Parasta on...

Kärppä: ...nukkua ihmisten jättämässä vaatekasassa.
Oppu: ...nukkua pikkusiskon kainalossa (ainakin joskus).

Syömälakko, osa 2

Kissat ovat nyt kieltäytyneet syömästä toista lemppariaan: Miamor kitten beef -pussiruokaa. Sitä löytyy kaapista vielä yli puoli laatikollista, eli reilu 10 pussia. Tai lähinnä Oppu on kieltäytynyt, mutta Kärppä ei malta keskittyä syömiseen, jos Oppu touhuilee jotain muuta eikä ole vierellä syömässä...

Mistähän kiikastaa? Ollaanko noita sitten syötetty liikaa, vai onko ruoka yhtäkkiä muuttunut pahaksi? Vaihtelua ruuasta kyllä pitäisi löytyä, kun kaapissa on myös muita Miamor-makuja (lähinnä tosin adultruokia, jotka kelpaa hyvin) ja animondan pusseja, cosman sekä applawsin tölkkejä ja välillä syödään tuoreita lihoja ja satunnaisia kaupasta hankittuja pöperöitä. Mutta ei kai auta muu, kuin pistää noi ruuat joksikin aikaa syrjään. Jos kokeilisi nyt hetken tauolla olleita feline portan pusseja, joita on vielä muutamia...

Luonnon liveshow

Pakkaset ovat kiirineet myös savoon ja tinttejä näkyy taas puissa. Tämä saa kissat taas aktivoitumaan ja monesti alkaakin keittiöstä kuulua kummaa koputusta. Oppu paukuttaa hännällä mikron kylkeen kun samalla tähystää siitä ikkunan edestä takametsän asukkeja. Välillä röyhkeät tiput tulevat jopa parvekkeelle, eilenkin kävi jopa kolme (!) tinttiä istumassa kaiteella yhtäaikaa. Kyllä meinasivat kissat saada hepulin.


Oppu jaksaa kytätä ikkunasta myös metsässä lenteleviä lintuja, mutta Kärppä ei tunnu tajuavan niissä mitään ideaa. Oppu käkättää, paukuttaa hännällä ja tökkii kuonolla ikkunaan (näkyisipä tuo lasi kuvan perusteella olevan kuononjälkien lisäksi muutenkin pesun tarpeessa), Kärppäkin innostuu tästä ja tulee katselemaan, mutta vaikuttaisi olevan vähän hukassa. Katselee kuitenkin samoihin suuntiin kuin Oppu, ikäänkuin ihmetellen, että oliko tässä nyt jotain jännää... Parvekkeelle lentävät paistit on kuitenkin myös Kärpän mielestä mielenkiintoisia.

Hiekkalaatikkovallankumous

Aiemmin tapahtunutta:
- Öko Plus pölisi, joten toiseen laatikkoon hankittiin kokeeksi Odour Busteria. OB oli hieman turhan kallista, joskin varsin toimivaa.
- Öko Plus pölisi lisää eteisen kannellisessa laatikossa ja kylppärin pikkulaatikossa kokeltiin jotain ihan surkeaa ja halpaa mikrohiekkaa, joka haisi pahalle hajusteelle eikä paakkuuntunut kunnolla.
-Ihmisväki päätti siirtää Öko Plussan kylppärin laatikkoon ja kokeilla jotain muuta kannellisessa hiekkalaatikossa.

Eli meille hankittiin nyt monien suosimaa Extreme Classicia, tarkemmin ottaen sitä ei-hajustettua odour lock versiota. Öko plus ei juurikaan pölise tuolla kylppärissä (kostea ilma, avoin laatikko), ja koska kissat ovat siitä pitäneet, päätimme jättää sen toiseen laatikkoon. Eteisen kannellinen hiekkis siis täytettiin EC:llä, ja kas kummaa, Öko Plussat ovatkin sen jälkeen olleet lähes koskemattomana kylppärissä. Ainoana miinuksena tuossa EC:ssä sanoisin sen, että eteisen matolta on huomattavasti hankalampi siivota tuota mikrohiekkaa, kun suurempia puumurusia. Paakut on pitäviä, eivätkä hajoile, ei haise, ei pölise. Eli erittäin hyvä. Ei tuokaan hiekka nyt halvimmasta päästä kyllä ole, mutta kuitenkin hieman edullisempaa kuin Odour Buster.

