Alkuun ulkona oli taas ihan kamalaa: pyöriä, ihmisiä, pyöräileviä ihmisiä ja uusia ääniä! Jostain syystä tuossa pihalla on aluksi sangen pelottavaa ja varsinkin Oppu kulkee lähinnä seiniä pitkin, jos nyt suostuu ylipäätänsä liikkumaan. Kärppä on suht rohkea ja jolkottelee ympäriinsä (kuten kuvassakin taka-alalla), Oppu taas hyytyy silmät suurina tarkkailemaan tapahtumia.
Tuonne takapihalle metsään päästessä molemmat kissat jotenkin vapautuvat ja tänään Oppukin kirmaili enemmän ympäriinsä. Metsään oli ilmestynyt myös kaikenlaisia lentäviä öttiäisiä, jotka olivat varsin mainio saalis Kärpälle, joka viipotti ympäriinsä niin, ettei edes juoksemalla tahtonut mukana pysyä, saati sitten, että kyseisestä kiitäjästä olisi saanut minkäänlaisia kuvia...
Ja on muuten uni maittanut pikku-ulkoilijoille, vaikka metsässä vietettiin aikaa varmaan vain parisenkymmentä minuuttia. Molemmat nukkuvat vieläkin sikeästi, vaikka ulkoilimme jo puoliltapäivin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti