Meillä syötiin iltaruoka tänään söpösti hännät ristissä. Tästä näkee myös hieman kissojen kokoeroa. Kärppä painaa henkilövaakalla luotettavasti punnittuna nyt 2,3 kg, eli ehkä se siitä kasvaa, hitaasti mutta varmasti. Oppu oli vertailun vuoksi 2,9 kg. Yhteinen ruokailupaikka on toiminut varsin hyvin, eikä tappeluita ruuasta ole tullut. Jos on tuoreruokaa tarjolla, niin Oppu söisi mielellään kaverinkin eväät, mutta siitä on selvitty vahtimalla. Katkarapuja ja sydäntä syödään siis vain valvotuissa olosuhteissa, että hitaampi pikkupörrikin ehtii syömään.
5 kommenttia:
Ääk, en oo ikinä saanut meidän kakaroista hännät ristissä -kuvaa! Sen kerran kun mokoman livenä näen, asetelma on jo rikki kun saan kameran esille...
IHANA kuva :-)))
En ole aikaisemmin päässyt myöskään tätä kameran kanssa todistamaan, mutta nyt olivat ihan koko ruokailun ajan hännät tollai. Aika söpöä kyllä.
Yritin kommentoida jo eilen, mutta Blogger ei suostunut lähettämään kommenttia... Ensinnä: ihana kuva tosiaan! Toiseksi: miten hoidatte käytännössä tuon "syömisen vahtimisen"? Meillä on nyt se tilanne, että uusi ahmattiveli syö nirsoveljenkin ruoat. Ja kasvattaja vielä suositteli, että koittaisimme saada toisen laihtumaan ja toisen lihomaan. Hmmm, hieman haasteellista! ;) Olen nyt pari kertaa ottanut nirso-Cisun yksin keittiöön ja antanut märkäruokaa. Ihme ja kumma, se on kaikilla kerroilla syönyt vähän heti. Vissiin huomannut, että jos jättää ruoan vartioimatta, jollekin muulle se kyllä kelpaa...
Lähinnä tosiaan nuo katkaravut sun muut kelpaisi tupla-annoksenakin. Oppu nostetaan pois Kärpän kupilta ja se kyllä siinä vaiheessa itse tajuaa, että ei onnistunut, ja lähtee kokonaan pois keittiöstä. Säännölliset ruoka-ajat on johtaneet siihen, että molemmat kissat kuitenkin syövät samaan aikaan (Kärppä jättää monesti vähän tähteeksi, mutta ruoka häviää yöllä tai päivän aikana (en tosin tiedä kumman suuhun)). Naksuja on sitten tarjolla lähestulkoon koko ajan.
Ollaan myös pohdittu sitä että kun Oppu on kohta jo "aikuinen", niin pitäisikö siirtyä aikuisruokaankin. Kärppä tarvinnee vielä kasvamiseen pentueväitä, joten niitä syötetään siis molemmille kunnes Kärppä on vähintään vuoden. Jos tämä ei toimi niin sitten pitänee keksiä joku muu ratkaisu. Mutta kun molemmat ovat vielä leikkaamattomia, niin aika hoikkasena näyttävät pysyvän vaikka kuinka ruokkisi.
Hmmm. Teillä on kilttejä kissoja, jos Oppu uskoo noin helposti, että toisenkin on saatava ruokaa. Meillä Toto äkkäsi aamulla, että hei, Cisu saa märkäruokaa ja yritti ihan väkisin tunkea kupille (olisi kai pitänyt antaa Cisun olla keittiössä ihan yksinään ovi kiinni, mutta ei aamulla ehdi sellaista). Ei rauhoittunut ennen kuin sai omaa ruokaa - ja oman ruoan syötyään söi sitten Cisun ruoan jämät...
Meille saavuttuaan Toto on hylännyt penturuoan kokonaan, vain aikuisten eli Cisun ruoka kelpaa. Onneksi se ei haittaa, sillä hän on kuitenkin pullea ja kastraatti. Eli ehkä se jopa solakoituu, kun syö aikuisten kissojen ruokaa. Siitä taas ei ole mitään haittaa, päinvastoin, jos Cisu syö penturuokaa, kun Cisu on niin hoikka.
Cisulla on ollut aina tarjolla aina raksuja ja useimmiten myös märkäruokaa, jota on välillä maistellut, välillä ei. Nyt vaikuttaa siltä, että märkää annetaan säännöllisesti kaksi kertaa päivässä jo siksi, että se rauhoittaa kissoja kummasti (hyvä ruoka, parempi mieli). Kaikenlaisia raksuja on sitten koko ajan kupeissa ja ainakin toinen niitä(kin) siis syö mielellään.
Jotain hyvää tässä ohukainen ja paksukainen -tilanteessa on: kaikki Cisulta jääneet märkäruoka-koepussit voi nyt tyhjentää ahmattiveljen lautaselle. Hänelle ilmeisesti kelpaa kaikki. ;)
Lähetä kommentti