Torstaina kutsuimme muutamia ystäviä syömään ja viettämään iltaa. Etukäteen hieman jännitti miten kissat moiseen suhtautuvat, kun yleensä ovikellonsoittoa juostaan pakoon sängyn alle, eikä varmasti tulla esiin ennen kuin kaikki ylimääräinen ihmisväki on kaikonnut.
Ennen vieraiden saapumista neiti von Oppenheimer löysi mieluisan nukkumapaikan esille laitettujen lautas- ja serviettipinojen päältä. Pienen houkuttelun jälkeen kissaneiti suostui sitten nukkumaan jossain muuallakin. Ovikelloa paettiin nytkin, mutta yllättävän nopeasti kissat tulivat piiloistaan esiin. Kärppä ensin ja Oppu pian sen jälkeen. Vieraat olivat varsin kissaystävällistä väkeä ja leikittäjiä riitti. Yhden lelunheiluttajan väsähtäessä joku toinen nappasi höyhenhuiskun ja Kärpällä riitti tekemistä. Kissat väsähtivätkin totaalisesti jossain vaiheessa iltaa, Oppu köllähti ensin lattialle jätettyjen laukkujen päälle ja lopulta erään vieraan syliin (!) ja Kärppä löysi nukkumapaikan keskeltä lattiaa (tosin vieraita piti vahtia, joten nukkuminen suoritettiin pää pystyssä).
Yö saatiin nukkua kerrankin rauhassa ilman sängyssä leikkiviä kissoja ja vielä aamullakin kissat jatkoivat nukkumista varsin pitkään. Touhuttavaa siis riitti varsin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti