En tiedä mikä on kissoihin mennyt, mutta varsinkaan Oppu ei enää pidä Feline Porta 21 kitten-pöperöstä. Tilasin sitä viime zooplustilauksessa ison satsin, kun näytti olevan kissojen lempparia. Ja nyt se jää poikkeuksetta kuppiin. Kun Oppu ei halua tuota syödä (ei siis edes maista, katsoo vaan että taas tota ja marssii pois), niin Kärppäkään ei malta pitkään istuskella ruokakupilla, kun Oppu touhuilee jotain muuta erittäin mielenkiintoista jossain muualla. Tekisi mieli melkein itse popsia, on niin hyvän näköistä ja hajuista kanasoosia tuo ruoka.
Kolme pussia (kitten kana-riisi, á 100g) taitaa olla vielä jäljellä. Haluaako joku antaa niille hyvän kodin pientä korvausta vastaan? Voidaan myös vaihtaa johonkin parempaan (aikuistenkin pöperöt käy).
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
lauantai 26. syyskuuta 2009
25 x Oppu
Talon toinenkin kissajäsen osallistuu Karvalapset-blogista löydettyyn haasteeseen, 25. asiaa minusta, eli Opusta:
1. Olen ihmisväen ensimmäinen ikioma ja yhteinen kissaeläin. Kissat on molemmille tuttuja kyllä, mutta mää olin täällä kotona silti eka!
2. Mulla on ainakin yksi sisko. Jouduin sen kanssa pieneläinsuojalle alle puolen vuoden ikäisenä ja sitten mun sisko vietiin eri kotiin. Se vähän surettaa, mutta sit mulle hankittiin toi Kärppä. Se on vähän niinkuin pikkusisko.
3. Nimeni Neiti von Oppenheimer olen saanut osittain erään yhdysvaltalaisen fyysikon mukaan. Von etuliite on varsin sopiva kaltaiselleni jalolle eläimelle ja eihän nyt hienostoleidiä toki etunimeltä voi kutsua, joten olen siis Neiti.
4. Ihmisväki on toisinaan hieman laiskanpuoleista, eivätkä ne jaksa käyttää minusta koko nimeä. Siksi olen useimmiten Oppu. Tai Oppen. Tai Neiti, Pöppen, Poppen, Iso-Pörri tai Pöppendorf...
5. Minulla on pienet tupsut korvissa ja hieman vihertävät silmät.
6. Toisin kuin Kärppä, minä pidän kynsienleikkuusta. Tai en pidä, mutta pysyn aloillani ja odotan siivosti sitä kissanminttunaksua, jonka ihmisväki aina kynsikäsittelyn jälkeen antaa.
7. Lempiruokaani on katkaravut. Pidän myös kaikenlaisesta tuoreesta lihasta, paitsi valmiiksi jauhettuna. Pöh ja pah, palasia pitää olla, eikä mitään valmiiksi pureskeltua. No okei, jauhemaksaa voin maistella hieman...
8. Syntymäpäivääni ei tarkemmin tiedetä, mutta onneksi eläinlääkäri päätti juhlittavan päivän ihmisväen puolesta. Juhlin siis syntymäpäivääni 3.8.
9. Tykkään olla ihmisväen sylissä, tai vähintäänkin vierellä tai lähellä. Hellyyttä osoitan tassuttamalla voimallisesti ja kehräten samalla mietteliäästi silmät kiinni.
10. Minulla on monta lempparilelua. Ehkä paras on kuitenkin laserosoitin. Sitä ihmisväki tosin käyttää mielestäni aivan liian harvoin. Onneksi melkein yhtä paras on pomppivat pehmopallot, joita meillä on MONTA!
11. Olen melkein pyydystänyt oravan, mutta se pääsi karkuun. Olin jo ainaskin |----| näin lähellä, kun tähtäimessä ollut kurre päätti kiivetä puuta pitkin yläilmoihin.
12. Haluaisin kovasti tutustua muihin kissoihin, mutta muut ei useinkaan minuun. En tiedä miksi. Mummolan Alma-kissa juoksee aina vain sähisten karkuun. Kärppäkin vain murisi alkuun, kun yritin tehdä tuttavuutta.
13. En enää kauheasti pelkää vieraita ihmisiä. Ovikellon soidessa täytyy tosin olla hieman varuillaan, mutta usein vieraat ovat varsin kivoja ja uskallan jopa mennä niiden syliin.
14. Pidän laatikoista. Kärppä ei selvästikään ymmärrä niiden parhautta. Minulla onkin siis kaikki talouden laatikot käytettävissä! Kaapin päällä on kaksi kenkälaatikkoa, joista toisessa nukun useasti öisin.
15. Olen aivan hulluna kissanminttuun. Voisin nuuhkia ja maistella sitä tuntitolkulla.
"Kissanminttu mainittu! Mulle kans!"
16. En yhtään tykkää autossa matkustamisesta. Minulle tulee usein paha olo ja vessahätäkin yllättää monesti kesken matkan.