Tekisi mieli vielä kokeilla, että pitävätkö kissat nyt pelkästään tuosta hiekasta, vai myös tuosta kannellisesta laatikosta. Kuinka kävisi, jos EC:n siirtäisi kylppärin pikkulaatikkoon ja Öko Plussan jälleen kannelliseen lootaan? Ainakin Odour Busterin ja sen hajustetun mikrohiekan (molempia kokeiltiin kylppärissä ja samalla Ökoa kannellisessa laatikossa) kanssa käyttöaste oli laatikoissa 50-50. Molemmat kissat käyttivät molempia.

Ilmojen halki

Kissat oppivat joku kuukausi sitten kiipeämään vaatekaapin päälle, ja ihmisväki ajatteli taas olevansa nokkela ja helpottavansa elukoiden reittiä, niin ei tarvitse pudottaa koko kirjahyllyllistä tavaraa kiipeillessään. Vaatekaapin viereen aseteltiinkin sitten "sisustustikkaat" jotka ovat olleet ahkerassa käytössä. Kissat kiipeävät kaapin päälle, leikkivät siellä ja monesti myös päiväunet otetaan yläilmoissa.

Jokin aika sitten Kärppä tajusi, että kaapin päältä voi tulla alas myös tikkaita nopeammin: hyppäämällä sängylle. Tämän sai tuta ihmisväen toinen osapuoli, kun pikkueläin varhain eräänä aamuna laskeutui hyppynsä päätteeksi nukkuvan naisosapuolen jalkoihin. Varsin epämiellyttävä herätys, voin sanoa. Ilmalentoja on saatu tuon jälkeen todistaa pariinkin otteeseen, vaikka taisi pikaherätys olla herättäjällekin sen verran traumaattinen kokemus, että ei ole enää yöhyppimisiä nähty. Lelujen, tai muun tarpeeksi mielenkiintoisen, perässä saa Kärpän kuitenkin syöksymään kaapin päältä varsin nopeasti.

Pyörylät

Pyörylät käperöityivät vierekkäin sohvalle päiväunille. Aika harvoin tuolla tavalla nukkuvat, kun molemmilla on lempparipäikkäripaikat ihan eri paikoissa. Yleensä Kärppä nukkuu useimmiten sängyllä tai eteisen lipaston päällä kangaskassien keskellä. Oppu nukkuu yleensä lattialla (jos mahdollista niin repun sisällä/vaatekasassa) tai kenkälaatikossa vaatekaapin päällä.

Mökkihöperöt

Syysloman koittessa ihmisväki kiikutti kissat taas mummolaan. Miesväen karatessa maailmalle jäi naisväki kissoineen vielä joksikin aikaa nauttimaan maaseudun rauhasta. Kissat vaikuttavat varsin tyytyväisiltä mökissä, ainakin silloin, kun joku asuu siellä niiden kanssa. Keskenään asustellessaan taitavat hieman turhautua, jos muonittajat ja lapsenvahdit eivät jaksa leikittää tarpeeksi ihmisväen reissujen aikana...

Onneksi pikkumökkeilijöiden ilona oli kuitenkin activity center, eli pieni jakkara, jossa on keskellä reikä. Toinen kissa istuu jakkaralla ja toinen tassuttaa jakkaran reiästä toisen tassuja/häntää/takapuolta. Toimii myös yksinpelinä lelun kanssa, joko tuolin jalkojen välissä puikkaillen tai jälleen jakkaran kolosta lelua täppäillen. Oppu löysi myös lempparikaverinsa, lattiaharjan. Jostain syystä Oppu käy nyppimässä harjasta roskia ja jouhia irti aina toisinaan. Vai puhdistaneeko hampaitaan? Tai sitten kyseessä on vain vinkki ihmisväelle, että voisi taas pistää ruohoa purkkiin kasvamaan...


Mökillä suoritettiin myös tämän syksyn toistaiseksi viimeiseksi jäänyt ulkoilu. Pakkasta oli jo aavistuksen verran ilmassa ja maa kuurassa. Kissoja paleli, mutta kaikki oli niin mielenkiintoista, että piti silti seikkailla vaikka pysähtyessä alkoikin tärisyttämään. Nyt kotiin palattua taas on ollut niin vetistä ja märkää, ettei kissoja ole ulos viety. Ehkä tässä voisi pikkuhiljaa kaivella taas ompelukoneet nurkista ja ommella molemmille jonkunmoiset kevyet palttoot, jos vaikka pikkupakkasilla tulisi talvellakin käytyä haistelemassa ulkoilmaa...

Irresistible indeed

Ihmisväki tilaili sitten taas zooplussalta, kun alkoi kaapeista ruokavarannot ehtyä. Tällä kertaa ostoskoriin sattui myös "aikuisruokia", kun toinen eläinvauvoista ei olekaan enää niin vauva ja toinenkin alkaa jo pikkuhiljaa olla täysi-ikäinen. Nyt mennään siis ehkä 50-50 pentu-/aikuisruualla. Applawsin lihaisat naksut (lihaisuutta ei tosin ulkonäöstä voi päätellä, ihan samanlaisia natusia ovat kuin normaalitkin naksut) on uponneet tasaiseen tahtiin, joten tilasin niistä aikuisversiota odottelemaan edellisten loppumisia. Tilasin myös kokeeksi lajitelmapaketin cosma thai -ruokia, jotka saivatkin innostuneen vastaanoton jo heti laatikosta purkamisen jälkeen.


Oppu päätti siis, että mitäs tässä turhia odottelemaan ja päätti pureutua purkkeihin kiinni vaikka olivat vielä paketissa. Eikä suotta, ilmeisen maistuvaa mössöä purkit sisältää, sillä ainakin jo testattu tonnikala-rapu -vaihtoehto katosi kupeista nopeammin kuin mikään muu ruoka tähän mennessä.

Toinen vastustamattomuus löytyi paketista kun tilauslomakkeelle oli eksynyt myös kovasti kehuttu Kong Wubba -kissanlelu. Tappeluhan siitä meinasi tulla. Kärppä ei aiemmin ole kovin suurta kiinnostusta kissanminttua kohtaan osoittanut, mutta tuon Wubban kimpussa se oli samantien. Minkäänlaista raatelua ei meidän hurrrrjat pedot osoittaneet (ilmeisesti kerrankin meiltä on jäänyt Mäykysen blogi lukematta), vaan lähinnä hieroivat siihen naamaansa ja nuolivat koko lelun ihan märäksi. Mitähän huumehia tuon hiiren sisuksiin on oikein kätketty, kun en ole tavallisen kissanmintturouheen nähnyt tuollaista vaikutusta aikaansaavan? Pakkauksen myyntilause "Irresistible" pitää kyllä varsin hyvin paikkansa. Melkoisen pitkän tovin Kärppä kieriskeli lattialla wubbaa halien...

Syömälakko!

En tiedä mikä on kissoihin mennyt, mutta varsinkaan Oppu ei enää pidä Feline Porta 21 kitten-pöperöstä. Tilasin sitä viime zooplustilauksessa ison satsin, kun näytti olevan kissojen lempparia. Ja nyt se jää poikkeuksetta kuppiin. Kun Oppu ei halua tuota syödä (ei siis edes maista, katsoo vaan että taas tota ja marssii pois), niin Kärppäkään ei malta pitkään istuskella ruokakupilla, kun Oppu touhuilee jotain muuta erittäin mielenkiintoista jossain muualla. Tekisi mieli melkein itse popsia, on niin hyvän näköistä ja hajuista kanasoosia tuo ruoka.

Kolme pussia (kitten kana-riisi, á 100g) taitaa olla vielä jäljellä. Haluaako joku antaa niille hyvän kodin pientä korvausta vastaan? Voidaan myös vaihtaa johonkin parempaan (aikuistenkin pöperöt käy).

25 x Oppu

Talon toinenkin kissajäsen osallistuu Karvalapset-blogista löydettyyn haasteeseen, 25. asiaa minusta, eli Opusta:


1. Olen ihmisväen ensimmäinen ikioma ja yhteinen kissaeläin. Kissat on molemmille tuttuja kyllä, mutta mää olin täällä kotona silti eka!

2. Mulla on ainakin yksi sisko. Jouduin sen kanssa pieneläinsuojalle alle puolen vuoden ikäisenä ja sitten mun sisko vietiin eri kotiin. Se vähän surettaa, mutta sit mulle hankittiin toi Kärppä. Se on vähän niinkuin pikkusisko.

