sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Piilo

Mikäs se sieltä pilkistää?


...Neiti von Oppenheimerhan se, kömpimässä pois päiväuniltaan. Talon naisväellä on ammattivalintansa takia paljon kankaita varastoissaan. Osa niistä on varastoitu laatikoihin ompelupisteen luokse. Myös kissat ovat löytäneet laatikot. Aina toisinaan jos toista kissaa ei tahdo löytyä mistään, kannattaa tarkistaa myös kangasvarastot. Erilaisten myttyjen keskellä vaikuttaisi olevan varsin mukava piilo ja nukkumapaikka.

Ruohonjuuritasolla

Pieni kuvakooste torstaisesta luontoretkeilystä




keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Vihertassu

Meillä on viherkasveja. Osa niistä kiinnostaa jossain määrin kissojakin, mutta enimmäkseen ne eivät ole kuitenkaan maistuneet. Ehkä joskus katkeaa silti lehti sieltä, toinen täältä ja toisinaan multaa möyhitään kuohkeammaksi.

Kevään kunniaksi kasveille tarjottiin uutta multaa ja isompia ruukkuja. Samalla istutettiin lisää kasveja iloksi ihmisille ja eläimille; parvekkeelle koristusta, chilejä mausteeksi ja ruohoa kissoille. Eivätpä pikkuapuritkaan kauaa kehdanneet seurata sivusta toisten ahkerointia. Tuntien häpeää toimettomuudestaan, iski auttajasissi lailla Arno Kasvin. Silmät kiiluen tarjottiin istutusapua huoltohenkilökunnan käännettyä selkänsä.

Onneksi apu huomattiin ajoissa ja tekijä sai työstään kiitoksen.



"Voi vehka, millaista haperoa..."

tiistai 26. toukokuuta 2009

Ruokapostia

Zooplus lähetti taas ison kasan ruokaa pikkupörriäisille. Postikusti oli pakettia tuodessaan valitellut, kuinka painava paketti onkaan, ja olihan se, kun tilattiin pari isoa pussillista hiekkaa taas täydentämään varastoja. Ruokaakin oli ihan kiitettävä määrä, ja löytyipä seasta myös pari lelua kissoille. Mitään ei ollut lommoilla, kaikki tilattu löytyi eikä tällä kertaa saatu edes koiranruokaa kaupanpäällisiksi.


Oppu meinasi varastaa kuormasta löytyneen kissanminttuhiiren jo pakkauksen kera, ilmeisesti kerrankin oli oikeasti mintuntuoksuinen lelu. Myös Kärppä innostui nuuhkuttelemaan ja nuoleskelemaan tuota tupsuhäntäistä hiirua. Hyvä valinta siis.


Ruokakaappiin piti järjestää reilummin tilaa uusille ruuille, joten ruuat jätettiin hetkeksi lattialle odottamaan. Ehdin jo naureskella, että onneksi meillä ei osata pureskella ruokapusseja rikki.


Se parhaiten nauraa jne... myöhemmin löydettiin yksi sievästi raadeltu Mäymör lattialta. En vieläkään tiedä kumpi kissoista Mäykysen oppeja pussiin kokeili, mutta veikkaan tuota suurempaa Neiti von Tuhoa, eli Oppua. Pussi napattiin piiloon ja se syödään kohta iltapalaksi. Mikäli sisällä enää on juuri mitään jäljellä...

perjantai 22. toukokuuta 2009

Purukalusto

Yritin kuvata aiemmin päivällä molempien kissojen silmien väriä, mutta kissat innostuivatkin esittelemään komeita (ja likaisia) purukalustojaan:



Kärpän silmiin on tosiaan alkanut hiipiä hurmaavan keltaruskean lisäksi sinivihreää (!) ja Opun turkoosi taas on haalistunut hieman pois, tai muuttunut siniseen päin. Kunnon kuvia en sirrisilmäisistä naukulaisista vielä saanut, mutta ehkä niitäkin vielä kohta...

Pallottelua


Kuinka kissa reagoi vesi-ilmapalloon? Otimme asiasta selvää, kun varastoista löytyi nippu vesi-ilmapalloja. Ei muuta kuin pallo täyteen ja kylppärin lattialle pyörimään (näin vältytään suuremmalta luuttuamisoperaatiolta, jos vaikka pallo puhkeaakin jossain vaiheessa). Molemmat kissoista innostuivat villisti kieppuvasta pallosta erittäin paljon, sitä yritettiin purra ja töpöttää tassuilla. Pallot saatiin myös rikki, mikä tosin säikäytti enemmän kuvannutta ihmisväkeä, kuin kissoja. Toinen pallottelu saatiin kokonaisuudessaan jopa videolle, mutta videomuoto on sellainen, ettei sitä saadakaan internettiin muiden ihmeteltäväksi. Pitänee tutkia asiaa ja muita mahdollisuuksia videon muokkaamiseksi, olisi sangen hupaisaa katseltavaa kun kaksi kissaa tuijottaa intensiivisesti lattialla makaavaa palloa ja vuorotellen tönivät sitä tassulla.

torstai 21. toukokuuta 2009

Uteliaisuus kissan tappaa


Liekö syynä kasvava innostus ulkoiluun, vai kevään herättämät pikkulinnut, ötökät ja tuoksut, mutta lämpimien ilmojen myötä avautuneet tuuletusräppänät houkuttavat. Ikkunat on uskallettu pienelle raolle avata, koska kissa tuskin - eli helposti - onnistuu siitä pakenemaan. Tiedä sitten käykö tältä korkeudelta laskeuduttaessa huonosti, vai innostuuko kissa omaehtoisesta ulkoilemisesta niin, ettei takaisin tule, mutta ruokahuoltoa tämä uteliaisuus ei juurikaan hellyyttänyt.

Parin päivän päästä ikkunaan asennettiinkin kalterit. Nyt ikkuna saa olla selällään auki. Ihmisille riittää happea ja kissoille hajuja. Luulisi hyttysverkon läpi näkyvän huonommin kuin lasin, mutta Kärppä tykkää tähystää nykyään enemmän verkon takana kuin ikkunan läpi. Kenties istumaergonomia on ikkunan karmilla parempi, kuin näytön tai pöydän päällä.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Tähystäjä


Keittiömme baarijakkarat ovat Neiti von Oppenheimerin mielestä varsin hyvä tähystystaso. Jakkaralta näkee sopivasti parvekkeelle ja lähipuihin. Jos parvekkeelle sattuu eksymään jokin tirppa, saalis, niin tähystyspaikka muuttuu yleensä ikkunan ääreen mikron päälle. Joskus, tai siis yleensä, jakkarat on kyllä jätetty kissaväen mielestä aivan liian kauas ikkunoista pöydän ääreen, läheltä kun näkisi paljon paremmin kuin kaukaa.

Kissakuvahaasteessa esitäänkin tällä viikolla tasoja. Tämä tähystystaso on meillä vielä kissoille sallittu, samoin mikron päällinen, mutta hellalle tai tiskipöydälle meneminen on ankarasti kielletty, ja tämän kissat ovatkin oppineet. Muutoin tasorajoituksia ei talostamme juurikaan löydy.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Musta aukko

Eläintarvikeliike lopettaa toimintansa keskustan liiketilassa ja siellä on tarjolla monensorttista tavaraa hurjassa alennuksessa. Ihmisväki innostuikin poistamaan liikkeestä pari isoa pussillista kuivaruokaa (Hill'sin junioritonnikalanaksuja ja Masteryn juniorinaksuja) ja lisää juniorikissoille tarkoitettuja märkäruokiakin (myöskin Hill'siä (pusseissa, kelpaa hyvin), Almo Naturea (ei kelpaa) ja Animondaa (vuokia, kelpaa hyvin)). Leluja on tullut myös hamstrattua, mm. pörröpalloja ja pari höyhenpuuhkakeppiä, jotka ovat olleet suuri menestys. Koska lelujen ja tarvikkeiden alennusprosentti oli huima, hankittiin kissoille myös suhteellisen edulliseksi jäänyt tunneli. Tästä arveltiin tulevan kissojen uusi lempitemmellyspaikka, mutta kuinkas kävikään? No eihän ne kissat siellä viihdy, se rapisee ja on pörröinen ja pelottava muutenkin. Kärppä on pari kertaa vastahakoisesti noutanut lelun pois putken sisältä. Opun sai houkuteltua tunneliin köllöttämäänkin, mutta aika nopeasti kissa palaa pois tunnelista.