17. Olen varsin juttelevainen eläin. Kyselen ihmisiltä paljon, ja on huvittavaa kun ne yrittävät vastailla muka "kissankielellä". Puhuvat jotain omituista murretta, jota en ymmärrä...
18. Teroitan kynsiäni niin ahkerasti, että onnistuin tuhoamaan pienen raapimapuun. Kynsin siis sisalnarun poikki. Enkä vain kerran, vaan muutaman kerran uudestaan toisesta kohtaa sen jälkeen kun ihmisväki korjasi puun. Onneksi tuo uusi, iso puu on tukevammalla narulla päällystetty, eikä mikään sekundalelu.
19. Tykkään käpertyä asioiden päälle. Ei sen väliä onko kyseessä lattialle unohtunut lehti, paita, muovikassi tai työkalupakki, minut voi usein löytää sen päältä päiväunilta.
20. Olen luonteeltani huomattavasti lauhkeampi kuin Kärppä. Annan vieraidenkin silitellä enkä kiukustu kovin nopeasti.
21. Mitä korkeammalla, sitä korkeammalla. Olen valloittanut täällä jo naulakon (sitten ne rakensivat sen typerän sillan, joten en enää viihdy siellä niin paljoa), kirjahyllyn, vaatekaapin päällisen (sinne pääsee nykyään tikkaita pitkin), tuuletusikkunoiden päälliset, kylppärin kaapiston (tänne oli oikeasti hankala päästä, mutta nyt tiedän hyvän reitin) ja cd-tornin.
22. Olen ihan hyvä pyydystämään hyönteisiä. En pidä niistä mummolan isoista kärpäsistä, mutta tänne kotiin muutaman kerran eksyneitä pikkuöttiäisiä tykkään saalistaa. Harmi vaan, että ihmisväki ei pidä niistä ja nappaavat saaliin usein ennen minua...
23. Pidän kovaäänistä metsästyskäkätystä saalistaessani. Ihmisväki aina väittää, että sellainen käkätys karkottaa kaikki saaliit. Ei ne oikein tajua sitä, että se on olennainen osa saaliin houkuttelua ja metsästysrituaalia...
24. Rakastan vahtia veden valumista viemäriin ja tippuvien pisaroiden tarkkailemista. Onneksi kylppärin hana jää tiputtelemaan vettä aina sen jälkeen, kun ihmisväki käy siellä kastelemassa itsensä. Saisivat kyllä käydä useamminkin, niin kivaa on vesivahtina oleminen.
25. Olen aina (siis AINA) naukuen vastassa kun ihmisväki tulee takaisin kotiin jostain typeristä menoistaan. Eikä ne vieläkään oo ymmärtäneet että menojen jälkeen täytyisi lahjoa meitä ruualla, koska on ihan typerää lähteä välillä pois kotoa kun täällä on näin ihan(i)a kiss(oj)a.
1. Olen ihmisväen ensimmäinen ikioma ja yhteinen kissaeläin. Kissat on molemmille tuttuja kyllä, mutta mää olin täällä kotona silti eka!
2. Mulla on ainakin yksi sisko. Jouduin sen kanssa pieneläinsuojalle alle puolen vuoden ikäisenä ja sitten mun sisko vietiin eri kotiin. Se vähän surettaa, mutta sit mulle hankittiin toi Kärppä. Se on vähän niinkuin pikkusisko.
3. Nimeni Neiti von Oppenheimer olen saanut osittain erään yhdysvaltalaisen fyysikon mukaan. Von etuliite on varsin sopiva kaltaiselleni jalolle eläimelle ja eihän nyt hienostoleidiä toki etunimeltä voi kutsua, joten olen siis Neiti.
4. Ihmisväki on toisinaan hieman laiskanpuoleista, eivätkä ne jaksa käyttää minusta koko nimeä. Siksi olen useimmiten Oppu. Tai Oppen. Tai Neiti, Pöppen, Poppen, Iso-Pörri tai Pöppendorf...
5. Minulla on pienet tupsut korvissa ja hieman vihertävät silmät.
6. Toisin kuin Kärppä, minä pidän kynsienleikkuusta. Tai en pidä, mutta pysyn aloillani ja odotan siivosti sitä kissanminttunaksua, jonka ihmisväki aina kynsikäsittelyn jälkeen antaa.
7. Lempiruokaani on katkaravut. Pidän myös kaikenlaisesta tuoreesta lihasta, paitsi valmiiksi jauhettuna. Pöh ja pah, palasia pitää olla, eikä mitään valmiiksi pureskeltua. No okei, jauhemaksaa voin maistella hieman...
8. Syntymäpäivääni ei tarkemmin tiedetä, mutta onneksi eläinlääkäri päätti juhlittavan päivän ihmisväen puolesta. Juhlin siis syntymäpäivääni 3.8.
9. Tykkään olla ihmisväen sylissä, tai vähintäänkin vierellä tai lähellä. Hellyyttä osoitan tassuttamalla voimallisesti ja kehräten samalla mietteliäästi silmät kiinni.
10. Minulla on monta lempparilelua. Ehkä paras on kuitenkin laserosoitin. Sitä ihmisväki tosin käyttää mielestäni aivan liian harvoin. Onneksi melkein yhtä paras on pomppivat pehmopallot, joita meillä on MONTA!
11. Olen melkein pyydystänyt oravan, mutta se pääsi karkuun. Olin jo ainaskin |----| näin lähellä, kun tähtäimessä ollut kurre päätti kiivetä puuta pitkin yläilmoihin.
12. Haluaisin kovasti tutustua muihin kissoihin, mutta muut ei useinkaan minuun. En tiedä miksi. Mummolan Alma-kissa juoksee aina vain sähisten karkuun. Kärppäkin vain murisi alkuun, kun yritin tehdä tuttavuutta.
13. En enää kauheasti pelkää vieraita ihmisiä. Ovikellon soidessa täytyy tosin olla hieman varuillaan, mutta usein vieraat ovat varsin kivoja ja uskallan jopa mennä niiden syliin.
14. Pidän laatikoista. Kärppä ei selvästikään ymmärrä niiden parhautta. Minulla onkin siis kaikki talouden laatikot käytettävissä! Kaapin päällä on kaksi kenkälaatikkoa, joista toisessa nukun useasti öisin.
15. Olen aivan hulluna kissanminttuun. Voisin nuuhkia ja maistella sitä tuntitolkulla.
"Kissanminttu mainittu! Mulle kans!"16. En yhtään tykkää autossa matkustamisesta. Minulle tulee usein paha olo ja vessahätäkin yllättää monesti kesken matkan.
17. Olen varsin juttelevainen eläin. Kyselen ihmisiltä paljon, ja on huvittavaa kun ne yrittävät vastailla muka "kissankielellä". Puhuvat jotain omituista murretta, jota en ymmärrä...
18. Teroitan kynsiäni niin ahkerasti, että onnistuin tuhoamaan pienen raapimapuun. Kynsin siis sisalnarun poikki. Enkä vain kerran, vaan muutaman kerran uudestaan toisesta kohtaa sen jälkeen kun ihmisväki korjasi puun. Onneksi tuo uusi, iso puu on tukevammalla narulla päällystetty, eikä mikään sekundalelu.
19. Tykkään käpertyä asioiden päälle. Ei sen väliä onko kyseessä lattialle unohtunut lehti, paita, muovikassi tai työkalupakki, minut voi usein löytää sen päältä päiväunilta.
20. Olen luonteeltani huomattavasti lauhkeampi kuin Kärppä. Annan vieraidenkin silitellä enkä kiukustu kovin nopeasti.
21. Mitä korkeammalla, sitä korkeammalla. Olen valloittanut täällä jo naulakon (sitten ne rakensivat sen typerän sillan, joten en enää viihdy siellä niin paljoa), kirjahyllyn, vaatekaapin päällisen (sinne pääsee nykyään tikkaita pitkin), tuuletusikkunoiden päälliset, kylppärin kaapiston (tänne oli oikeasti hankala päästä, mutta nyt tiedän hyvän reitin) ja cd-tornin.
22. Olen ihan hyvä pyydystämään hyönteisiä. En pidä niistä mummolan isoista kärpäsistä, mutta tänne kotiin muutaman kerran eksyneitä pikkuöttiäisiä tykkään saalistaa. Harmi vaan, että ihmisväki ei pidä niistä ja nappaavat saaliin usein ennen minua...
23. Pidän kovaäänistä metsästyskäkätystä saalistaessani. Ihmisväki aina väittää, että sellainen käkätys karkottaa kaikki saaliit. Ei ne oikein tajua sitä, että se on olennainen osa saaliin houkuttelua ja metsästysrituaalia...
24. Rakastan vahtia veden valumista viemäriin ja tippuvien pisaroiden tarkkailemista. Onneksi kylppärin hana jää tiputtelemaan vettä aina sen jälkeen, kun ihmisväki käy siellä kastelemassa itsensä. Saisivat kyllä käydä useamminkin, niin kivaa on vesivahtina oleminen.
25. Olen aina (siis AINA) naukuen vastassa kun ihmisväki tulee takaisin kotiin jostain typeristä menoistaan. Eikä ne vieläkään oo ymmärtäneet että menojen jälkeen täytyisi lahjoa meitä ruualla, koska on ihan typerää lähteä välillä pois kotoa kun täällä on näin ihan(i)a kiss(oj)a.
25 x Kärppä
Karvalapset-blogista löydetty haaste, 25. asiaa minusta, eli Kärpästä:
1. Synnyin ihan mustana, ja se kasvattajatäti luulikin että olen äiskäkissan kaltaisesti pikimusta pikkuotus. Huijasin! Kasvatin mulle värillisiä karvoja vähän sinne tänne...
