03:00

Ihmisväki päätti juhlistaa juhannusta ihan kotimeiningillä ja elokuvan katselulla. Kissatkin päättivät liittyä seuraan, mutta tällä kertaa elokuva ei karvaista väkeä kiinnostanutkaan. Ihmisväen keskelle ilmestyi kaksi pientä sohvanvaltaajaa rentoilemaan koko elokuvan ajaksi.

Rentoa juhannusta kaikille!

Tapahtuipa yöllä...

2009-06-14T11:39:00.004+03:00

...pieni kakkaepisodi. Siivoilin laatikot yöllä juuri ennen nukkumaanmenoa. Yleensä siivoilu houkuttaa paikalle myös kissoja laatikkoasioille. Oppu pyyhki sitten toimituksen jälkeen peppuaan mattoon, kun karvastoon tai mihin lie jäi kokkare kiinni. Eikä tietenkään halunnut että se poistetaan, vaan rimpuili ja sätki, kun yritin napata kissaan kuulumatonta osaa pois.

Ehkä minuutti tämän jälkeen Kärppä kävi toisella laatikolla, ja onnistui tallaamaan tuoreeseen kakkaan sitä peittäessään. Ennen kuin sain napattua kissan laatikosta, oli se jo ehtinyt tassutella vessan täyteen kakkajälkiä. Pesuoperaatio ei myöskään onnistunut järin helposti, vaan pikkupörri pisti vastaan kaikilla tassuillaan ja rääkyi ja kynsi samalla, kun yritin epätoivoisesti saada tassuja hanan alle kissaa kainalossa pitäessäni. Kaksi ylimääräistä kättä olisi ollut tarpeen.

Jostain syystä näitä kakkaepisodeja sattuu aina, kun toinen ihmisväen osapuoli on matkoilla.

Iltaruokailu

2009-06-13T23:22:00.004+03:00

Meillä syötiin iltaruoka tänään söpösti hännät ristissä. Tästä näkee myös hieman kissojen kokoeroa. Kärppä painaa henkilövaakalla luotettavasti punnittuna nyt 2,3 kg, eli ehkä se siitä kasvaa, hitaasti mutta varmasti. Oppu oli vertailun vuoksi 2,9 kg. Yhteinen ruokailupaikka on toiminut varsin hyvin, eikä tappeluita ruuasta ole tullut. Jos on tuoreruokaa tarjolla, niin Oppu söisi mielellään kaverinkin eväät, mutta siitä on selvitty vahtimalla. Katkarapuja ja sydäntä syödään siis vain valvotuissa olosuhteissa, että hitaampi pikkupörrikin ehtii syömään.

Varpaat harallaan.

2009-06-11T21:01:00.002+03:00

Huolellinen varvasvälien putsaus tulisi suorittaa vähintäänkin päivittäin. Tässä Kärpän tyylinäyte, varpaat ihan harallaan ja sit kieli ulos noooiiin ja putsaus niin nopeasti ettei kamera ehdi mukaan...

Kärppä Josefiina ½ vuotta!

2009-06-06T19:15:00.006+03:00

Kärppä "Pörri" Josefiina on nyt sitten jo puolivuotias rimpula. Semisynttärit menivät varsin hyvin, kun taannoin talteen pistetty pörrölelu löytyi lelupiilosta. Keltaisen karvapörrön kanssa Kärppä jaksoi painia tuntitolkulla.

Muutoin kissaväen elämä on ollut varsin tylsää. Ihmisväki on joutunut opiskelujen sijaan töihin kesän ajaksi (eli ilmeisesti bloggaaminenkin harvenee, kuten ehkä tarkkaavaisimmat ovat jo huomanneetkin), ja säätkään eivät ole suosineet ulkoilua tai edes ikkunoiden auki pitämistä. Eläimistö joutuu siis pärjäämään päivät keskenään ja kaikki ylimääräinen huvikin on karsittu. Zooplussan laatikko on sentään jätetty kissojen iloksi, ja tämä onkin poikkeuksellisen mukava pahvipiilo.

Piilo

2009-05-31T21:44:00.006+03:00

Mikäs se sieltä pilkistää?

...Neiti von Oppenheimerhan se, kömpimässä pois päiväuniltaan. Talon naisväellä on ammattivalintansa takia paljon kankaita varastoissaan. Osa niistä on varastoitu laatikoihin ompelupisteen luokse. Myös kissat ovat löytäneet laatikot. Aina toisinaan jos toista kissaa ei tahdo löytyä mistään, kannattaa tarkistaa myös kangasvarastot. Erilaisten myttyjen keskellä vaikuttaisi olevan varsin mukava piilo ja nukkumapaikka.

Ruohonjuuritasolla

2009-05-31T21:08:00.005+03:00

Pieni kuvakooste torstaisesta luontoretkeilystä

Vihertassu

2009-05-27T20:30:00.005+03:00

Meillä on viherkasveja. Osa niistä kiinnostaa jossain määrin kissojakin, mutta enimmäkseen ne eivät ole kuitenkaan maistuneet. Ehkä joskus katkeaa silti lehti sieltä, toinen täältä ja toisinaan multaa möyhitään kuohkeammaksi.

Kevään kunniaksi kasveille tarjottiin uutta multaa ja isompia ruukkuja. Samalla istutettiin lisää kasveja iloksi ihmisille ja eläimille; parvekkeelle koristusta, chilejä mausteeksi ja ruohoa kissoille. Eivätpä pikkuapuritkaan kauaa kehdanneet seurata sivusta toisten ahkerointia. Tuntien häpeää toimettomuudestaan, iski auttajasissi lailla Arno Kasvin. Silmät kiiluen tarjottiin istutusapua huoltohenkilökunnan käännettyä selkänsä.

Onneksi apu huomattiin ajoissa ja tekijä sai työstään kiitoksen.

"Voi vehka, millaista haperoa..."

Ruokapostia

2009-05-26T22:14:00.006+03:00

Zooplus lähetti taas ison kasan ruokaa pikkupörriäisille. Postikusti oli pakettia tuodessaan valitellut, kuinka painava paketti onkaan, ja olihan se, kun tilattiin pari isoa pussillista hiekkaa taas täydentämään varastoja. Ruokaakin oli ihan kiitettävä määrä, ja löytyipä seasta myös pari lelua kissoille. Mitään ei ollut lommoilla, kaikki tilattu löytyi eikä tällä kertaa saatu edes koiranruokaa kaupanpäällisiksi.

Oppu meinasi varastaa kuormasta löytyneen kissanminttuhiiren jo pakkauksen kera, ilmeisesti kerrankin oli oikeasti mintuntuoksuinen lelu. Myös Kärppä innostui nuuhkuttelemaan ja nuoleskelemaan tuota tupsuhäntäistä hiirua. Hyvä valinta siis.

Ruokakaappiin piti järjestää reilummin tilaa uusille ruuille, joten ruuat jätettiin hetkeksi lattialle odottamaan. Ehdin jo naureskella, että onneksi meillä ei osata pureskella ruokapusseja rikki.

Se parhaiten nauraa jne... myöhemmin löydettiin yksi sievästi raadeltu Mäymör lattialta. En vieläkään tiedä kumpi kissoista Mäykysen oppeja pussiin kokeili, mutta veikkaan tuota suurempaa Neiti von Tuhoa, eli Oppua. Pussi napattiin piiloon ja se syödään kohta iltapalaksi. Mikäli sisällä enää on juuri mitään jäljellä...

Purukalusto

2009-05-22T21:08:00.003+03:00

Yritin kuvata aiemmin päivällä molempien kissojen silmien väriä, mutta kissat innostuivatkin esittelemään komeita (ja likaisia) purukalustojaan:

Kärpän silmiin on tosiaan alkanut hiipiä hurmaavan keltaruskean lisäksi sinivihreää (!) ja Opun turkoosi taas on haalistunut hieman pois, tai muuttunut siniseen päin. Kunnon kuvia en sirrisilmäisistä naukulaisista vielä saanut, mutta ehkä niitäkin vielä kohta...

Pallottelua

2009-05-22T14:45:00.003+03:00

Kuinka kissa reagoi vesi-ilmapalloon? Otimme asiasta selvää, kun varastoista löytyi nippu vesi-ilmapalloja. Ei muuta kuin pallo täyteen ja kylppärin lattialle pyörimään (näin vältytään suuremmalta luuttuamisoperaatiolta, jos vaikka pallo puhkeaakin jossain vaiheessa). Molemmat kissoista innostuivat villisti kieppuvasta pallosta erittäin paljon, sitä yritettiin purra ja töpöttää tassuilla. Pallot saatiin myös rikki, mikä tosin säikäytti enemmän kuvannutta ihmisväkeä, kuin kissoja. Toinen pallottelu saatiin kokonaisuudessaan jopa videolle, mutta videomuoto on sellainen, ettei sitä saadakaan internettiin muiden ihmeteltäväksi. Pitänee tutkia asiaa ja muita mahdollisuuksia videon muokkaamiseksi, olisi sangen hupaisaa katseltavaa kun kaksi kissaa tuijottaa intensiivisesti lattialla makaavaa palloa ja vuorotellen tönivät sitä tassulla.

Uteliaisuus kissan tappaa

2009-05-21T21:12:00.003+03:00

Liekö syynä kasvava innostus ulkoiluun, vai kevään herättämät pikkulinnut, ötökät ja tuoksut, mutta lämpimien ilmojen myötä avautuneet tuuletusräppänät houkuttavat. Ikkunat on uskallettu pienelle raolle avata, koska kissa tuskin - eli helposti - onnistuu siitä pakenemaan. Tiedä sitten käykö tältä korkeudelta laskeuduttaessa huonosti, vai innostuuko kissa omaehtoisesta ulkoilemisesta niin, ettei takaisin tule, mutta ruokahuoltoa tämä uteliaisuus ei juurikaan hellyyttänyt.

Parin päivän päästä ikkunaan asennettiinkin kalterit. Nyt ikkuna saa olla selällään auki. Ihmisille riittää happea ja kissoille hajuja. Luulisi hyttysverkon läpi näkyvän huonommin kuin lasin, mutta Kärppä tykkää tähystää nykyään enemmän verkon takana kuin ikkunan läpi. Kenties istumaergonomia on ikkunan karmilla parempi, kuin näytön tai pöydän päällä.

