Ilta toimistolla oli tavallista tylsempi. Jopa koko päivän levännyt Oppenheimer päätyi haukottelemaan, kun kukaan ei vasta herännyttä petoa osannut huomioida. Kaikilla tuntui olevan jotakin meneillään, mutta mitään ei tehty, eikä minnekään menty. Vuorokauden kohokohta, pimeyden suoma mellastus muiden nukkuessa, oli vasta tuloillaan. Lämmitelläkseen suuri saalistaja päätti kuitenkin aktivoida ihmisväen leikkimään, jotta nukkuisivat sikeästi ja riehumista häiritsemättä - tiedä vaikka tänä yönä kiivettäisiin kiellettyyn kirjahyllyyn tai tungettaisiin leluja avattuun suihkukaivoon.
Ei tarvinnut kauaa suostutella, niin hameväki tarttui lentokalaa ohjaksista ja kuhnuri pysyi kameroineen poissa jaloista. Ilmojen halki huitelevaa kalaa metsästäessä ei aika käynyt pitkäksi, ja vaikuttipa katilla olevan jopa ihan hauskaakin. Kalajuttuja taisi tyytyväinen kalastaja jälkikäteen kertoa...
2 kommenttia:
Aika hyvässä kunnossa tuo purulelu on säilynyt. Ehkä pitäisi meillekin hankkia, jos Mäykynen vaikka saisi purettua puruvimmaansa siihen. Tai sitten käy niin kuin ilmeisesti teilläkin, että lelu ainakaan puremistarkoituksessa ei kiinnosta ollenkaan.
Kala on tosiaan lähes uudenveroinen. Lelu innostaa korkeintaan nuolemaan ja ellei sitä heilutella narun päässä, niin eipä se enää jaksa kiinnostaa senkään vertaa... Tosin naruun kiinnitettynä sen perässä jaksetaan kyllä juosta vaikka kuinka, mutta hampaita siihen ei juurikaan käytetä. Meillä ei kyllä kauheasti muutakaan pureskella.
Lähetä kommentti