2. ...joten värini on siis kilpikonna, ja luonteeni sen mukainen. Olen vähän äkkipikainen ja omapäinen, enkä aina tykkää olla sylissä kun ihmisväki nappaa halittavaksi. Siitä osoituksena pidän vähän mekkalaa ja pistän kynnet esiin, niin aika nopsaan on toi ihmisväkikin huomannut, ettei tartte tulla halimaan jos en ite haluu.
3. Tykkäisin kauheesti syödä raksuja mutta ihmisväki tuputtaa aina kaikkia mössöjä ja jotain limaisia palasia (kuulemma kanaa ja possun sydäntä), joita sitte pitäis syödä ihan innoissaan. Pthyi. Mössöruuista jotkut on ihan hyviä, niitä vähän voin maistaa.
4. Lihavihani ei koske katkarapuja, koska ne ei oo lihaa vaan rapua! Ne on naminaminamia! Jaksan yleensä syödä melkein KOKO annoksen (toim. huom. annos = 1 (yksi) spagettikauhallinen katkiksia).
5. Mun ei oikeasti pitänyt tulla tänne Opun kaveriksi, mutta alunperin mut varannut perhe ei sitten halunnutkaan maksaa musta yhtään rahaa. Sitten se kasvattajatäti lupasi että pääsen Opun kaveriksi.
6. Aluksi en kyllä tykännyt Opusta yhtään. Se yritti tunkea ison kuononsa heti lähelle. Siks mun piti pistää se kuriin ja murisin kauhean pelottavalla äänellä.
7. Musta on tullut jo niin iso, että kun välillä painitaan Opun kanssa, niin saan selätettyä sen ihan sata-nolla.
8. Painan jo 2,8 kiloa. Se on ihmisten mielestä vieläkin aika vähän, mutta korvaan puuttuvan koon olemalla tosi söpö toisinaan...
9. En oo koskaan tänne kotiin muutettuani pissanut tai kakannut muuanne kuin laatikkoon. Pari kertaa tosin kakka jäi peppuun kiinni ja hyppäsi pois laatikosta mun mukana, mutta sitä ei lasketa...eihän?
10. Mun lempilelu on Pörrö. Se on semmoinen oranssi tupsu, jota on tosi kiva riepottaa ympäriinsä. Joskus ihmisväki nauraa kauheasti, kun leikin muka niin hassusti. Pörröön on ahkeran leikkimisen myötä tullut hassu takku. Ihmisväki uhkailee, että kohta pitää ostaa uusi pörrö, mutta en mä haluu. Välillä noi antaa semmoisen muka samanlaisen mutta sinisen pörrön, vaikka oranssi on paljon parempi...
11. Oon löytäny lelulaatikon. Ihmisväki yrittää piilottaa osan leluista aina jemmaan, mutta mää osaanki hakea omat lempparini sieltä öisin, niin että noi ei huomaa kun ne vaan nukkuu...
12. Oon aika ketterä kiipeämään. Kasvatustädin luona kiipesin lintuhäkin verkkoseinää pitkin häkin katolle ja kutsuin sitten jonkun nostamaan mut alas sieltä. Täällä kiipeän tohon puuhun ja sitten tonne eteisen naulakkoon. Nyt osaan tulla jo itse alaskin.
13. Eteisen naulakon päällä on myös kiva nukkua. Tykkään tosin enemmän käpertyä ihmisväen hattujen sekaan, kuin siihen omalle tyynylle.
14. Ihmisväellä on semmoinen kiva kirjahylly, joka on ihan vaan meitä varten, mutta vaan öisin tai silloin kun ne ei oo vahtimassa.
15. Pelkään vähän ovikellon ääntä ja vieraita ihmisiä. Siks meen aina ekaks sängyn alle piiloon ja pujahtelen nopsasti pakoon. Mutta sit jos ne ei jahtaa, niin saatan käydä vähän nuuskimassakin. Ei ne kaikki ookaan oikeasti pelottavia. Jotkut vieraat jopa leikkii mun kanssa.
16. Koirat on pelottavia, vaikka niitä pitääkin lähteä aina seuraamaan, jos nähdään niitä ulkona.
17. Käyn aina iltaisin nuuhkimassa ihmisiä, kun ne menee nukkumaan. Meen sen tädin viereen ja se tykkää jos jään sen tyynylle hetkeksi hurisemaan.
18. Aamuisin täällä aina piipittää joku juttu, jota ihmisväki säikähtää kun ne on nukkumassa vielä. Käynkin aina sängyssä tarkistamassa, että se piipitys varmasti loppuu ja ihmisillä on kaikki hyvin.
19. Kasvatustäti sanoi mua Veijariksi, mutta sit nää uudet ihmiset päätti että musta tulee Kärppä Josefiina. Kärppä siksi, että olin kuulemma niin vilkas vipeltäjä, ettei mua meinannut nähdä tai saada kiinni. Josefiina taas on "muutenvaan ihan nätti nimi, joka käy yhteen Kärpän kanssa".
20. Mulla on myös aika monta lempinimeä; Kärppyli, Kärpänder, Kärppis, Pääppä, Pämppy, Kärppäjooseppi, Kärpylä, Pörri, Pikku-Pörri...
21. Tykkään jutella ihmisille. Välillä ne aina kysyy multa juttuja, mutta ei ne taida ymmärtää mitä mä niille selitän.
22. Mun silmät on rusehtavan keltaiset, mutta niihin on pikkuhiljaa ilmestynyt vähän vihertävää.
23. Tykkään hyvänmakuisista jutuista. Oikeastaan kaikki on hyvää, paitsi pahat jutut. Tykkään nuolla mm. suihkun seinää sen jälkeen kun ihmiset on käyneet suihkussa, ihmisiä, verhoja, kukkia, papereita, ikkunaa, Oppua, lattiaa, leluja...
24. Meen aina vaatekaappiin vahtimaan, kun ihmisväki etsii sieltä uusia vaatteita. Ne ei jostain syystä oikein tajua, että on tosi tärkeä juttu vahtia, mitä vaatteita ne ottaa ja kuinka usein.
25. Mulla on toisella puolella pelkästään mustia viiksiä, ja toisella puolella mustien seassa kolme valkoista viiksikarvaa. Siksi mun mummi luulikin ekaksi, että mulla on viiksiä vain toisella puolella, kun vain valkoiset näkyivät.
1. Synnyin ihan mustana, ja se kasvattajatäti luulikin että olen äiskäkissan kaltaisesti pikimusta pikkuotus. Huijasin! Kasvatin mulle värillisiä karvoja vähän sinne tänne...
2. ...joten värini on siis kilpikonna, ja luonteeni sen mukainen. Olen vähän äkkipikainen ja omapäinen, enkä aina tykkää olla sylissä kun ihmisväki nappaa halittavaksi. Siitä osoituksena pidän vähän mekkalaa ja pistän kynnet esiin, niin aika nopsaan on toi ihmisväkikin huomannut, ettei tartte tulla halimaan jos en ite haluu.
3. Tykkäisin kauheesti syödä raksuja mutta ihmisväki tuputtaa aina kaikkia mössöjä ja jotain limaisia palasia (kuulemma kanaa ja possun sydäntä), joita sitte pitäis syödä ihan innoissaan. Pthyi. Mössöruuista jotkut on ihan hyviä, niitä vähän voin maistaa.
4. Lihavihani ei koske katkarapuja, koska ne ei oo lihaa vaan rapua! Ne on naminaminamia! Jaksan yleensä syödä melkein KOKO annoksen (toim. huom. annos = 1 (yksi) spagettikauhallinen katkiksia).
5. Mun ei oikeasti pitänyt tulla tänne Opun kaveriksi, mutta alunperin mut varannut perhe ei sitten halunnutkaan maksaa musta yhtään rahaa. Sitten se kasvattajatäti lupasi että pääsen Opun kaveriksi.
6. Aluksi en kyllä tykännyt Opusta yhtään. Se yritti tunkea ison kuononsa heti lähelle. Siks mun piti pistää se kuriin ja murisin kauhean pelottavalla äänellä.
7. Musta on tullut jo niin iso, että kun välillä painitaan Opun kanssa, niin saan selätettyä sen ihan sata-nolla.
8. Painan jo 2,8 kiloa. Se on ihmisten mielestä vieläkin aika vähän, mutta korvaan puuttuvan koon olemalla tosi söpö toisinaan...
9. En oo koskaan tänne kotiin muutettuani pissanut tai kakannut muuanne kuin laatikkoon. Pari kertaa tosin kakka jäi peppuun kiinni ja hyppäsi pois laatikosta mun mukana, mutta sitä ei lasketa...eihän?
10. Mun lempilelu on Pörrö. Se on semmoinen oranssi tupsu, jota on tosi kiva riepottaa ympäriinsä. Joskus ihmisväki nauraa kauheasti, kun leikin muka niin hassusti. Pörröön on ahkeran leikkimisen myötä tullut hassu takku. Ihmisväki uhkailee, että kohta pitää ostaa uusi pörrö, mutta en mä haluu. Välillä noi antaa semmoisen muka samanlaisen mutta sinisen pörrön, vaikka oranssi on paljon parempi...
11. Oon löytäny lelulaatikon. Ihmisväki yrittää piilottaa osan leluista aina jemmaan, mutta mää osaanki hakea omat lempparini sieltä öisin, niin että noi ei huomaa kun ne vaan nukkuu...
12. Oon aika ketterä kiipeämään. Kasvatustädin luona kiipesin lintuhäkin verkkoseinää pitkin häkin katolle ja kutsuin sitten jonkun nostamaan mut alas sieltä. Täällä kiipeän tohon puuhun ja sitten tonne eteisen naulakkoon. Nyt osaan tulla jo itse alaskin.
13. Eteisen naulakon päällä on myös kiva nukkua. Tykkään tosin enemmän käpertyä ihmisväen hattujen sekaan, kuin siihen omalle tyynylle.
