Mökkihöperöt

Syysloman koittessa ihmisväki kiikutti kissat taas mummolaan. Miesväen karatessa maailmalle jäi naisväki kissoineen vielä joksikin aikaa nauttimaan maaseudun rauhasta. Kissat vaikuttavat varsin tyytyväisiltä mökissä, ainakin silloin, kun joku asuu siellä niiden kanssa. Keskenään asustellessaan taitavat hieman turhautua, jos muonittajat ja lapsenvahdit eivät jaksa leikittää tarpeeksi ihmisväen reissujen aikana...

Onneksi pikkumökkeilijöiden ilona oli kuitenkin activity center, eli pieni jakkara, jossa on keskellä reikä. Toinen kissa istuu jakkaralla ja toinen tassuttaa jakkaran reiästä toisen tassuja/häntää/takapuolta. Toimii myös yksinpelinä lelun kanssa, joko tuolin jalkojen välissä puikkaillen tai jälleen jakkaran kolosta lelua täppäillen. Oppu löysi myös lempparikaverinsa, lattiaharjan. Jostain syystä Oppu käy nyppimässä harjasta roskia ja jouhia irti aina toisinaan. Vai puhdistaneeko hampaitaan? Tai sitten kyseessä on vain vinkki ihmisväelle, että voisi taas pistää ruohoa purkkiin kasvamaan...


Mökillä suoritettiin myös tämän syksyn toistaiseksi viimeiseksi jäänyt ulkoilu. Pakkasta oli jo aavistuksen verran ilmassa ja maa kuurassa. Kissoja paleli, mutta kaikki oli niin mielenkiintoista, että piti silti seikkailla vaikka pysähtyessä alkoikin tärisyttämään. Nyt kotiin palattua taas on ollut niin vetistä ja märkää, ettei kissoja ole ulos viety. Ehkä tässä voisi pikkuhiljaa kaivella taas ompelukoneet nurkista ja ommella molemmille jonkunmoiset kevyet palttoot, jos vaikka pikkupakkasilla tulisi talvellakin käytyä haistelemassa ulkoilmaa...