Kissoja ei ollut valjaissa kovinkaan helppo saada lähelle tuota kauheaa härveliä, vaikka pieni sininen auto olikin tälläkertaa hiljaa ja liikkumatta. Kun sisälle päästiin, piti auto tietysti tutkia lattiasta kattoon, kuskin ajoergonomiaa myöten.
Pitkällisen tutkimisen päätteeksi Kärppä köllähti omistajan elkein kuskinpenkille, sohvanvaltausta kai tämäkin, joten osallistumme kuvalla myös tämänviikon kissakuvahaasteeseen.
Ja mitä itse ongelmaan tulee, niin ei auttanut tutustuminen kissojen varsinaiseen ongelmaan. Kaksi karvaturria muuttuu hyvin nopeasti kahdeksi kiljukaulaksi kun auto käynnistyy ja lähtee liikkeelle. Tähän ei auta kopassa matkustaminen eikä kartanlukijan sylissä köllöttäminenkään.
5 kommenttia:
Meidän kokemuksen mukaan kiljukaulailu loppuu noin 3 tunnin kiljumisen jälkeen. Hyvin näppärää, koska oikeastaan ainoa pitkä matka, jonka kissat tulevat varmasti autoilemaan aina silloin tällöin, on kolmen tunnin ja 20 minuutin mökkimatka. Ei kauheasti lohduta se 20 minuuttia. ;)
Meillä Remu on myös äänessä heti kun auto käynnistyy, liikennevaloissa tai muuten pysähtyessä ääni hiljenee. Sanonkin aina että Remu laulaa "Huh hah hei ja rommia pullo".
Hitaasti ne autoon tottuvat. Minulla oli kauan sitten kissa, jonka opetin pennusta autoo. Se oli aina mukana ja tykkäsi autonkyydistä.
On siinä pienellä kisalla ihmettelemistä kerrakseen. Tajusi heti kumminkin , missä se pomon paikka on.
Hieno kojelautamaskotti teillä :D Meilläkin on yksi autohuutaja. Tai oikeastaan se huutaa bussissa ja junassa, tasan niin lujaa kuin kulkuneuvo ääntää. Ei tarvitse ihmetellä miksi matkustamme mielummin ic:llä kuin pikajunalla ;)
Lähetä kommentti