14. Ihmisväellä on semmoinen kiva kirjahylly, joka on ihan vaan meitä varten, mutta vaan öisin tai silloin kun ne ei oo vahtimassa.
15. Pelkään vähän ovikellon ääntä ja vieraita ihmisiä. Siks meen aina ekaks sängyn alle piiloon ja pujahtelen nopsasti pakoon. Mutta sit jos ne ei jahtaa, niin saatan käydä vähän nuuskimassakin. Ei ne kaikki ookaan oikeasti pelottavia. Jotkut vieraat jopa leikkii mun kanssa.
16. Koirat on pelottavia, vaikka niitä pitääkin lähteä aina seuraamaan, jos nähdään niitä ulkona.
17. Käyn aina iltaisin nuuhkimassa ihmisiä, kun ne menee nukkumaan. Meen sen tädin viereen ja se tykkää jos jään sen tyynylle hetkeksi hurisemaan.
18. Aamuisin täällä aina piipittää joku juttu, jota ihmisväki säikähtää kun ne on nukkumassa vielä. Käynkin aina sängyssä tarkistamassa, että se piipitys varmasti loppuu ja ihmisillä on kaikki hyvin.
19. Kasvatustäti sanoi mua Veijariksi, mutta sit nää uudet ihmiset päätti että musta tulee Kärppä Josefiina. Kärppä siksi, että olin kuulemma niin vilkas vipeltäjä, ettei mua meinannut nähdä tai saada kiinni. Josefiina taas on "muutenvaan ihan nätti nimi, joka käy yhteen Kärpän kanssa".
20. Mulla on myös aika monta lempinimeä; Kärppyli, Kärpänder, Kärppis, Pääppä, Pämppy, Kärppäjooseppi, Kärpylä, Pörri, Pikku-Pörri...
21. Tykkään jutella ihmisille. Välillä ne aina kysyy multa juttuja, mutta ei ne taida ymmärtää mitä mä niille selitän.
22. Mun silmät on rusehtavan keltaiset, mutta niihin on pikkuhiljaa ilmestynyt vähän vihertävää.
23. Tykkään hyvänmakuisista jutuista. Oikeastaan kaikki on hyvää, paitsi pahat jutut. Tykkään nuolla mm. suihkun seinää sen jälkeen kun ihmiset on käyneet suihkussa, ihmisiä, verhoja, kukkia, papereita, ikkunaa, Oppua, lattiaa, leluja...
24. Meen aina vaatekaappiin vahtimaan, kun ihmisväki etsii sieltä uusia vaatteita. Ne ei jostain syystä oikein tajua, että on tosi tärkeä juttu vahtia, mitä vaatteita ne ottaa ja kuinka usein.
25. Mulla on toisella puolella pelkästään mustia viiksiä, ja toisella puolella mustien seassa kolme valkoista viiksikarvaa. Siksi mun mummi luulikin ekaksi, että mulla on viiksiä vain toisella puolella, kun vain valkoiset näkyivät.
torstai 24. syyskuuta 2009
Lentokalastusta
Ilta toimistolla oli tavallista tylsempi. Jopa koko päivän levännyt Oppenheimer päätyi haukottelemaan, kun kukaan ei vasta herännyttä petoa osannut huomioida. Kaikilla tuntui olevan jotakin meneillään, mutta mitään ei tehty, eikä minnekään menty. Vuorokauden kohokohta, pimeyden suoma mellastus muiden nukkuessa, oli vasta tuloillaan. Lämmitelläkseen suuri saalistaja päätti kuitenkin aktivoida ihmisväen leikkimään, jotta nukkuisivat sikeästi ja riehumista häiritsemättä - tiedä vaikka tänä yönä kiivettäisiin kiellettyyn kirjahyllyyn tai tungettaisiin leluja avattuun suihkukaivoon.
Ei tarvinnut kauaa suostutella, niin hameväki tarttui lentokalaa ohjaksista ja kuhnuri pysyi kameroineen poissa jaloista. Ilmojen halki huitelevaa kalaa metsästäessä ei aika käynyt pitkäksi, ja vaikuttipa katilla olevan jopa ihan hauskaakin. Kalajuttuja taisi tyytyväinen kalastaja jälkikäteen kertoa...
torstai 17. syyskuuta 2009
Purulelu
Reissusta on ollut tapana tuoda kissoille tuliaisia ja niinpä tälläkin kertaa kissojen mökkilomaillessa teki ihmisväki hankintoja. Stockmannilta mukaan tarttui veikeä purulelu, jonka mainostettiin maistuvan lohelta ja puhdistavan hampaita. Koska hammasharjailuun ei meillä olla vielä ryhdytty, ajattelin että tuo purulelu voisi olla ihan hyvä tuliainen. Mietin jo, että pitäisikö molemmille olla oma, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että varmempaa ostaa vain yksi, kun ei tiedä tykkääkö kissat tuosta edes. Ratkaisu oli ihan oikea, sillä Oppu ei oikein ole ymmärtänyt mitä sillä hassulla köntillä pitäisi tehdä ja on tyytynyt vain hieman nuoleskelemaan lohiesanssin makua. Kärppä on sentään yrittänyt hieman enemmän ja yllätti aamulla hyökkäämällä lohilelun kimppuun.