3. Nimeni Neiti von Oppenheimer olen saanut osittain erään yhdysvaltalaisen fyysikon mukaan. Von etuliite on varsin sopiva kaltaiselleni jalolle eläimelle ja eihän nyt hienostoleidiä toki etunimeltä voi kutsua, joten olen siis Neiti.

4. Ihmisväki on toisinaan hieman laiskanpuoleista, eivätkä ne jaksa käyttää minusta koko nimeä. Siksi olen useimmiten Oppu. Tai Oppen. Tai Neiti, Pöppen, Poppen, Iso-Pörri tai Pöppendorf...

5. Minulla on pienet tupsut korvissa ja hieman vihertävät silmät.

6. Toisin kuin Kärppä, minä pidän kynsienleikkuusta. Tai en pidä, mutta pysyn aloillani ja odotan siivosti sitä kissanminttunaksua, jonka ihmisväki aina kynsikäsittelyn jälkeen antaa.

7. Lempiruokaani on katkaravut. Pidän myös kaikenlaisesta tuoreesta lihasta, paitsi valmiiksi jauhettuna. Pöh ja pah, palasia pitää olla, eikä mitään valmiiksi pureskeltua. No okei, jauhemaksaa voin maistella hieman...

8. Syntymäpäivääni ei tarkemmin tiedetä, mutta onneksi eläinlääkäri päätti juhlittavan päivän ihmisväen puolesta. Juhlin siis syntymäpäivääni 3.8.

9. Tykkään olla ihmisväen sylissä, tai vähintäänkin vierellä tai lähellä. Hellyyttä osoitan tassuttamalla voimallisesti ja kehräten samalla mietteliäästi silmät kiinni.

10. Minulla on monta lempparilelua. Ehkä paras on kuitenkin laserosoitin. Sitä ihmisväki tosin käyttää mielestäni aivan liian harvoin. Onneksi melkein yhtä paras on pomppivat pehmopallot, joita meillä on MONTA!

11. Olen melkein pyydystänyt oravan, mutta se pääsi karkuun. Olin jo ainaskin |----| näin lähellä, kun tähtäimessä ollut kurre päätti kiivetä puuta pitkin yläilmoihin.

12. Haluaisin kovasti tutustua muihin kissoihin, mutta muut ei useinkaan minuun. En tiedä miksi. Mummolan Alma-kissa juoksee aina vain sähisten karkuun. Kärppäkin vain murisi alkuun, kun yritin tehdä tuttavuutta.

13. En enää kauheasti pelkää vieraita ihmisiä. Ovikellon soidessa täytyy tosin olla hieman varuillaan, mutta usein vieraat ovat varsin kivoja ja uskallan jopa mennä niiden syliin.

14. Pidän laatikoista. Kärppä ei selvästikään ymmärrä niiden parhautta. Minulla onkin siis kaikki talouden laatikot käytettävissä! Kaapin päällä on kaksi kenkälaatikkoa, joista toisessa nukun useasti öisin.

15. Olen aivan hulluna kissanminttuun. Voisin nuuhkia ja maistella sitä tuntitolkulla.

"Kissanminttu mainittu! Mulle kans!"

16. En yhtään tykkää autossa matkustamisesta. Minulle tulee usein paha olo ja vessahätäkin yllättää monesti kesken matkan.

17. Olen varsin juttelevainen eläin. Kyselen ihmisiltä paljon, ja on huvittavaa kun ne yrittävät vastailla muka "kissankielellä". Puhuvat jotain omituista murretta, jota en ymmärrä...

18. Teroitan kynsiäni niin ahkerasti, että onnistuin tuhoamaan pienen raapimapuun. Kynsin siis sisalnarun poikki. Enkä vain kerran, vaan muutaman kerran uudestaan toisesta kohtaa sen jälkeen kun ihmisväki korjasi puun. Onneksi tuo uusi, iso puu on tukevammalla narulla päällystetty, eikä mikään sekundalelu.

19. Tykkään käpertyä asioiden päälle. Ei sen väliä onko kyseessä lattialle unohtunut lehti, paita, muovikassi tai työkalupakki, minut voi usein löytää sen päältä päiväunilta.