Tänään tunneliin ripoteltiin kissanmintturakeita, joista Oppu meni aivan sekaisin ja viettikin tunnelissa pitkän tovin nuoleskellen karvapäällystettä. Kärppä oli lähinnä hämmentynyt, mutta kävi myöskin nuuhkimassa mintuntuoksua, jota tosin oli mukavampi lipoa esimerkiksi muruja sirotelleen ihmisväen käsistä.

Ehkäpä tämä vaatii hieman totuttelua vielä, mutta jos ei ala kissoille tunneliryömintä maistumaan, niin eiköhän tuo tunneli tavalla tai toisella poisteta pois muiden lelujen tieltä (halukkaat ostajaehdokkaat voivat ilmoittautua jo nyt) .

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Vauhtiulkoilua

Kiireiden takia kirjoitteluun tupsahti viikon tauko niin, ettei edes ehtinyt huomatakaan. Nyt päästiin taas kissojen kanssa ulos. Viime kerralla Opulla oli lyhyt valjaiden oma talutushihna, joka todettiin kömpelöksi. Niinpä talouteemme hankittiin toinen pikkuflexi, joka toimikin huomattavasti lyhyttä narua paremmin.

Alkuun ulkona oli taas ihan kamalaa: pyöriä, ihmisiä, pyöräileviä ihmisiä ja uusia ääniä! Jostain syystä tuossa pihalla on aluksi sangen pelottavaa ja varsinkin Oppu kulkee lähinnä seiniä pitkin, jos nyt suostuu ylipäätänsä liikkumaan. Kärppä on suht rohkea ja jolkottelee ympäriinsä (kuten kuvassakin taka-alalla), Oppu taas hyytyy silmät suurina tarkkailemaan tapahtumia.


Tuonne takapihalle metsään päästessä molemmat kissat jotenkin vapautuvat ja tänään Oppukin kirmaili enemmän ympäriinsä. Metsään oli ilmestynyt myös kaikenlaisia lentäviä öttiäisiä, jotka olivat varsin mainio saalis Kärpälle, joka viipotti ympäriinsä niin, ettei edes juoksemalla tahtonut mukana pysyä, saati sitten, että kyseisestä kiitäjästä olisi saanut minkäänlaisia kuvia...


Ja on muuten uni maittanut pikku-ulkoilijoille, vaikka metsässä vietettiin aikaa varmaan vain parisenkymmentä minuuttia. Molemmat nukkuvat vieläkin sikeästi, vaikka ulkoilimme jo puoliltapäivin.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Herkkuja


Meillä on herkuteltu, joten pakko kertoa (no mainostamiseksihan tämä menee) myös teille mahdollisille lukijoille. Muutaman kerran kaupasta mukaan on sattunut Mjaun pahvitetrapakkauksissa olevaa kissanruokaa. Prismassa on paras valikoima makujen suhteen, yksi vajaa 400 gramman tölkki maksaa noin euron. Pateet ovat viljattomia ja sokerittomia, tosin jostain syystä kastiketölkit sisältävät sokeria (purkin kyljessä ainakin lukee sokeri, vaikka nettisivuiltansa tällainen tieto onkin poistunut). Yhtä kaikki, meillä näitä ahmitaan aivan hurjana. Pateet ovat yleensä kohdaneet meillä hieman heikomman menekin (syödään kyllä, mutta vähän kitsastellen), mutta nämä pateet ovatkin varsin mehukkaita ja melkein kastikkeisia. Ei siis sellaista "vaahtoa", kuin esimerkiksi animondan carny-purkit, vaan ihan oikeasti kunnon mehukasta mössöä. Ja nuo pahvitölkit on mukavampia kierrättääkin, kuin metallipurkit. Ainoa ongelma näissä on, että yksi tölkki riittää meidän minikissoille pariksi päiväksi (avattuna purkin sanotaan säilyvän 2 vuorokautta jääkaapissa), kun ei ne jaksa syödä kerralla kuin suurinpiirtein 100g märkäruokaa. Tosin näissä ruoka ei kuivahda, koska paketin saa suljettua uudestaan. Metallipurkkiruuat täytyy kelmuttaa, ettei se eväs kuivahda jääkaapissa.