Tähystäjä

2009-05-19T12:11:00.004+03:00

Keittiömme baarijakkarat ovat Neiti von Oppenheimerin mielestä varsin hyvä tähystystaso. Jakkaralta näkee sopivasti parvekkeelle ja lähipuihin. Jos parvekkeelle sattuu eksymään jokin tirppa, saalis, niin tähystyspaikka muuttuu yleensä ikkunan ääreen mikron päälle. Joskus, tai siis yleensä, jakkarat on kyllä jätetty kissaväen mielestä aivan liian kauas ikkunoista pöydän ääreen, läheltä kun näkisi paljon paremmin kuin kaukaa.

Kissakuvahaasteessa esitäänkin tällä viikolla tasoja. Tämä tähystystaso on meillä vielä kissoille sallittu, samoin mikron päällinen, mutta hellalle tai tiskipöydälle meneminen on ankarasti kielletty, ja tämän kissat ovatkin oppineet. Muutoin tasorajoituksia ei talostamme juurikaan löydy.

Musta aukko

2009-05-17T19:39:00.004+03:00

Eläintarvikeliike lopettaa toimintansa keskustan liiketilassa ja siellä on tarjolla monensorttista tavaraa hurjassa alennuksessa. Ihmisväki innostuikin poistamaan liikkeestä pari isoa pussillista kuivaruokaa (Hill'sin junioritonnikalanaksuja ja Masteryn juniorinaksuja) ja lisää juniorikissoille tarkoitettuja märkäruokiakin (myöskin Hill'siä (pusseissa, kelpaa hyvin), Almo Naturea (ei kelpaa) ja Animondaa (vuokia, kelpaa hyvin)). Leluja on tullut myös hamstrattua, mm. pörröpalloja ja pari höyhenpuuhkakeppiä, jotka ovat olleet suuri menestys. Koska lelujen ja tarvikkeiden alennusprosentti oli huima, hankittiin kissoille myös suhteellisen edulliseksi jäänyt tunneli. Tästä arveltiin tulevan kissojen uusi lempitemmellyspaikka, mutta kuinkas kävikään? No eihän ne kissat siellä viihdy, se rapisee ja on pörröinen ja pelottava muutenkin. Kärppä on pari kertaa vastahakoisesti noutanut lelun pois putken sisältä. Opun sai houkuteltua tunneliin köllöttämäänkin, mutta aika nopeasti kissa palaa pois tunnelista.

Tänään tunneliin ripoteltiin kissanmintturakeita, joista Oppu meni aivan sekaisin ja viettikin tunnelissa pitkän tovin nuoleskellen karvapäällystettä. Kärppä oli lähinnä hämmentynyt, mutta kävi myöskin nuuhkimassa mintuntuoksua, jota tosin oli mukavampi lipoa esimerkiksi muruja sirotelleen ihmisväen käsistä.

Ehkäpä tämä vaatii hieman totuttelua vielä, mutta jos ei ala kissoille tunneliryömintä maistumaan, niin eiköhän tuo tunneli tavalla tai toisella poisteta pois muiden lelujen tieltä (halukkaat ostajaehdokkaat voivat ilmoittautua jo nyt) .

Vauhtiulkoilua

2009-05-10T18:55:00.004+03:00

Kiireiden takia kirjoitteluun tupsahti viikon tauko niin, ettei edes ehtinyt huomatakaan. Nyt päästiin taas kissojen kanssa ulos. Viime kerralla Opulla oli lyhyt valjaiden oma talutushihna, joka todettiin kömpelöksi. Niinpä talouteemme hankittiin toinen pikkuflexi, joka toimikin huomattavasti lyhyttä narua paremmin.

Alkuun ulkona oli taas ihan kamalaa: pyöriä, ihmisiä, pyöräileviä ihmisiä ja uusia ääniä! Jostain syystä tuossa pihalla on aluksi sangen pelottavaa ja varsinkin Oppu kulkee lähinnä seiniä pitkin, jos nyt suostuu ylipäätänsä liikkumaan. Kärppä on suht rohkea ja jolkottelee ympäriinsä (kuten kuvassakin taka-alalla), Oppu taas hyytyy silmät suurina tarkkailemaan tapahtumia.

Tuonne takapihalle metsään päästessä molemmat kissat jotenkin vapautuvat ja tänään Oppukin kirmaili enemmän ympäriinsä. Metsään oli ilmestynyt myös kaikenlaisia lentäviä öttiäisiä, jotka olivat varsin mainio saalis Kärpälle, joka viipotti ympäriinsä niin, ettei edes juoksemalla tahtonut mukana pysyä, saati sitten, että kyseisestä kiitäjästä olisi saanut minkäänlaisia kuvia...

Ja on muuten uni maittanut pikku-ulkoilijoille, vaikka metsässä vietettiin aikaa varmaan vain parisenkymmentä minuuttia. Molemmat nukkuvat vieläkin sikeästi, vaikka ulkoilimme jo puoliltapäivin.

Herkkuja

2009-05-03T11:39:00.002+03:00

Meillä on herkuteltu, joten pakko kertoa (no mainostamiseksihan tämä menee) myös teille mahdollisille lukijoille. Muutaman kerran kaupasta mukaan on sattunut Mjaun pahvitetrapakkauksissa olevaa kissanruokaa. Prismassa on paras valikoima makujen suhteen, yksi vajaa 400 gramman tölkki maksaa noin euron. Pateet ovat viljattomia ja sokerittomia, tosin jostain syystä kastiketölkit sisältävät sokeria (purkin kyljessä ainakin lukee sokeri, vaikka nettisivuiltansa tällainen tieto onkin poistunut). Yhtä kaikki, meillä näitä ahmitaan aivan hurjana. Pateet ovat yleensä kohdaneet meillä hieman heikomman menekin (syödään kyllä, mutta vähän kitsastellen), mutta nämä pateet ovatkin varsin mehukkaita ja melkein kastikkeisia. Ei siis sellaista "vaahtoa", kuin esimerkiksi animondan carny-purkit, vaan ihan oikeasti kunnon mehukasta mössöä. Ja nuo pahvitölkit on mukavampia kierrättääkin, kuin metallipurkit. Ainoa ongelma näissä on, että yksi tölkki riittää meidän minikissoille pariksi päiväksi (avattuna purkin sanotaan säilyvän 2 vuorokautta jääkaapissa), kun ei ne jaksa syödä kerralla kuin suurinpiirtein 100g märkäruokaa. Tosin näissä ruoka ei kuivahda, koska paketin saa suljettua uudestaan. Metallipurkkiruuat täytyy kelmuttaa, ettei se eväs kuivahda jääkaapissa.

Kuva lainattu Mjaun sivuilta

Muutoinkin viime aikoina meillä on kokeiltu uusia makuelämyksiä. Sei on maistunut varsin hyvin keitettynä, vaikka yleensä keitetyt eväät jäävät kuppiin. Jauhelihaa ei vieläkään oikein osata syödä, mutta palasina menee tuore liha. Ostin taannoin kaupasta alennuksessa olleen possun munuaisen, jonka silppusin pakkaseen. Alkuun näytti, ettei maistu kissoille ei sitten millään, mutta kun tarpeeksi harvoin tarjoaa, niin munuaisviipaleet häviävät kupista alta aikayksikön. Katkaravut on toinen herkku, joka ei yleensä jää kuppiin kovin pitkäksi aikaa. Valmisruuista ei oikein muuta lempparia ole löytynyt, kuin tuo mjau. Herra Mäykysen suosima Miamor menee vaihtelevalla menestyksellä, samoin kuin suurin osa muista pussi- ja purkkiruuista. Välillä ahmitaan kaikki ja välillä jää puolet syömättä. Mitä lie tyttöjen vouhotuksia...

Lämmin

2009-05-02T11:21:00.005+03:00

Eilen rohkenimme ensimmäistä kertaa yhdessä ulos valjastelemaan. Kiitos Jannille ja Laurille valjaslahjoituksesta, nämä uudet punaiset sopii Kärpälle ihan hullun hyvin.

Aluksi molemmat kissat arastelivat hieman, Oppu meni matalan seinää pitkin ja suunnisti takaisin ulko-ovelle. Pikkuhiljaa pelko väistyi ja varsinkin Kärppä alkoi tutkimaan ympäristöään rohkeammin. Näimme yhden ison koiran ja muutaman ihmisen, jotka kaikki aiheuttivat piiloutumisreaktion: mahdollisiman matalaksi kuoppaan tai puunrungon taakse. Oppu lähinnä tarkkaili Kärpän touhuiluja, mutta uskalsi vähän itsekin tutkiskella pusikkoa ja puunrunkoja. Kissakuvahaasteessa on tällä viikolla aiheena lämpö, ja mikä sopisikaan siihen paremmin, kuin kaunis auringonlaskun lämmittämä ilta:

Vappujuhlat

2009-05-02T10:51:00.004+03:00

Koska blogger ei eilen antanut kirjoittaa uutta tekstiä, niin kirjoitetaan sitten tänään vähän myöhässä vappujuhlista.

Torstaina kutsuimme muutamia ystäviä syömään ja viettämään iltaa. Etukäteen hieman jännitti miten kissat moiseen suhtautuvat, kun yleensä ovikellonsoittoa juostaan pakoon sängyn alle, eikä varmasti tulla esiin ennen kuin kaikki ylimääräinen ihmisväki on kaikonnut.

Ennen vieraiden saapumista neiti von Oppenheimer löysi mieluisan nukkumapaikan esille laitettujen lautas- ja serviettipinojen päältä. Pienen houkuttelun jälkeen kissaneiti suostui sitten nukkumaan jossain muuallakin. Ovikelloa paettiin nytkin, mutta yllättävän nopeasti kissat tulivat piiloistaan esiin. Kärppä ensin ja Oppu pian sen jälkeen. Vieraat olivat varsin kissaystävällistä väkeä ja leikittäjiä riitti. Yhden lelunheiluttajan väsähtäessä joku toinen nappasi höyhenhuiskun ja Kärpällä riitti tekemistä. Kissat väsähtivätkin totaalisesti jossain vaiheessa iltaa, Oppu köllähti ensin lattialle jätettyjen laukkujen päälle ja lopulta erään vieraan syliin (!) ja Kärppä löysi nukkumapaikan keskeltä lattiaa (tosin vieraita piti vahtia, joten nukkuminen suoritettiin pää pystyssä).

Yö saatiin nukkua kerrankin rauhassa ilman sängyssä leikkiviä kissoja ja vielä aamullakin kissat jatkoivat nukkumista varsin pitkään. Touhuttavaa siis riitti varsin hyvin.

Narskuttaja

2009-04-27T14:12:00.003+03:00

Kärppä alkoi jokunen päivä sitten välillä ihan omia aikojaan narskuttamaan jotain. Myös syödessä kuului narskutusta, vaikka ruoka oli varsin pehmeää. Päätettiin siis tutkia pikkuneidin suuvärkki. Sieltäpä löytyikin kaksi kulmahammasta. Molemmilla puolilla yläleuassa on kaksi pientä sievää hampia vierekkäin. Luultavasti nuo ylimääräiset vanhat hampaat irtoavat ihan itsestään (toinen ainakin heiluu jo), mutta pidetään pikkunassua tarkkailussa, jos jotain ongelmia kuitenkin sattuisi ilmestymään.

Kesä ja kärpäset

2009-04-26T19:15:00.007+03:00

Viikonloppu sujui taas mummolassa mökkeillessä. Mummo oli virittänyt mökkiin lapsenlapsien iloksi kangaspuut, ja voi juku kuinka niissä kiipeiltiinkin! Ei ole tuon voittanutta kiipeilypuuta, niin monia eri tasoja ja erilaisia puomeja ja juttuja, jotka välillä myös keikkuu tassujen alla. Ja kaikki paikat täynnä isoja laatikoita ja matonkuteita. Välillä pelotti, kun Kärppä päätti kiivetä ylimmälle tasolle ja hyppi sieltä välillä hurjan näköisestikin alas. Mutta mitenkäs estät kiipeämästä? Laatikoitakin kaatuili muutamaan kertaan, kun kissat menivät iltarallia pitkin mökkiä.

Kusti ei jostain syystä ole vieläkään polkenut toisia valjaita perille asti, mutta ajattelin silti, että voisimme hieman ulkoilla vuorotellen yksillä valjailla, jos mökkiympäristö on tarpeeksi kuivunut ja siisti. Neiti von Oppenheimerin ulkoilusta kaikki mainittava kiteytynee tähän kuvaan:

"APUA! Takaisin sisälle vaikka ikkunasta kiipeämällä"

Osasyy Oppenheimerin kaipuuseen takaisin sisälle oli luultavasti myös oven takana piipittävä Kärppä, joka julmasti jätettiin yksin sisälle. Vastaavasti myös Oppu rääkyi suoraa huutoa, kun toin Kärpän hetkeksi ulkoilemaan.

Kärppä oli huomattavasti reippaampi ulkoilija ja kävi jopa hieman seikkailemassa hiekalla. Paljon oli nuuskuteltavaa ja tassuteltavaa. Jo mökissä pikkuneiti pyydysteli sisälle eksyneitä kärpäsiä, mutta kun niitä oli ulkona auringonpaisteessa vielä enemmän pyydystettävänä, meinasi Kärppä ehkä hieman seota. Kun vein Kärpän takaisin mökkiin, oli se hetken aikaa aivan yliaktiivinen sählääjä.

Koska menomatkalla mökille kissat päättivät taas, että koppamatkailu riittää NYT, niin vaihdoimme mummon Alma-kissan kanssa kuljetuskopat. "Uusi" koppamme on siis edelleen kankainen, mutta siinä ei ole kärpänmentäviä koloja. Hyvin pysyivät paluumatkalla kissat kopassa. Oppenheimer taitaisi matkustaa ihan rauhallisesti, jos olisi yksin kopassa. Kärppä on se, joka enemmän rääkyy ja riehuu ja villiinnyttää välillä myös Opun raapimaan tietä ulos kopasta. Ehkä se on sitä kilpparin luonnetta sitten?

Paparazzi

2009-04-22T17:20:00.005+03:00

Salakuvaaja yllätti tänään Neiti von Oppenheimerin omista touhuistaan. Neiti oli kylpyhuoneen puolelta löytänyt kuivumassa olleen lattialuutun, ja raahannut sen eteiseen nukkuma-alustakseen (vai liekö ollut siivoustouhuihin ryhtymässä?). Tottakai kissa häiriintyi kuvaamisesta, ja kameraan jäi vain yksi äärimmäisen epätarkka ja kehnosti valottunut kuva. Ja juuri ennen kuvan ottoa kissa köllötti unisen näköisenä rätin päällä. Juuri kuvan ottamisen jälkeen kissa taas syöksyili ympäri huonetta kamerasta heijastuneen valotäplän perässä.

Tänään tapahtui myös ensimmäinen suuri tuhoaminen. Tähän mennessä kissat ovat pudotelleet korkeintaan pieniä juttuja, jotka eivät ole menneet rikki. Kiipeillessään Kärppä onnistui pudottamaan leipälautasen hyllyn päältä, ja tietenkin se hajosi tuhannen atomeiksi. Kärppä säikähti tuota lautasen rikkoontumista itse niin, että sujahti salamana pakoon sängyn alle, ei ehtinyt edes torumaan kun kissa jo katosi näköpiiristä.

Uusia ääniä

2009-04-19T21:44:00.003+03:00

Kärppä Josefiina, joka pari viikkoa sitten oppi hyppäämään kylppärin ikkunalaudalle, on alkanut päästellä uudenlaisia ääniä. Aiemmin Kärppä on lähinnä piipittänyt pienellä pentuäänellä. Piipitystä on kuulunut milloin mistäkin (useimmiten ruoka- tai vaatekaapista, joihin pikkukissa useinkin unohtuu). Aamulla Kärppä yllätti tervehtimällä samalla tavalla kurahtaen kuin Neiti von Oppenheimer usein. Meidän pikkupennusta kuuluu siis jo aikuisen kissan ääniä! En tiedä missä vaiheessa kissanpennut yleensä oppivat "puhumaan", sillä Oppenheimer jutteli kurinaäänillä jo meille tullessaan. Liekö Kärppä sitten ajoissa, vai myöhässä kasvuaikataulustaan...

Pieniä kasvun merkkejä on muutenkin huomattavissa. Kärppää ei vieläkään voi punnita ihmisten lattiavaakalla, jonka minimimittatulos on 2kg. Kärppä painaa sylissä punnittuna noin 1,8 kg, mikä on mielestäni melkoisen vähän, tosin eipä tuo pikkurimpula ole muutenkaan järin suuri rungoltaan. Oppu painoi meille tullessaan noin viiden kuukauden ikäisenä 2,4kg (ja on nyt jo mielestäni aikalailla täysikasvuisen kokoinen, painoa on 2,8 kg). En usko että Kärppä toukokuuhun mennessä tuollaisia lukemia saa kiinni, mutta eiköhän tästä silti ihan kunnollinen kissa kasva. Kärpän emo oli kuulemma erittäin pieni (itsehän emme koko emoa edes nähneet, vaan pennut oli (pieneläinsuojan vaatimuksesta) jätetty kasvamaan sijaiskotiin muutaman aikuisen kissan kanssa noin 8 viikon ikäisenä (jolloin emo lähti uuteen kotiin)). Kovinkaan suurta kissaa Kärpästä ei siis luultavastikaan tule, mutta eipä liene tarviskaan. Vähän voisi lihaa saada luittensa päälle ja painoa lisää.

Laatikon taika

2009-04-16T20:30:00.005+03:00

Tuo sukkalaatikoksi ostettu kori on jälleen ollut ahkerassa hyötykäytössä kodissamme. Kori päätyi jokuseksi toviksi samaan kasaan zooplus-pahvilootan kanssa, eli kissojen leluksi. Suosio ei ollut järin suuri, mutta kun pahvilaatikko on nyt siivottu pois ja pelkkä kori taas kissojen käytössä, on Kärppäkin tuntunut huomanneen korin puoleensavetävän vaikutuksen.

Korissa näyttäisi olevan varsin mukava loikoa ja katsella tapahtumia.

Välillä tosin joutuu hieman odottamaan omaa vuoroaan.

Ja toisinaan täytyy jopa painia koripaikan saavuttaakseen.

Ihmisväki ei tosin vieläkään ymmärrä, mikä tuossa korissa on niin kiehtovaa, että kissa hakeutuu siihen ihan vaan tuijottelemaan ympäristöänsä.

Leffailta

2009-04-14T21:27:00.008+03:00

Ihmisväen dvd-hylly päätyi tänään elokuvakriitikko von Oppenheimerin tarkastelun kohteeksi. Hyllystä löytyi kissaneidin mielestä sekä mielenkiintoisia, että ihan huonoja elokuvia.

Joku Ali G, kuka sekin oikein on? Ja jotain sotajuttujakin löytyy, hyi...

Mutta toi Madacascar on kyllä hyvä. Siinä on se leijonakissa...

Tätä mää suosittelen: Kissojen valtakunta. Siinä on ainakin tosi monta kissaa.

Konttorirotat

2009-04-13T18:22:00.004+03:00

Toimistolla suoritettiin pyhiä odottaessa arkistoinventaario. Pikemminkin täystyhjennys puskutraktorein. Paperit piti kuitenkin käydä läpi, ettei kierrätykseen häviä tärkeitäkin papereita. Kahden laatikollisen läpikäynti oli kuitenkin rankkaa hommaa, mutta onneksi lähistöltä löytyi vuokratyövoimaa, joka auliisti tarjosi auttavia tassujaan. Konttorikatteja ei paperivuori pelottanut, eivätkä laatikoston pimeätkään nurkat ahdistaneet, vaan ne sukelsivat oitis pelkän ruokapalkan voimin raivokkaasti työn kimppuun.

Työmotivaation raivokkuus oli tosin niin ylitsevuotavaista, että kierrätykseen päätyivät apulaisten kynsissä myös apulaiset itsekin. Jopa siinä määrin, että paperityöt jäivät lopulta kuitenkin pääurakoitsijalle itselleen.

Hyi, pahaa!

2009-04-09T21:27:00.005+03:00

Ihmisväki osti kaupasta mandariineja, jotka olivat niin pahan makuisia, että jäivät kesken syönnin. Pöydälle hetkeksi biojätteeseen päätymistä odottamaan jäänyt mandariininpuolikas kiinnosti myös kissoja.

Kärppä totesi mandariinin syötäväksikelpaamattomuuden pelkästään haistamalla. Irvistyksen saattelemana pikkukissa perääntyi pois mandariinin luota; ei ole kyllä kissojen evästä tuollainen sitrus. Vähän se kuitenkin jäi kaivelemaan, jotainhan tuolle roskalle on tehtävä! Kärppä päätyikin sitten hetken tassuttelun jälkeen hautaamaan kyseisen raadon pöydällä lojuneeseen paperipinoon.

Melkein Oikea Kissa!

2009-04-07T19:41:00.006+03:00

Kärppä Josefiina totesi noin viikko sitten, että on jo Melkein Oikea Kissa ja pystyy täten hyppäämään kylpyhuoneen ikkunalle. Kylpyhuoneessa on siis pieni tuuletusikkuna, jonka Oppu (ja raapimajäljistä päätellen myös edellisen asukkaan kissa) omi heti tähystyspaikakseen. Ikkuna on suhteellisen korkealla, mutta wc-pöntön päältä loikkaamalla Opulla ei ole ollut vaikeuksia päästä tuonne korkeuksiin. Kärppä on tähän saakka vasta tuijottanut pöntön päältä, kun Oppu on paennut ikkunalle, mutta nyt ei enää sekään käy isommalle neidille pakopaikaksi. Hieman vaihtelevalla menestyksellä nuo Kärpän hypyt onnistuvat, välillä pikkuneiti jää seinälle roikkumaan, kun hyppy ei kantanutkaan tarpeeksi korkealle. Kun hyllylle saakka saa ponnistettua, niin kyllä kelpaa patsastella auringonvaloa vasten ja tähystää etupihan tapahtumia.

Laatikkopähkinä

2009-04-06T21:25:00.004+03:00

Tässä taloudessa roskilla on paha taipumus viipyä pidempäänkin matkalla jätehuoltoon, joten usein ne päätyvät kissoille matkan varrella. Langanpätkät, kuittimytyt ja pahvilaatikot joutuvat pikkutiikereiden kynsiin ja joutuvat hävitykseen vasta mielenkiinnon kaikottua. Makeisrasia ei tehnyt poikkeusta. Paljastuikin, että ylikansallisen riistoyhtiön parhaaksi tuotteeksi valittiin kissatuomariston testissä puuhapaketti, jossa pahvipakkauksen sisään piilotetaan leikkihiiri. Laatikkoa tönitään ja paiskotaan ympäri eteistä, mutta ilman yhteistyötä saalistaminen on hankalaa. Kärppä osaa kyllä varsin hyvin avata rasian, mutta ei ole huoneen kirkkain kynttelikkö jatkon suhteen. Oppenheimerilta sen sijaan jatko onnistuu, vaikka alun ruumiillinen työ aiheuttaakin päänvaivaa. Pienenkin raon huomatessaan Neiti tunkee sisään tassut ja naaman, eikä aikaakaan kun rasia on auki ja hiiri ulkona.

Tämän jälkeen hiiri helposti unohtuu, mutta kun musse laitetaan takaisin ja laatikko suljetaan, leikki jatkuu.

Vesileikkejä

2009-04-05T11:07:00.004+03:00

Kissat eivät liiemmin enää nykyisin välitä olla kylpyhuoneessa jos suihkussa on joku. Ilmeisesti tarpeeksi monta kertaa kissatkin ovat saaneet osansa roiskuvasta vedestä. Suihkun jälkeen kissat hyökkäävät kuitenkin innokkaasti vahtimaan tapahtumia. Kärppä nuolee vesipisaroita kaikkialta (paljon parempia esimerkiksi seinältä nuoltuna, kuin kupissa oleva tuore vesi!) ja Neiti von Oppenheimer taas keksi uuden suihkunjälkeisen leikin ja seuraa erittäin tarkkaavaisesti kuinka suihkun hana tiputtaa pikkuhiljaa vettä jonkun aikaa hanan sulkemisen jälkeen. Kun pisaroita kertyy tarpeeksi, alkavat ne juosta kohti viemäriä, jolloin karkaavaa vesivanaa pitää tietysti saalistaa ja taputella.

Vesivahti von Oppenheimer

Joogaava kissa?

2009-04-01T21:13:00.004+03:00

Näyttää varmaan kummalliselta mutta vaikutti kuitenkin olevan hyvä asento kun Kärppä ihan kehräsi nukkuessaan tuossa puoliksi reiteni päällä ja puoliksi tuolille pudonneena. Jos joku ymmärtää miten tuon kissan koivet tuossa kuvassa on, niin kertokaa ihmeessä meillekin. Ei riitä ymmärrys.

Höyheniä

2009-03-31T21:21:00.005+03:00

Koska höyhenhuisku menetti lopulta viimeisenkin höyhenensä, päätettiin huisku uudistaa kokonaan. Tiimarista löytyikin sopivia, suurempia höyheniä ja liimaa on toki kotonakin. Kodin pikku apulaiset halusivat tottakai osallistua, sillä höyhenet taitavat olla ainakin tummemman neitokaisen lemppareita. Yksi höyhenistä joutuikin heti saaliiksi, eikä sitä tohtinut Kärpältä poiskaan ottaa, kun pikkukissa siitä niin onnelliseksi tuli.

Välillä Neiti von Oppenheimerkin kiinnostui siinä määrin, että pysähtyi haistelemaan ja maistelemaan höyhentä, mutta melko nopeasti Kärppä kävi varastamassa höyhenen takaisin leikkeihinsä. Höyhen tosin meni jo tämän illan leikeissä niin heikkoon kuntoon, että se piti korjata talteen. Voi muuten olla, että olisi kohta toinen suolitukkoinen kissa talossa, jos se pistelisi kokonaisen sulan poskeensa. Korjattu huisku odottelee vielä liiman kuivumista. Ehkä se huomenna jo saadaan leikkeihin mukaan.

Karkurikakka

2009-03-30T21:43:00.003+03:00

Taloudessamme on viime aikoina havaittu laatikostaan karkailevia kakkoja. Ensimmäinen kerta meni vahinkona, kai peitellessä nyt voi ihan helposti nokare jos toinenkin lentää hiekan mukana laatikon reunan yli. Nyt kakkakarkureita on kuitenkin löytynyt säännöllisesti, viimeksi tänään koko kasa oli jotenkin päätynyt reunan yli. Syytämme tästä toistaiseksi Neiti von Oppenheimeria, joka toisen vessapisteen kotiuduttua on hoitanut asioitaan enimmäkseen katseilta suojassa tuossa uudessa, kuomullisessa hiekkalaatikossa. Nyt kuitenkin vessakäytös on hieman muuttunut, ja iso hätä päätyy usein tuonne vanhaan pienempään pottaan, jossa ei ole seiniä suojaamassa ja varmistamassa, että laatikon sisältö pysyisi laatikon sisällä, vaikka asialla olisi ahkerampikin peittäjä. Molemmat kissat käyttävät muuten suhteellisen tasaisesti molempia laatikoita, joten mistään laatikkokapinastakaan tuskin on kyse. Pitäisiköhän tuon pienemmän laatikonkin tilalle hankkia korkealaitaisempi astia...

Köysissä

2009-03-29T15:51:00.005+03:00

Vanhempani ihastuivat lomareissulla kissoihimme niin kovasti, että hiirikissakuume yltyi. Sopivasti äidin syntymäpäivien tinoilla bongasin internetin ihmeellisestä maailmasta ilmoituksen lähellä asuvasta parivuotiaasta kaupunkilaiskissasta, joka naapurien vihamielisen suhtautumisen takia tahtoisi maalle pyydystämään hiiriä. Niinpä puolessa välissä viikkoa käytiin noutamassa Alma-kissa maalle sopivampaan ympäristöön. Mukaan edellisestä kodista tarjottiin kaikki kissan tarvikkeet. Sekalaisesta tavarakasasta löytyi myös valjaat ja flexi, joita Alma-kissa ei kuulemma suostu käyttämään. Onneksi meiltä löytyy kaksi pikkukissaa, joille on valjasharjoittelua hieman suunniteltu.

Valjaat ovat vaaleansiniset heijastavat nahkavaljaat, joissa on solkikiinnitys. Heti ensimmäisenä totesin, että pikalukot ovat ehdottomat, jos itse rupean valjaita väsäämään, tai muualta toisia valjaita hankkimaan. Kissojen ollessa liikkuvaisempaa sorttia ei hankalien solkien näplääminen ole kovin helppoa. Molemmille on kuitenkin onnistuneesti sovitettu tuota mokomaa haarniskaa. Kumpikaan ei juuri välitä valjaista vaan kulkeminen onnistuu ilman ongelmia. Oppu tosin saa välillä kupsahtelukohtauksia ja ihan kesken kävelemisen kissa kaatuu kyljelleen kellimään. Ei se kuitenkaan näytä valjaista eroon haluavan. Kärppä taas vipeltää normaaliin tapaan ympäriinsä, vaikka valjaiden säätöremmien päät roikkuvat milloin milläkin suunnalla tiellä. Onhan nuo valjaat vielä suhteellisen suuret Kärpälle. Kuvassa mannekiinina Oppu. Ei tosin paljon valjaita näy tuolta karvan seasta, mutta näin lunkisti meillä näihin suhtaudutaan:

Fleksi sen sijaan...no se on aivan oma lukunsa. Oppu ei liiku eteenpäin, jos flexi on "vapaana", eli kelautuu sisään ja ulos sitä mukaa kun kissa liikkuu. Narun täytyy siis olla paikoillaan ja sopivasti löysänä. Kärpän mielestä taas tuo hassu selässä roikkuva naru on varsin mukava lelu, etenkin jos se on kiinni Opun selässä.