Lelu on siis Kärpän mielestä ilmeisesti mielenkiintoinen, mutta kuvassa nähtävästä "hurjasta" raatelusta huolimatta leluun ei ole vielä muutaman päivän aikana tullut yhtäkään hampaanjälkeä. Eli tällä testaamisella purulelu ei ainakaan vielä vakuuta, kun kissat lähinnä nuolevat makua pureskelun sijaan.
Lelu on siis Kärpän mielestä ilmeisesti mielenkiintoinen, mutta kuvassa nähtävästä "hurjasta" raatelusta huolimatta leluun ei ole vielä muutaman päivän aikana tullut yhtäkään hampaanjälkeä. Eli tällä testaamisella purulelu ei ainakaan vielä vakuuta, kun kissat lähinnä nuolevat makua pureskelun sijaan.
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Trooppinen ilmasto
Hankin tuossa reissuilta taas vaihteeksi uuden, mielenkiintoisen huonekasvin. Eliaksentillandsia tarvitsee kostean ilmaston, joten se vaatii joko sumutusta tai esimerkiksi kostean kylpyhuoneen elinympäristökseen. Yritin sitten sijoittaa kukkasen tuonne kissojen suosimalle ikkunalle kylppäriin. Kärppä tuli hämmentyneenä katsomaan ja haukkasi heti lehdestä palasen. Kielto meni kyllä kertalaakista tajuntaan, mutta kissa jäi kasvin viereen tuijottamaan sitä varsin murhaavalla ilmeellä. Okei, vihje tajuttu ja kasvi siirretään pois kissojen ikkunalta. Kai se on vain tyydyttävä siihen suihkupulloon.
maanantai 14. syyskuuta 2009
Puskajussi ja kotikissa
Ihmisväki juoksenteli viikonlopun ajan ympäri eteläistä Suomea messuilla ja sukuloimassa, joten kissat kuskattiin taas reissun ajaksi "mummolaan". Jo menomatkalla koettiin dramatiikkaa, kun kuljetusboksiin ilmestyi papana. Auto seis ja siivoamaan, paitsi että Opulla oli selvästi suunnitelma ja siivoajan aseenaan käyttämä rätti joutuikin kakka-aluseksi, kun papanoita oli tulossa lisääkin. Onneksi juuri postilaatikkoon kopsahtanut puhelinluettelo vietiin juuri ennen reissua suoraan autoon, joten siivoukseen tarvittavaa paperitavaraa oli riittävästi. Kumpikaan kissoista ei onnistunut itseään sotkemaan ja haiseva vastalause heivattiin tien pientareelle ja matka sai jälleen jatkua.
Viikonlopun aikana kissat olivat saaneet saunamökkiin myös yövieraan, jota tällä kertaa ei kuulemma edes häiritty yöjuoksuilla, vaan kissat olivat nukkuneet kiltisti vieraan vieressä. Ihmisväelle ehtikin jo melkein tulla ikävä, kun kukaan ei yöllä herättänyt pudottamalla tavaroita kirjahyllystä tai puremalla varpaita.
Ennen lähtöä piti vielä ulkoilla, josko matka sitten sujuisi rauhallisemmin. Oppu viihtyi ulkomaisemia ja uudenlaista kasvillisuutta tutkimassa, mutta Kärpälle tuli jo hetken ulkoilun jälkeen kiire takaisin sisälle leikkimään tupsulelulla.
Kaiken kaikkiaan mökkielämä sujui taas mallikkaasti, eli ehkä kissat pääsevät taas joskus toistekin hoitoon. Paluumatkakin sujui rauhallisemmin, kun kissat valittivat vain viimeisen vajaan 10 minuuttia matkasta. Osan ajasta ne jopa nukkuivat (!) kopassaan. Ehkä edistystä matkustuksen suhteenkin on siis tapahtunut.
Viikonlopun aikana kissat olivat saaneet saunamökkiin myös yövieraan, jota tällä kertaa ei kuulemma edes häiritty yöjuoksuilla, vaan kissat olivat nukkuneet kiltisti vieraan vieressä. Ihmisväelle ehtikin jo melkein tulla ikävä, kun kukaan ei yöllä herättänyt pudottamalla tavaroita kirjahyllystä tai puremalla varpaita.
Ennen lähtöä piti vielä ulkoilla, josko matka sitten sujuisi rauhallisemmin. Oppu viihtyi ulkomaisemia ja uudenlaista kasvillisuutta tutkimassa, mutta Kärpälle tuli jo hetken ulkoilun jälkeen kiire takaisin sisälle leikkimään tupsulelulla.
