Suttukissan seikkailu

Tänään viiden jälkeen lähdin villapaitaan vuoratun kuljetuskopan kanssa matkustamaan kohti Kärpän pentukotia. Kärpän siskoista yksi oli jo lähtenyt maanantaina uuteen kotiin, ja oli kuuleman mukaan rääkynyt koko automatkan ajan kotiin saakka. Jännityksellä pakkasin pikkukissan koppaan, millainenkohan soololaulaja kopasta löytyy, kun lähdetään bussiajelulle? Perheen koira, Kärpän "mummu" esitti vastalauseen ja koetti kaivaa pikkulasta ulos kopasta, mutta niin vain kävi, että pääsin pikkukissan kanssa ovesta ulos. Ääntäkään ei kopasta kuulunut, joten ehdin jo miettiä, että muistinko oikeastaan pakata koko kissan sinne. Koko bussimatkan ajan Kärppä oli aivan hiljaa. Vain pieni temmellys kopassa paljasti, että siellä oli jotain elollista. Huima seikkailu, mentiin monen monta kilometriä pitkin Kuopion bussilinjoja. Uusi kokemus pikkukissalle.

Noh, entäs vastaanotto uudessa kodissa? Oppu haisteli koppaa innoissaan, ja kun luukku avattiin, muuttui talon alkuasukki yhtäkkiä kahden kissan kokoiseksi. "Siellä on tommonen....karvainen....tommonen....!"


Oppu sähisi ensimmäisenä. Sen jälkeen alkoi kuulua murinaa, aina kun kissat kohtasivat. Luulimme, että tuo julman kuuloinen murahtelu oli Opun tuottamaa, mutta lopulta paljastui, että se kuuluikin Kärpästä. Pelottavaa.


Ensimmäinen puoli tuntia meni Kärpältä vessaan tutustuessa ja Oppu kyttäsi kulman takana tai wc-pöntön päältä pikkukissan toimia. Vähitellen Kärppä uskaltautui tutkimaan myös muita huoneita, ja Oppu vilisti perässä korvat höröllä. Sitten löytyi hiiri. Ja toinen! Monta! Kiliseviä ja rahisevia! Uuden kodin tutkiminen unohtui hetkeksi. Oppu ei ollut tyytyväinen. "Kattokaa ny! Se leikkii MUN leluilla ja MURISEE mulle!"

Ruoka näyttäisi Kärpälle maistuvan (ajoi murinallaan jopa Opun pois ruokapaikalta, jo on röyhkeä pikkuneiti) ja ensimmäinen pissakin päätyi laatikkoon. Oppu haluaisi ehkä tutustua enemmän, mutta Kärppä murisee heti, jos Oppu menee liian lähelle. Kuonokkain voi vähän olla, mutta ei kovin pitkään. Näyttäisi siltä, että pikkukatti on tässä se rohkeampi osapuoli, joka pomottaa alkuasukasta, eikä toisinpäin kuten pelättiin. Oppu ei viitsi itseään tai reviiriään puolustaa, vaan menee suosiolla pois ja tulee myöhemmin taas lähelle tarkkailemaan.


Siinäpä oli suttunaamaiselle kissalle vähän seikkailua. Toivottavasti sähinät pikkuhiljaa laantuu ja kohta voidaan esitellä yhdessä kasassa nukkuvia kissoja.