Ehkä vielä kevääseen mennessä kissat oppivat kulkemaan hieman sujuvammin valjaissa. Ulos ei ehkä ihan heti olla menossa, vaan harjoitellaan näin aluksi sisätiloissa. Pitäisi myös saada aikaiseksi hankkia hieman tarvikkeita, niin voisin itse koittaa askarrella juuri meille sopivat valjaat hieman eri malleja soveltaen.

Näytön paikka

2009-03-26T20:40:00.003+02:00

Toimiston mikrotuella oli ollut vireillä ajatus tehdä jotakin työpöydällä vallitsevalle tilaresurssipulalle. Vanha putkinäyttö vie pöytäpinta-alasta suuren siivun, joten teräväpiirtoisen lasiruudun tilalle mietittiin lituskaisempaa vaihtoehtoa. Uudelle näytölle oli joitakin erityisvaatimuksia, kuten aiempaa suurempi kuva-ala ja perinteinen 4:3-kuvasuhde muodinmukaisen laajakuvan sijaan.

Kuten edellä kuitenkin on tullut esille, toimistosta löytyi vielä yksi käyttäjäryhmä, jonka vaatimuksia ei oltu osattukaan aavistaa mietintämyssyvaiheessa. Näin litteälle näytölle asetettiin vielä yksi vaatimus, mikä samalla mitätöi koko projektin: päällämaattavuus.

Toivottavasti vanhasta näytöstä ei aika jätä.

Mitä pienet edellä...

2009-03-24T21:36:00.005+02:00

...sitä isot perässä. Sama asento, eri kissa:

Nukkumapaikkana tuo näytön päällinen ei ole mitenkään kummallinen, aika useasti nuo siihen kiipeävät katselemaan ja oleskelemaan. Yleensä kissat ovat kiepsahtaneet tuohon näytön "ylätasanteelle" torkkumaan, mutta vasta viime aikoina ovat keksineet että tuolta tuuletusaukoista tulee lämmintä ilmaa ja siihen on kivempi mennä.

Unilla

2009-03-23T20:34:00.005+02:00

Sarjassamme omituiset nukkuma-asennot: mahdollisimman litteänä ja pitkänä, mutta pylly pystyssä. Näyttö lämmittää mukavasti masua.

Sulkasato

2009-03-22T17:08:00.004+02:00

Zoopluspaketin saapumisen jälkeen meitä on kohdannut sulkasato. Paketin mukana tullut höyhenhuiska osoittautui suureksi hitiksi, ja tässä viikon ajan sillä onkin leikitty varsin aktiivisesti. Koska Oppu sairasteli hieman ja oli täten aika vaisu koko viikon, on Kärpällä ilmeisesti ollut tekemisen puutetta päivisin, sillä kotiinpalaajia on usein ollut odottamassa melkoinen sulkasato ympäri asuntoa. Kärppä ei siis leikittäjiä kaipaa, vaan se riepottaa huiskua yksin ympäri asuntoa. Höyheniä tippuu matkan varrelle, kun Pikkuneiti von Tuho on riehakkaana.

Tällä hetkellä huiskassa on jäljellä viisi höyheneksi laskettavaa riekaletta (ylin kuva on kaksi päivää vanha, eli nykykunnossa jäljellä on ehkä noin kolmasosa tuosta höyhenmäärästä). Yksi niistä riekaleista on enää juuri ja juuri kiinni. Mitäs sitten tehdään, kun kaikki sulat ovat pudonneet?!

Ei vain puhdasta, vaan yllätyspuhdasta!

2009-03-22T11:34:00.004+02:00

Kakkaongelmaan käytetyssä öljylääkityksessä oli pienoisena sivuvaikutuksena turkin tuhriintuminen. Ongelma saattoi olla lähinnä esteettinen, mutta nuhruinen Neiti näytti kovasti nukkavierulta ja muutenkin surkealta, joten kissan peseminen ihmisvoimin oli asukkaiden mielestä selviö. Neidin mielestä ei ollut.

Ensimmäinen pesuyritys oli suunniteltu kohta kohdalta etukäteen. Pitkähihaiset suojavaatteet, hieman lämmintä vettä lavuaariin, kevyt pintakastelu kissaan, saippuan vaahdotus ja huuhtelu käsisuihkulla. Ensimmäinen kohta onnistui hyvin, mutta kun kissa piti saada altaaseen, Neiti kieltäytyi voimakkaasti. Lavuaari päästettiin tyhjäksi ja mietittiin toisenlaista lähestymistapaa. Toinen pesuyritys oli suoraviivaisempi ja improvisoidumpi. Kissasta tukeva ote kaksin käsin, mahdollisimman lähelle lavuaaria ja kevyesti vettä käsisuihkulla. Tällä kertaa kieltäytyminen oli voimakkaampaa, mutta pesutuloskin parempi. Pieni kissa yltää, niin halutessaan, kauas, pureutuu syvälle lihaan ja venyy uskomattoman pitkäksi.

Välillä huilattiin porukalla, kun Neiti pääsi kiipeämään olkapäälle pakoon. Yhden ihmisen voimat eivät riitä 95% pienemmän ja 800% raivokkaamman eläimen pitelemiseen, joten taukoja pidettiin useampiakin. Lopulta mouruava ja vastaan kampeava kynsihirviö saatiin huuhdeltua ja kaikki olivat tyytyväisiä, vaikka varsinaisia voittajiakaan ei ollut. Pesutulos ei ollut aivan täysi kymppi, eikä uitetulta pussirotalta näyttävä kattikaan vaikuttanut täysin kiitolliselta nöyryytyksestänsä. Yritystä kuitenkin löytyi kaikilta tahoilta.

Helpotus

2009-03-19T21:43:00.003+02:00

Kakkaa. Kuinka onnellinen ihminen voi ollakkaan löytäessään kissankakkaa. Huoli on painanut kun Oppu on ollut surkeana jo monta päivää. Aamulla laatikosta löytyi epämääräinen kakka, mutta siitä ei voinut päätellä kumman kissan jätöksiä se mahtoi olla. Oppu vaikutti kyllä välillä jo vähän pirteämmältä ja söi ja joi kuitenkin jonkun verran. Nyt illalla asia varmistui, kun hiekkalaatikolta kuului ropinaa ja Oppu oli asialla. Tuotos ei ole aivan normaalin näköinen, mutta ei se mitään epänormaaliakaan sisällä. Vain koostumus on poikkeava. Voi kuinka helpottunut olo onkaan, kun edes jotain on todistettavasti suolesta ulos tullut. Huomenna pitää kiusata kissaparkaa ainakin sen verran, että pestään se shampoon kanssa. Öljyn ruiskuttaminen suuhun on johtanut siihen, että koko kissan etumus on öljyisen näköinen, kun tottakai ruiskukäsittelyn jälkeen kissa menee ja nuolee itseään ja öljy leviää kaikkialle.

Pitää nyt vielä seurata tilannetta. Toivottavasti kissa piristyy ja jaksaa kohta taas leikkiä ja touhuta normaalisti. Öljyn annostelu lopetetaan ainakin toistaiseksi. Tuo parafiiniöljy ei ilmeisesti ole pitkäjaksoisesti syötettynä kovin terveellistä tavaraa kuitenkaan, niin ei viitsi turhaan sitä syöttää.

Kakkajumi!

2009-03-18T16:39:00.004+02:00

Eilisen vaisuilun syy taitaa olla nyt selvillä. Laatikosta ei ole eilen eikä tänään löytynyt kakkaa. Kärppä kakkii normaalisti kyllä, mutta Oppu ei ole isolla hädällä käynyt nyt pariin päivään. Kissojen kokoeron vuoksi jätöksetkin on selkeästi erotettavissa. Ei siis ihmekään jos ruoka ei maistu entiseen malliin ja on vähän hönö olo, kun on suoli tukossa.

Vettä Neiti juo onneksi aika normaalisti, mutta eilen annettin lisäavuksi myös rypsiöljyä, kun ei iltamyöhällä enää apteekkiin lähdetty muita rohtoja hakemaan. Aamulla rypsiöljyä myös, ja nyt iltapäivällä saatiin parafiiniöljyä hankittua, joten sitä vaan pakkosyötöllä. Öljyn ruiskuttaminen suuhun ei ole Neidin lempitoimenpiteitä, mutta toivottavasti öljyn avulla alkaisi kakka virtaamaan, muuten on edessä ehkäpä vielä epämiellyttävämpi eläinlääkärireissu.

Yhdessä

2009-03-17T17:10:00.004+02:00

Neiti von Oppenheimer on ollut tänään hieman vaisu ruokailultaan ja olemiseltaan. Kärppä on koittanut parhaansa mukaan pyydystää Opun häntää ja peuhata ympärillä, että saisi toisen mukaan painiin tai leikkiin. Oppua ei nyt jostain syystä kiinnosta, vaan se makaa mielummin tarkkailemassa sängyllä tai nojatuolissa.

Tämän viikon kissakuvahaasteessa on aiheena perhe. Vaikka kissat ovat eläneet yhdessä vasta vajaan pari viikkoa, ovat ne silti jo yhtä perhettä ja mahtuvat tuonne Opun tarkkailunojatuoliinkin kahdestaan. Kärppä meni hetki sitten nuolemaan Oppua, aivan kuin piristääkseen vaisua perheenjäsentä. Nyt ne koisaa yhdessä kasassa, kun Kärppäkin viimein kyllästyi yksin leikkimiseen. Kissaperhe parhaimmillaan.

Postia kissaväelle

2009-03-16T13:32:00.007+02:00

Tänään kuulimme harvinaisen äänen: ovikellon. Postisetä siellä kilkutteli ja kissat syöksyivät välittömästi piiloon. Postisedällä oli iso paketti kissoille. Kissat tosin uskalsivat esiin vasta sen jälkeen kun postisetä oli jo poistunut, joten ihmisväki joutui kuittaamaan lähetyksen vastaanotetuksi.