20. Olen luonteeltani huomattavasti lauhkeampi kuin Kärppä. Annan vieraidenkin silitellä enkä kiukustu kovin nopeasti.

21. Mitä korkeammalla, sitä korkeammalla. Olen valloittanut täällä jo naulakon (sitten ne rakensivat sen typerän sillan, joten en enää viihdy siellä niin paljoa), kirjahyllyn, vaatekaapin päällisen (sinne pääsee nykyään tikkaita pitkin), tuuletusikkunoiden päälliset, kylppärin kaapiston (tänne oli oikeasti hankala päästä, mutta nyt tiedän hyvän reitin) ja cd-tornin.


22. Olen ihan hyvä pyydystämään hyönteisiä. En pidä niistä mummolan isoista kärpäsistä, mutta tänne kotiin muutaman kerran eksyneitä pikkuöttiäisiä tykkään saalistaa. Harmi vaan, että ihmisväki ei pidä niistä ja nappaavat saaliin usein ennen minua...

23. Pidän kovaäänistä metsästyskäkätystä saalistaessani. Ihmisväki aina väittää, että sellainen käkätys karkottaa kaikki saaliit. Ei ne oikein tajua sitä, että se on olennainen osa saaliin houkuttelua ja metsästysrituaalia...

24. Rakastan vahtia veden valumista viemäriin ja tippuvien pisaroiden tarkkailemista. Onneksi kylppärin hana jää tiputtelemaan vettä aina sen jälkeen, kun ihmisväki käy siellä kastelemassa itsensä. Saisivat kyllä käydä useamminkin, niin kivaa on vesivahtina oleminen.

25. Olen aina (siis AINA) naukuen vastassa kun ihmisväki tulee takaisin kotiin jostain typeristä menoistaan. Eikä ne vieläkään oo ymmärtäneet että menojen jälkeen täytyisi lahjoa meitä ruualla, koska on ihan typerää lähteä välillä pois kotoa kun täällä on näin ihan(i)a kiss(oj)a.

25 x Kärppä

Karvalapset-blogista löydetty haaste, 25. asiaa minusta, eli Kärpästä:


1. Synnyin ihan mustana, ja se kasvattajatäti luulikin että olen äiskäkissan kaltaisesti pikimusta pikkuotus. Huijasin! Kasvatin mulle värillisiä karvoja vähän sinne tänne...

2. ...joten värini on siis kilpikonna, ja luonteeni sen mukainen. Olen vähän äkkipikainen ja omapäinen, enkä aina tykkää olla sylissä kun ihmisväki nappaa halittavaksi. Siitä osoituksena pidän vähän mekkalaa ja pistän kynnet esiin, niin aika nopsaan on toi ihmisväkikin huomannut, ettei tartte tulla halimaan jos en ite haluu.

3. Tykkäisin kauheesti syödä raksuja mutta ihmisväki tuputtaa aina kaikkia mössöjä ja jotain limaisia palasia (kuulemma kanaa ja possun sydäntä), joita sitte pitäis syödä ihan innoissaan. Pthyi. Mössöruuista jotkut on ihan hyviä, niitä vähän voin maistaa.

4. Lihavihani ei koske katkarapuja, koska ne ei oo lihaa vaan rapua! Ne on naminaminamia! Jaksan yleensä syödä melkein KOKO annoksen (toim. huom. annos = 1 (yksi) spagettikauhallinen katkiksia).

5. Mun ei oikeasti pitänyt tulla tänne Opun kaveriksi, mutta alunperin mut varannut perhe ei sitten halunnutkaan maksaa musta yhtään rahaa. Sitten se kasvattajatäti lupasi että pääsen Opun kaveriksi.

6. Aluksi en kyllä tykännyt Opusta yhtään. Se yritti tunkea ison kuononsa heti lähelle. Siks mun piti pistää se kuriin ja murisin kauhean pelottavalla äänellä.

7. Musta on tullut jo niin iso, että kun välillä painitaan Opun kanssa, niin saan selätettyä sen ihan sata-nolla.

8. Painan jo 2,8 kiloa. Se on ihmisten mielestä vieläkin aika vähän, mutta korvaan puuttuvan koon olemalla tosi söpö toisinaan...

9. En oo koskaan tänne kotiin muutettuani pissanut tai kakannut muuanne kuin laatikkoon. Pari kertaa tosin kakka jäi peppuun kiinni ja hyppäsi pois laatikosta mun mukana, mutta sitä ei lasketa...eihän?