Kuva lainattu Mjaun sivuilta

Muutoinkin viime aikoina meillä on kokeiltu uusia makuelämyksiä. Sei on maistunut varsin hyvin keitettynä, vaikka yleensä keitetyt eväät jäävät kuppiin. Jauhelihaa ei vieläkään oikein osata syödä, mutta palasina menee tuore liha. Ostin taannoin kaupasta alennuksessa olleen possun munuaisen, jonka silppusin pakkaseen. Alkuun näytti, ettei maistu kissoille ei sitten millään, mutta kun tarpeeksi harvoin tarjoaa, niin munuaisviipaleet häviävät kupista alta aikayksikön. Katkaravut on toinen herkku, joka ei yleensä jää kuppiin kovin pitkäksi aikaa. Valmisruuista ei oikein muuta lempparia ole löytynyt, kuin tuo mjau. Herra Mäykysen suosima Miamor menee vaihtelevalla menestyksellä, samoin kuin suurin osa muista pussi- ja purkkiruuista. Välillä ahmitaan kaikki ja välillä jää puolet syömättä. Mitä lie tyttöjen vouhotuksia...

lauantai 2. toukokuuta 2009

Lämmin

Eilen rohkenimme ensimmäistä kertaa yhdessä ulos valjastelemaan. Kiitos Jannille ja Laurille valjaslahjoituksesta, nämä uudet punaiset sopii Kärpälle ihan hullun hyvin.

Aluksi molemmat kissat arastelivat hieman, Oppu meni matalan seinää pitkin ja suunnisti takaisin ulko-ovelle. Pikkuhiljaa pelko väistyi ja varsinkin Kärppä alkoi tutkimaan ympäristöään rohkeammin. Näimme yhden ison koiran ja muutaman ihmisen, jotka kaikki aiheuttivat piiloutumisreaktion: mahdollisiman matalaksi kuoppaan tai puunrungon taakse. Oppu lähinnä tarkkaili Kärpän touhuiluja, mutta uskalsi vähän itsekin tutkiskella pusikkoa ja puunrunkoja. Kissakuvahaasteessa on tällä viikolla aiheena lämpö, ja mikä sopisikaan siihen paremmin, kuin kaunis auringonlaskun lämmittämä ilta:

Vappujuhlat

Koska blogger ei eilen antanut kirjoittaa uutta tekstiä, niin kirjoitetaan sitten tänään vähän myöhässä vappujuhlista.

Torstaina kutsuimme muutamia ystäviä syömään ja viettämään iltaa. Etukäteen hieman jännitti miten kissat moiseen suhtautuvat, kun yleensä ovikellonsoittoa juostaan pakoon sängyn alle, eikä varmasti tulla esiin ennen kuin kaikki ylimääräinen ihmisväki on kaikonnut.

Ennen vieraiden saapumista neiti von Oppenheimer löysi mieluisan nukkumapaikan esille laitettujen lautas- ja serviettipinojen päältä. Pienen houkuttelun jälkeen kissaneiti suostui sitten nukkumaan jossain muuallakin. Ovikelloa paettiin nytkin, mutta yllättävän nopeasti kissat tulivat piiloistaan esiin. Kärppä ensin ja Oppu pian sen jälkeen. Vieraat olivat varsin kissaystävällistä väkeä ja leikittäjiä riitti. Yhden lelunheiluttajan väsähtäessä joku toinen nappasi höyhenhuiskun ja Kärpällä riitti tekemistä. Kissat väsähtivätkin totaalisesti jossain vaiheessa iltaa, Oppu köllähti ensin lattialle jätettyjen laukkujen päälle ja lopulta erään vieraan syliin (!) ja Kärppä löysi nukkumapaikan keskeltä lattiaa (tosin vieraita piti vahtia, joten nukkuminen suoritettiin pää pystyssä).


Yö saatiin nukkua kerrankin rauhassa ilman sängyssä leikkiviä kissoja ja vielä aamullakin kissat jatkoivat nukkumista varsin pitkään. Touhuttavaa siis riitti varsin hyvin.