Paketti tuli siis saksanmaalta. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä: tilattiin sitten zooplussalta mekin (kyllä on liikaa luettu Mäykysen, Maunon ja muutamien muiden tilanneiden blogeja). Paketissa oli kaikki ehjää ja lähestulkoon kaikki tilatut tavaratkin. Vain metallinen kissankuppi puuttui, sen tilalle olivat laittaneet kaksi kiloa koiran kuivamuonaa. Mielenkiintoista. Reklamoin toki, ja muonaa ei kuulemma joudu palauttamaan ja saan kupista rahat takaisin, kun eivät voi logistisista syistä sitä erikseen lähettää. Varsin nopea asiakaspalvelu, kun vastaus tähän tuli melkein vartin sisällä siitä, kun viestin lähetin. Kaipa tuo koiranruokakin tulee käytettyä, kun vanhempien luona on useampikin suu odottamassa.

Mitä siis tuli tilattua? No vähän sitä sun tätä. Tilasin kokeilumielessä erilaisia ruokia, kuivaa ja märkää, tölkeissä ja pusseissa. On Miamoria, Hill'siä, Bozitaa, Iamsia ja Portaa. Animondan rafine kitten -pusseja oli iso satsi tarjouksessa, joten nytpä sitten kissat popsivat sitä oikein urakalla. Tähän mennessähän on popsittu sekä markettimuonaa että eläinkaupan tavaroita (enemmän marketin märkäruokia, kun ei ole raaskinut ostaa eläinkaupasta niitä kalliita purkkeja, kuivaruoka on ollut eläinkaupasta kyllä) ja jonkun verran myös raakaa lihaa ja kalaa.

Muutenkin tilailin kaikenlaisia tarjousjuttuja, kuten Öko plussaa (jota sai melkein pari euroa halvemmalla/kg kuin täkäläisestä lemmikkiliikkeestä) ja muutamia leluja. Nuo pehmopallot on meillä a) varsin suosittuja (aina tappelu menossa, että kuka saa leikkiä) ja b) aina hukassa, joten ihan hyvä että niitäkin sai reilumman satsin tarjoushintaan. Lelutkin joutuivat heti käyttöön, kun Kärppä halusi testata jokaista vuorotellen.

Höyhenhuisku oli tosi kiva...

...samoin nahkasuikalehuisku...

...mutta tää piikikäs juttu, jolla ihmisväki käpälöi pienen kissaparan turkkia, oli ihan yäkyäk!

Jostain syystä Kärppä lähinnä puree tuota pikkukarstaa, jos se näköpiiriin ilmaantuu. "Salaa" saa kyllä harjata ja se innostaa hurjaan kehräykseenkin, mutta heti jos Kärppä huomaa millä välineellä toimenpide suoritetaan, tulee hampaita ja kynsiä kohti karstaa.

Kaiken kaikkiaan varsin nopea toimitus (tasan viikko sitten tilattiin) ja hyvä asiakaspalvelu, jäi ihan positiivinen mieli sekä ihmisväelle, että kissoille (paitsi se pelottava postisetä). Ehkä voidaan tilata toistekin, jos tämä lasti saadaan joskus ensin syötyä.

Ulkomaailman haju

2009-03-15T17:56:00.004+02:00

Ihmisväki on viikonlopun ajan viettänyt suhteellisen paljon aikaa kylpyhuoneessa. Liikaakin, ainakin kissojen mielestä. Meneillään on pienimuotoinen petsausprojekti, ja muuta sopivaa tilaa ei huoneistosta oikein löydy, kuin kylpyhuone. Huoneen saa sopivasti eristettyä kissoilta ja ilmanvaihtokin "toimii" tuuletusikkunan kautta. Säännöllisin väliajoin oven taakse ilmestyy mauku tai kaksi, tiedustelemaan että josko kohta olisi valmista. Kissoilta on kuitenkin kylpyhuoneen myötä tilapäisesti poistettu käytöstä Neiti von Oppenheimerin paras tuijotuspaikka tuuletusikkunan reunalta ja Kärpän suosima hiekkalaatikko. Onneksi on hankittu myös toinen vessakoppi eteiseen, ja molemmat osaavat käyttää sitä. Yllättävän rauhallisesti kissat kuitenkin tuohon suljettuun kylpyhuoneeseen ovat suhtautuneet.

Eilen illalla kuitenkin huomattiin, että petsin tuoksu leviää tuuletuksesta huolimatta oven ali muuannekin, ja tuuletusta päätettiin lisätä myös muissa huoneissa. Ulkomaailman haju tulvi sisään siinä määrin, että kissojakin alkoi kiinnostaa. Kohta olikin kaksi pientä karvanassua kuono ikkunan raossa (Kärppä ihmetteli alempaa, kun ei ihan vielä yllä). Kumpikaan ei onneksi yrittänyt ikkunasta ulos asti, vaikka useampaankin kertaan Oppu kävi haistelemassa ikkunaa. Ehkä on tosiaan aiheellista hankkia kesäksi parvekkeelle verkko, niin pääsevät sitten lämpimämmällä ilmalla haistelemaan luontoa hieman enemmänkin.

Taistelupari

2009-03-12T09:40:00.004+02:00

Välillä kissat kyllästyvät ainaiseen juoksemiseen, painimiseen ja riehumiseen. Silloin hyvä leikki on, kun toinen menee oven taakse saalistamaan toisen häntää oven alta. Toisinaan leikkiä voi leikkiä myös hiiren kanssa, jos kaveri ei suostukaan leikkimään.

"Haa! Tassu ja kuono pilkistää vähän tuolta!"

"No mihin se nyt meni?"

Irvistys!

2009-03-11T20:04:00.002+02:00

Kärppä näki hyviä unia lämpimän monitorin päällä ja ihmisväki vaan räpsi kameran kanssa kuvia. Neiti heräsi ja haukotteli komeasti irvistäen.

Mummola

2009-03-09T16:04:00.005+02:00

Neidit pääsivät (joutuivat) lomailemaan pois kotoa muutamaksi päiväksi, kun ihmisväki lähti pidemmälle reissulle viikonlopuksi. Torstaina kissat pakattiin kuljetuskoppaan ja lähdettiin autoilemaan kohti maaseutua. Maaseudulla on "mummola", jonne on juuri valmistunut uusi saunamökki, jossa kissat saavat viettää lomaa.

Yllättäen kissat ottivat mökin haltuun todella nopeasti. Lämpimälle puuliedelle ei edes haikailtu, kun molemmat saivat rauhassa haistella ja todeta sen liian kuumaksi tassuilleen. Sen sijaan nukkumaparvelle pyllerrettiin jyrkkiä portaita pitkin ja neiditpä tulivat myös samaa reittiä pois. Hämmentävän hienosti vieläpä. Kärpällä oli omintakeinen kiemurtelevampi tyyli, Oppu noudatti suoraviivaisempaa lähestymistapaa. Vaihtoehtosijoituskin oli kyllä mietittynä, jos hella ja portaat olisivat muodostuneet kissoille ylivoimaisiksi esteiksi.

Mökistä löytyi yllättäen myös ihan ensimmäinen saalis. Kärppä bongasi parven pikkuikkunasta puolihorroksessa pöristelevän kärpäsen. Töptöp, Kärppä taputteli kärpästä aikansa, ja viimein se putosi ikkunalta alas. Kärppä muina neiteinä puri kärpäsen hengiltä, kuin tottuneempikin saalistaja . Ilmeisesti saalis oli kuitenkin epäilyttävä tai vähintäänkin epämiellyttävän tuntuinen suussa, sillä raato jäi ikkunalaudalle Opun ihmeteltäväksi.

Mummollekin iski pieni kissakuume, kuulemma hiiripyydys pitäisi jostain hankkia. Kärppä tosin oli mummon mielestä "kauhean ruma ja pieni rääpäle" ja Oppu "aika hienon värinen".

Lomareissu meni varsin hyvin, vaikka neidit vierastivatkin uusia ihmisiä hieman. Ruoka kuitenkin maistui eivätkä kissat tehneet tuhojaan mökissä. Paluumatka autossa on sen sijaan jo ihan toinen tarina. Kankainen kuljetuskoppamme ei olekaan täysin kissanpitävä ja allekirjoittanut sai tuta terävistä kynsistä, kun kissat kyllästyivät kopassa matkustamiseen ja päättivät tulla ulos vaikka väkisin.

Ujo, Unelias, Jörö, Vilkas....

2009-03-04T23:43:00.005+02:00

Kissakuvahaasteen aihe, 9 luonnetta, tuntuu varsin sopivalta ja ajankohtaiselta. Nyt kun talossa on kaksi kissaa, joista toinen on huomattavasti nuorempi, on neitien luonteet jotenkin selkeästi havaittavissa. Pentu on suht vilkas tapaus, mikä taas on saanut hieman vanhemman neidin rauhoittumaan vähän.

Kärppä on siis selkeästikin seikkailija. Hyllyissä pitää kiipeillä ja kun täti Oppenheimer kiipeää korkealle kylpyhuoneen ikkunalle, on pakko yrittää perässä, vaikka voimat ei vielä aivan riitäkään vaadittavaan hyppelysuoritukseen. Nurkat on tutkittu moneen kertaan ja erityisen suosittu on naulakkolounge ja sinne johtava ramppi (jota muuten osataan sittenkin tulla sujuvasti perse edellä myös alas!):

Tätiytynyt Neiti von Oppenheimer on taasen ottanut tarkkailijan roolin. Välillä Oppu vetäytyy korkealle, kuten kylppärin ikkunalle katselemaan pikkuotuksen touhuja ja riehumista. "Vanha" ei aina jaksa leikkiä samaan tahtiin kuin nuorempi, joten toistaiseksi nuo korkeat paikat ovat pieni pelastus. Tässä Neiti on jäänyt kuljetuskopan suojiin kyttäämään mitä Kärppä touhuaa hyllyssä kiipeillessään.