10. Mun lempilelu on Pörrö. Se on semmoinen oranssi tupsu, jota on tosi kiva riepottaa ympäriinsä. Joskus ihmisväki nauraa kauheasti, kun leikin muka niin hassusti. Pörröön on ahkeran leikkimisen myötä tullut hassu takku. Ihmisväki uhkailee, että kohta pitää ostaa uusi pörrö, mutta en mä haluu. Välillä noi antaa semmoisen muka samanlaisen mutta sinisen pörrön, vaikka oranssi on paljon parempi...


11. Oon löytäny lelulaatikon. Ihmisväki yrittää piilottaa osan leluista aina jemmaan, mutta mää osaanki hakea omat lempparini sieltä öisin, niin että noi ei huomaa kun ne vaan nukkuu...

12. Oon aika ketterä kiipeämään. Kasvatustädin luona kiipesin lintuhäkin verkkoseinää pitkin häkin katolle ja kutsuin sitten jonkun nostamaan mut alas sieltä. Täällä kiipeän tohon puuhun ja sitten tonne eteisen naulakkoon. Nyt osaan tulla jo itse alaskin.

13. Eteisen naulakon päällä on myös kiva nukkua. Tykkään tosin enemmän käpertyä ihmisväen hattujen sekaan, kuin siihen omalle tyynylle.

14. Ihmisväellä on semmoinen kiva kirjahylly, joka on ihan vaan meitä varten, mutta vaan öisin tai silloin kun ne ei oo vahtimassa.

15. Pelkään vähän ovikellon ääntä ja vieraita ihmisiä. Siks meen aina ekaks sängyn alle piiloon ja pujahtelen nopsasti pakoon. Mutta sit jos ne ei jahtaa, niin saatan käydä vähän nuuskimassakin. Ei ne kaikki ookaan oikeasti pelottavia. Jotkut vieraat jopa leikkii mun kanssa.

16. Koirat on pelottavia, vaikka niitä pitääkin lähteä aina seuraamaan, jos nähdään niitä ulkona.

17. Käyn aina iltaisin nuuhkimassa ihmisiä, kun ne menee nukkumaan. Meen sen tädin viereen ja se tykkää jos jään sen tyynylle hetkeksi hurisemaan.

18. Aamuisin täällä aina piipittää joku juttu, jota ihmisväki säikähtää kun ne on nukkumassa vielä. Käynkin aina sängyssä tarkistamassa, että se piipitys varmasti loppuu ja ihmisillä on kaikki hyvin.

19. Kasvatustäti sanoi mua Veijariksi, mutta sit nää uudet ihmiset päätti että musta tulee Kärppä Josefiina. Kärppä siksi, että olin kuulemma niin vilkas vipeltäjä, ettei mua meinannut nähdä tai saada kiinni. Josefiina taas on "muutenvaan ihan nätti nimi, joka käy yhteen Kärpän kanssa".

20. Mulla on myös aika monta lempinimeä; Kärppyli, Kärpänder, Kärppis, Pääppä, Pämppy, Kärppäjooseppi, Kärpylä, Pörri, Pikku-Pörri...

21. Tykkään jutella ihmisille. Välillä ne aina kysyy multa juttuja, mutta ei ne taida ymmärtää mitä mä niille selitän.

22. Mun silmät on rusehtavan keltaiset, mutta niihin on pikkuhiljaa ilmestynyt vähän vihertävää.


23. Tykkään hyvänmakuisista jutuista. Oikeastaan kaikki on hyvää, paitsi pahat jutut. Tykkään nuolla mm. suihkun seinää sen jälkeen kun ihmiset on käyneet suihkussa, ihmisiä, verhoja, kukkia, papereita, ikkunaa, Oppua, lattiaa, leluja...

24. Meen aina vaatekaappiin vahtimaan, kun ihmisväki etsii sieltä uusia vaatteita. Ne ei jostain syystä oikein tajua, että on tosi tärkeä juttu vahtia, mitä vaatteita ne ottaa ja kuinka usein.

25. Mulla on toisella puolella pelkästään mustia viiksiä, ja toisella puolella mustien seassa kolme valkoista viiksikarvaa. Siksi mun mummi luulikin ekaksi, että mulla on viiksiä vain toisella puolella, kun vain valkoiset näkyivät.