Kaiken kaikkiaan mökkielämä sujui taas mallikkaasti, eli ehkä kissat pääsevät taas joskus toistekin hoitoon. Paluumatkakin sujui rauhallisemmin, kun kissat valittivat vain viimeisen vajaan 10 minuuttia matkasta. Osan ajasta ne jopa nukkuivat (!) kopassaan. Ehkä edistystä matkustuksen suhteenkin on siis tapahtunut.
tiistai 8. syyskuuta 2009
Laptopcat
Yleensä kissat tulevat surutta makoilemaan tietokoneen näppäimistön päälle, mutta tälläkerta aihmisväen asioidessa läppärillä Kärppä löysi mieluisamman loikopaikan. Läppärin kantolaukku on ehdottomasti mukavampi ja kivempi paikka loikoa, kuin esim. vieressä tyhjillään oleva kissanpesä. Kukaties, jos vaikka matkallekin pääsisi mukaan, laukussahan on "turvavyöt" ja kaikki.
torstai 3. syyskuuta 2009
Aluevaltaus
Jahas, kuukausi meni "ei nyt ehi" ja muiden tekosyiden kanssa, mutta jospa ihmisväki nyt saisi itseään niskasta kiinni ja näin koulujen taas alkaessa jatkaisi blogin kirjoittamista ahkerammin.
Syksy on saapunut ja ulkoilukelit sateiden ja kylmenevien ilmojen myötä hieman vähentyneet. Eilen kuitenkin paistoi aurinko, joka kuitenkin meni pilvene heti kun ulos asti ehdittiin. Ulkoilimmepa silti. Kärppä katsoi tarpeelliseksi naukua koko ulkoilun ajan, en tiedä oliko syy säässä vai omille teille oman ulkoilutettavansa kanssa häippäiseessä Opussa. Naukumisen ohessa ehdimme kuitenkin myös vaania lenkkeilijää (huom. kuva)...
...valloittaa uuden, pelottavan metsän pelottavan autotien toiselta puolelta...
...ja löytää Opun.
Opullehan hankittiin tuossa äskettäin uudet valjaat ihmisväen kyllästyttyä vanhoihin solkivaljaisiin, joiden kiinnittämiseen menee enemmän aikaa kuin mitä kissa jaksaa istua paikoillaan. Tuiskun innoittamana hankimme opulle tuollaiset haalarimalin valjaat, jotka ovat kyllä oikeasti kanivaljaat. Yllättäen nämä kyseiset ovatkin Opulle melkein liian isot, vaikka epäilin että niinköhän meidän katti mihinkään kanivaljaisiin mahtuu. Valjaat saa napakasti tarranauhalla kiinni (kaulalla myös klipsi) ja vaikuttavat Opun päällä ihan tukevilta ja mukavilta, vaikka saavatkin kissan näyttämään ihan rimpulalta, kun nuo painaa niin paljon karvoja lysyyn. Kärppä on vielä niin rimpula, että saa tyytyä noihin pienempiin punaisiin valjaisiin. Eipä noiden haalarivaljaiden rakenne niin monimutkaiselta vaikuta, etteikö tuollaiset itsekin väsäisi, saattaa vaan jäädä taas tuonne ompelukoppaan odottamaan hetkeksi tämäkin projekti...
Syksy on saapunut ja ulkoilukelit sateiden ja kylmenevien ilmojen myötä hieman vähentyneet. Eilen kuitenkin paistoi aurinko, joka kuitenkin meni pilvene heti kun ulos asti ehdittiin. Ulkoilimmepa silti. Kärppä katsoi tarpeelliseksi naukua koko ulkoilun ajan, en tiedä oliko syy säässä vai omille teille oman ulkoilutettavansa kanssa häippäiseessä Opussa. Naukumisen ohessa ehdimme kuitenkin myös vaania lenkkeilijää (huom. kuva)...
...valloittaa uuden, pelottavan metsän pelottavan autotien toiselta puolelta...
...ja löytää Opun.
Opullehan hankittiin tuossa äskettäin uudet valjaat ihmisväen kyllästyttyä vanhoihin solkivaljaisiin, joiden kiinnittämiseen menee enemmän aikaa kuin mitä kissa jaksaa istua paikoillaan. Tuiskun innoittamana hankimme opulle tuollaiset haalarimalin valjaat, jotka ovat kyllä oikeasti kanivaljaat. Yllättäen nämä kyseiset ovatkin Opulle melkein liian isot, vaikka epäilin että niinköhän meidän katti mihinkään kanivaljaisiin mahtuu. Valjaat saa napakasti tarranauhalla kiinni (kaulalla myös klipsi) ja vaikuttavat Opun päällä ihan tukevilta ja mukavilta, vaikka saavatkin kissan näyttämään ihan rimpulalta, kun nuo painaa niin paljon karvoja lysyyn. Kärppä on vielä niin rimpula, että saa tyytyä noihin pienempiin punaisiin valjaisiin. Eipä noiden haalarivaljaiden rakenne niin monimutkaiselta vaikuta, etteikö tuollaiset itsekin väsäisi, saattaa vaan jäädä taas tuonne ompelukoppaan odottamaan hetkeksi tämäkin projekti...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)