Taantuma

2009-03-03T22:07:00.005+02:00

Neiti von Oppenheimer on muuttunut hieman Kärpän saapumisen jälkeen. Vaikka kissat ovat nyt ystävystyneet ja tulevat erinomaisesti toimeen keskenään, vaikuttaa Oppu toisinaan hieman kyllästyneeltä ja vaisulta vilkkaan pennun kanssa. Vaikka aiemmin Oppu olikin sangen leikkisä ja helposti innostettava touhuaja, ei se juurikaan enää viitsi leikkiä kun Kärppä tulee ja varastaa kaikki lelut terrorisoiden näin Neiti von Oppenheimerin kaikkia lempileikkejä. Vaikka ihmisväki yrittäisi harhauttaa, ja heittelisi kahta eri palloa kissoille vuorotellen, ei Oppu oikein jaksa innostua, ja vaikka innostuisikin niin tovin päästä on Kärppä taas Opun lelun kimpussa.

Pitäisiköhän kissat sulkea eri huoneisiin leikkihetken ajaksi...?

Pieni ja iso

2009-03-02T20:02:00.004+02:00

No nyt ne meni tollai vierekkäin tonne.

Neiti von Oppenheimer ei ole alkuinnostuksen jälkeen osoittanut kauheasti mielenkiintoa naulakkoloungea kohtaan. Ilmeisesti paikka on liian korkealla, ja alastulo ramppia pitkin ei olekaan kauhean helppoa. Kärpän myötä ylös kuitenkin passaa nykyään kiivetä ja joskus kissat erehtyvät kipuamaan hyllylle myös yhdessä. Oppu ei tosin ole tainnut aikaisemmin oikeasti nukkua tuolla ylhäällä, mutta nyt kelpaa pikkusiskon kaveriksi kömpiä päiväunille. Ihan samassa kasassa ei kuitenkaan nukuta, vaan pieni ja iso eri tasoilla.

Kärpälläkin on pienoinen alastulo-ongelma, useimmiten naulakossa roikkuvat takit toimivat alastautumisalustana. Ratkaisuksi olemmekin suunnitelleet ylimääräistä hyllyä komeron seinään kiinnitettäväksi. Ei tulisi sitten niin pitkä pudotus.

Piikki!

2009-03-02T15:52:00.004+02:00

Neidit pakattiin puoliltapäivin kantokoppaan, ja suunnattiin matka kohti Rakki ja Katti -pieneläinklinikkaa. Kummallakaan kissoista ei mitään akuutimpaa hätää ole, mutta päätimme nyt viimein hankkia kissoille rokotukset. Kantokoppaan tytöt mahtuivat kitisemättä kahdestaan. Onhan tuolla jo jokusen päivän ajan köllötelty vierekkäin ja tuota kopassa kulkemista testattiin kotonakin.

Edessä oli siis parisenkymmentä minuuttia bussimatkustusta. Neitejä taisi pelottaa hieman, tai sitten olivat niin itsevarmoja ja rohkeita, että olivat taas koko matkan ajan ihan hiljaa. Perille päästyämme odottelimme koirien seassa hetken aikaa, kunnes mukava Paavo-eläinlääkäri otti meidät vastaan. Molempien neitien sukupuoli tarkistettiin vielä kertaalleen, eikä kumpikaan kokenut sukupuolenvaihdosta, vaan pysyivät edelleen neiteinä. Oppu käsiteltiin ja rokotettiin ensimmäisenä, ja Neiti kurkkikin rohkeasti tutkimuspöydältä pois. Kärppää vähän jännitti, eikä tutusta kuljetuskopasta olisi haluttu poistua laisinkaan. Molemmat selvisivät rokotuksesta moitteettomasti, ei tainnut paljonkaan kirpaista.

Molemmat saivat myös rokotuskortit, joihin merkittiin nimet ja syntymäajat. Neiti von Oppenheimerkin sai syntymäpäivän, kun eläinlääkärin tiedustellessa osattiin sanoa vain "ehkä joskus elokuussa 2008". 3.8.2008, päätti Paavo-lääkäri, ja nyt on molemmilla neideillä "virallinen" syntymäpäivä.

Kakkapylly

2009-03-01T11:56:00.002+02:00

Kärppä Josefiina tutustutettiin heti ensimmäisenä talon saniteettitiloihin ja käymisastiaan. Paikka jäikin heti mieleen, eikä tarpeita ole yritetty pyöräyttää nurkkiin. Pyöräyttämisessä kävi tosin toisenlaisia ongelmia. Joka-aamuinen käymäläkierros sai yllättävän käänteen, kun uloste ei suostunutkaan päästämään irti luojastaan. Kärppä tosin oivalsi heti ongelman ja syöksyi pesuhuoneen lattialle kelkkailemaan. Kakkarantua piirtyi parikymmentä senttiä, minkä jälkeen aloitettiin toinen kierros. Siivousväki kuitenkin pääsi nopeasti väliin ja vahingot havaittiin vähäisiksi.

Kipua uhmaten kissan pesemiseen käytiin välittömästi ilman asianmukaista suojautumista. Riehakkaan rytökärpän huljuttelu kävi kuitenkin yllättävän helposti. Vastarintana havaittiin ainoastaan pientä kiemurtelua ja märinää ja hetkeä myöhemmin märkäpyllyinen kakkakone pääsi vilistämään pitkin lattioita.

Myöhemmin tosin huomattiin, että likaisen laikukkaassa turkissa on tummanruskealla ulosteella täydellinen suojaväri. Kuivunut kakkinappi napattiin irti pienen vinkaisun säestyksellä, eikä tapahtunutta muisteltu pahalla.

Käyttöohje

2009-02-28T11:08:00.004+02:00

Saimme veljeni perheeltä kissoille hankitun telttamallisen pedin, jota talon kissat eivät oikein oppineet käyttämään. Noh, ajattelimme, että ehkä nuorehko Neiti oppisi sitä käyttämään paremmin kuin vanhat kissat ja toimme teltan taloon jo ennen kuin kissa meille saapui.

Teltta on ollut totaalisen käyttämättömänä tammikuusta lähtien, vaikka Neiti von Oppenheimeriä yritettiin houkutella sinne kissanmintun avullakin. Sen ainoan kerran Oppu kävi koko teltassa sisällä asti haistelemassa minttumuruja, muutoin teltta on lähinnä lojunut nurkassa tiellä. Nyt Kärpän kanssa leikkiessä teltta kuitenkin meni kumoon, ja sille löytyi heti käyttötarkoitus:

Vaikka pohjalla on plyysipatja ja seinillä vaan karkeahko muovisen tuntuinen kangas, neiti valitsee selkeästi mukavamman. Olisikohan tässä vihje valmistajille?

Ota näistä nyt sitten selvää...

2009-02-27T17:05:00.005+02:00

Kun ensin ollaan ihan kiltisti ja nuollaan kaveria puhtaaksi...

...ja sitten mennäänkin jo pyörivänä karvapallona tassut ojossa rääkyen ja hampaat vilkkuen...

Välillä pelottaa, kun Neiti von Oppenheimer näyttää painivan aika rajusti ja Kärppä on alimmaisena ja huutaa. Sitten kun kissat erottaa Kärppä kuitenkin kehrää tyytyväisenä ja on kohta heti nurkan takana väijymässä Opun häntää. Kai tuo aika ystävällismielistä painiskelua on kuitenkin.

Kuonokkain

2009-02-26T19:01:00.004+02:00

Kissat ovat jo vähän lähentyneet. Yöllä vielä kuului murinaa, mutta aamulla Kärppä hyökkäili Opun kimppuun jo aika innokkaan näköisesti. Oppu oli vähän kauhuissaan ja näpsi välillä käpälällä takaisin, jos Kärppä kävi kimppuun. Juoksivat myös kilpaa edestakaisin, vuorotellen toinen kissa edellä.

Nyt illalla ei ole enää sähinöitä tai murinoita kuulunut, mutta Oppu on silti hieman varautunut tuon uuden karvaturriaisen suhteen. Kesken riehakkaan pesuhetken Oppu hyppäsi tuoliin (kyllä, kuvassa on myös Kärppä, jos oikein tarkasti katsoo) tarkistamaan tilanteen, mutta sai hyvin nopeasti Kärpältä käpälää naamalle, ja poistui taas kauemmaksi katselemaan.

Kovin tuo kissa tuntuu tuonne tuoliin hukkuvan (noh, sopiipahan "sisustukseen"). Veikeän punertavana näkyy nuo ruskeat läikät kyljessä.

Masussa on enemmänkin tuota punaruskeaa. Tänään kokeiltiin muuten leikata kynsiäkin ensimmäistä kertaa. Onnistui ihan hyvin, kun toinen rapsutteli ja piti Kärppää paikoillaan ja toinen naksutteli kynsiä. Vähän rimpuili, mutta aika hyvin rauhoittui kuitenkin. Ja palkinnoksi saatu kissanminttunaksu oli SUURTA herkkua. Meinasi syödä housutkin, kun nappi tippui aluksi syliin.

Suttukissan seikkailu

2009-02-25T21:25:00.007+02:00

Tänään viiden jälkeen lähdin villapaitaan vuoratun kuljetuskopan kanssa matkustamaan kohti Kärpän pentukotia. Kärpän siskoista yksi oli jo lähtenyt maanantaina uuteen kotiin, ja oli kuuleman mukaan rääkynyt koko automatkan ajan kotiin saakka. Jännityksellä pakkasin pikkukissan koppaan, millainenkohan soololaulaja kopasta löytyy, kun lähdetään bussiajelulle? Perheen koira, Kärpän "mummu" esitti vastalauseen ja koetti kaivaa pikkulasta ulos kopasta, mutta niin vain kävi, että pääsin pikkukissan kanssa ovesta ulos. Ääntäkään ei kopasta kuulunut, joten ehdin jo miettiä, että muistinko oikeastaan pakata koko kissan sinne. Koko bussimatkan ajan Kärppä oli aivan hiljaa. Vain pieni temmellys kopassa paljasti, että siellä oli jotain elollista. Huima seikkailu, mentiin monen monta kilometriä pitkin Kuopion bussilinjoja. Uusi kokemus pikkukissalle.

Noh, entäs vastaanotto uudessa kodissa? Oppu haisteli koppaa innoissaan, ja kun luukku avattiin, muuttui talon alkuasukki yhtäkkiä kahden kissan kokoiseksi. "Siellä on tommonen....karvainen....tommonen....!"

Oppu sähisi ensimmäisenä. Sen jälkeen alkoi kuulua murinaa, aina kun kissat kohtasivat. Luulimme, että tuo julman kuuloinen murahtelu oli Opun tuottamaa, mutta lopulta paljastui, että se kuuluikin Kärpästä. Pelottavaa.

Ensimmäinen puoli tuntia meni Kärpältä vessaan tutustuessa ja Oppu kyttäsi kulman takana tai wc-pöntön päältä pikkukissan toimia. Vähitellen Kärppä uskaltautui tutkimaan myös muita huoneita, ja Oppu vilisti perässä korvat höröllä. Sitten löytyi hiiri. Ja toinen! Monta! Kiliseviä ja rahisevia! Uuden kodin tutkiminen unohtui hetkeksi. Oppu ei ollut tyytyväinen. "Kattokaa ny! Se leikkii MUN leluilla ja MURISEE mulle!"

Ruoka näyttäisi Kärpälle maistuvan (ajoi murinallaan jopa Opun pois ruokapaikalta, jo on röyhkeä pikkuneiti) ja ensimmäinen pissakin päätyi laatikkoon. Oppu haluaisi ehkä tutustua enemmän, mutta Kärppä murisee heti, jos Oppu menee liian lähelle. Kuonokkain voi vähän olla, mutta ei kovin pitkään. Näyttäisi siltä, että pikkukatti on tässä se rohkeampi osapuoli, joka pomottaa alkuasukasta, eikä toisinpäin kuten pelättiin. Oppu ei viitsi itseään tai reviiriään puolustaa, vaan menee suosiolla pois ja tulee myöhemmin taas lähelle tarkkailemaan.

Siinäpä oli suttunaamaiselle kissalle vähän seikkailua. Toivottavasti sähinät pikkuhiljaa laantuu ja kohta voidaan esitellä yhdessä kasassa nukkuvia kissoja.

Kaksi yötä...

2009-02-23T09:08:00.002+02:00

...Kärppä Josefiinan saapumiseen! Lähden kuljetuskopan kanssa bussiajelulle keskiviikkoiltana ja noudan pikkuturrin kotiin.

Jännittää!

Neiti von Oppenheimer ei ole ollut moksiskaan, vaikka olen koittanut innostaa sitä ajatuksella uudesta pikkusiskosta ja leikkikaverista.

Yöllinen saalistaja

2009-02-22T16:52:00.005+02:00

Nukkuva ihmisväki heräsi aamuyöllä kummalliseen muovipussin rapinalta kuulostavaan ääneen. Neidillä on tapana öisin vaeltaa ja lattialle unohtuneet muovipussit täytyy aina tarkistaa. Tämä rapina ei jäänyt vain tarkistukseen, vaan jatkui jatkumistaan. Lopulta oli pakko lähteä tarkistamaan, kun kissan kutsuminen sai aikaan vaan vastauksen "näyy". Neiti von Oppenheimer tallusteli jostain vessan ja keittiön suunnalta vastaan, eikä ihmisväki ensin meinannut löytää rapisevaa asiaa öisestä pimeydestä mitenkään. Tarkistuskäynti WC:ssä tuotti kuitenkin tuloksen:

Onkohan meillä luettu salaa Herra Mäykysen blogia ja otettu sieltä oppia kuinka vessapaperi tulee oikeaoppisesti raadella? Neidille ei jostain syystä ollut kelvannut seinällä telineessä roikkuva rulla, vaan saalistettavan täytyi olla koskematon käärö. Neiti tuli vielä oikein ylpeänä esittelemään saalistaan nau'unnan säestämänä.

Sylivauva

2009-02-21T22:14:00.002+02:00

Neidin läheisyydentarve on tuntunut viimeaikoina lisääntyvän leikittämisestä ja paijailusta huolimatta. Ihmisväen työskentely tietokoneilla on hankaloitunut merkittävästi, kun Oppu tunkee itsensä vähintäänkin pöydälle, yleensä jopa näppäimistölle ensin istumaan ja sitten köllöttämään. "PIIP PIIP" sanoo tietokone, kun kymmeniä näppäimiä painuu alas yhtäaikaa.

Kompromissiin ollaan kuitenkin päästy, ja kun neiti yrittää työntää ahteriaan kohti näppäimistöä, siirretään huomiota hakeva kissaneiti syliin. Siihen Oppu yleensä suostuu jäämään ja nukkuu pitkiäkin pätkiä sylissä ja ihmisväki saa taas työskennellä rauhassa.

Nappula

2009-02-18T21:05:00.004+02:00

Keittiön seinässä on outo nappula (a.k.a. pehmennin, ettei ovenkahva hajota seinää), joka on selvästi tarkoitettu saalistettavaksi.

Pyykkineiti

2009-02-15T19:30:00.003+02:00

Syöksyn jälkeen kesti hetken, ennen kuin Oppu-neiti uskalsi jälleen kiivetä pyykkitelineen päälle. Pelko on kadonnut ja nyt passaa taas kiipeillä ja vähän myös torkahdella telineen päälle. Luulisi että nuo pyykkitelineen narut ei kauhean mukavalta tunnu, mutta ei vaikuta Neitiä haittaavan silti.

Keskipiste

2009-02-13T18:37:00.003+02:00

Neiti von Oppenheimer päätti näin sarastavan kevään (!?) kunniaksi aloittaa ensimmäisen kiimansa aikalailla tarkalleen puolen vuoden iässä (tai niin tarkasti kun Neidin ikä nyt tiedetään, viiden kuukauden ikäisenä se meille myytiin, eli nyt alkaisi puoli vuotta olla täynnä). Neiti on siis tosiaankin päivien keskipiste tullessaan jatkuvasti kiehnäämään jalkoihin ja tarjoillessaan takapuoltaan mahtavan mäykynän säestyksellä. Ellei muu tehoa, niin sitten täytyy loikata pöydälle märisemään.

Noh, toistaiseksi ainakin Neidin on saanut hiljennettyä hellyydellä ja aktivoimisella. Leikkimisen ajaksi mouruaminen loppuu ja pallon perässä mennään vilkkaasti. Neiti myös suostuu elokuvatuokioiden ajan nukkumaan tyytyväisesti kehräten isäntäväen sylissä. Yölläkään ei kummempia mouruamisia ole kuulunut, vaan uni on maistunut myös kissalle. Ehkä jatkuva huutaminen väsyttää.

Se on siinä

2009-02-11T22:33:00.003+02:00

Kyllä se nyt löytyi, uusi perheenjäsen. Varsin villi tapaus oli tuo uusi pörriäinen, jota tänään kävimme katsomassa. Siskojen kanssa oli kauheasti touhuamista ja kovasti tuntuu pikkuneiti pitävän kiipeilystä. Ja kyllä, sen naama on hassusti läikikäs, ei suinkaan likainen, kuten ensin itse kuvan perusteella arvelin.

Kuviin oli hankala kisua saada pysähtymään edes syliin ottamalla, siksipä tämän päivän teema onkin käpälät kohti jokaista ilmansuuntaa.

Leikkimisten jälkeen tuli väsy, ja vaikka touhutessa ei paljon ihmiseläjät pientä kiinnostaneet, niin rapsutukset ja silittelyt se otti vastaan hurjan kehräämisen kera. Nyt pitäisi vielä odottaa 27. päivä, että pentu on luovutusikäinen.

Sopivan kissan metsästys, vol 2

2009-02-09T18:55:00.003+02:00

Koska viikonlopun käynti eläinsuojalla ei tuottanut tulosta, niin suuri kissanpennunmetsästys jatkuu vielä. Hopeanharmaa täplikäs tyttö oli kyllä vielä suojalla, mutta koska homma meni epäröimiseksi, niin totesimme, että ei. Toivottavasti sievä neiti saa ansaitsemansa hyvän kodin. Tuohon kissaan tosin olisi pätenyt edellisessä kirjoituksessani mainitsema termi "enimmäkseen kissa", sillä kyseisen kisun häntä oli syystä tai toisesta enemmän koiramainen, eli huomattavissa oli ns. "häntä heiluttaa kissaa" -oireyhtymä. En ole moista hännänheilutusta hetkeen nähnytkään.

Viime päivinä on ärsyttänyt mm. se, että kissanpentuilmoitelijat eivät vastaa sähköposteihin, vaikka kuinka asiallisesti kyselee ja kertoo minkälaiseen perheeseen pikkukisua olisi heiltä hankkimassa. Olemme tulkinneet hiljaisuuden siten, että kaikki pennut ovat jo saaneet uuden kodin. Jotkut sentään ilmoittavat puhelinnumeronsa, mutta kun parhaassa tapauksessa siihenkään ei vastata niihin aikoihin, kun täältä ehtii soittelemaan.

Tänään tuli vastaus yli viikon odottelun jälkeen eräästä osoitteesta, ja odotin jo sitä tyypillistä "sori unohdin kun kaikki pennut meni jo" -vastausta, joita on tullut viime päivinä katseltua useampiakin. Noh, sitä se olikin, osaksi. Kaikki pennut olivat jo varattuja, mutta eilen joku oli perunut, koska oli löytänyt ilmaisen kissanpennun jostain sijalle. Tämä sijaiskoti (löytökissan poikasia siis) pyytääkin huiman 30 euroa/pentu kattamaan kuluja.

Tarjolla oleva tyttökissanpentu olisi kuvan perusteella hyvin tummasävytteinen (ei ihan musta kuitenkaan) ja naamassa ainakin on erivärisiä läiskiä. Eli tumma kilppari, juuri semmoinen, jota olen aina haaveillut.

Nyt pitäisi enää odottaa, että pääsee vielä tutustumiskäynnille varmistamaan, että se on just meidän kissa ja sitten ehkä vielä hetki luovutusikään, ennen kuin pentu saapuu Neidille kaveriksi.

Miksei aika kulu yhtään nopeammin?