maanantai 27. huhtikuuta 2009

Narskuttaja


Kärppä alkoi jokunen päivä sitten välillä ihan omia aikojaan narskuttamaan jotain. Myös syödessä kuului narskutusta, vaikka ruoka oli varsin pehmeää. Päätettiin siis tutkia pikkuneidin suuvärkki. Sieltäpä löytyikin kaksi kulmahammasta. Molemmilla puolilla yläleuassa on kaksi pientä sievää hampia vierekkäin. Luultavasti nuo ylimääräiset vanhat hampaat irtoavat ihan itsestään (toinen ainakin heiluu jo), mutta pidetään pikkunassua tarkkailussa, jos jotain ongelmia kuitenkin sattuisi ilmestymään.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Kesä ja kärpäset


Viikonloppu sujui taas mummolassa mökkeillessä. Mummo oli virittänyt mökkiin lapsenlapsien iloksi kangaspuut, ja voi juku kuinka niissä kiipeiltiinkin! Ei ole tuon voittanutta kiipeilypuuta, niin monia eri tasoja ja erilaisia puomeja ja juttuja, jotka välillä myös keikkuu tassujen alla. Ja kaikki paikat täynnä isoja laatikoita ja matonkuteita. Välillä pelotti, kun Kärppä päätti kiivetä ylimmälle tasolle ja hyppi sieltä välillä hurjan näköisestikin alas. Mutta mitenkäs estät kiipeämästä? Laatikoitakin kaatuili muutamaan kertaan, kun kissat menivät iltarallia pitkin mökkiä.

Kusti ei jostain syystä ole vieläkään polkenut toisia valjaita perille asti, mutta ajattelin silti, että voisimme hieman ulkoilla vuorotellen yksillä valjailla, jos mökkiympäristö on tarpeeksi kuivunut ja siisti. Neiti von Oppenheimerin ulkoilusta kaikki mainittava kiteytynee tähän kuvaan:

"APUA! Takaisin sisälle vaikka ikkunasta kiipeämällä"

Osasyy Oppenheimerin kaipuuseen takaisin sisälle oli luultavasti myös oven takana piipittävä Kärppä, joka julmasti jätettiin yksin sisälle. Vastaavasti myös Oppu rääkyi suoraa huutoa, kun toin Kärpän hetkeksi ulkoilemaan.


Kärppä oli huomattavasti reippaampi ulkoilija ja kävi jopa hieman seikkailemassa hiekalla. Paljon oli nuuskuteltavaa ja tassuteltavaa. Jo mökissä pikkuneiti pyydysteli sisälle eksyneitä kärpäsiä, mutta kun niitä oli ulkona auringonpaisteessa vielä enemmän pyydystettävänä, meinasi Kärppä ehkä hieman seota. Kun vein Kärpän takaisin mökkiin, oli se hetken aikaa aivan yliaktiivinen sählääjä.

Koska menomatkalla mökille kissat päättivät taas, että koppamatkailu riittää NYT, niin vaihdoimme mummon Alma-kissan kanssa kuljetuskopat. "Uusi" koppamme on siis edelleen kankainen, mutta siinä ei ole kärpänmentäviä koloja. Hyvin pysyivät paluumatkalla kissat kopassa. Oppenheimer taitaisi matkustaa ihan rauhallisesti, jos olisi yksin kopassa. Kärppä on se, joka enemmän rääkyy ja riehuu ja villiinnyttää välillä myös Opun raapimaan tietä ulos kopasta. Ehkä se on sitä kilpparin luonnetta sitten?

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Paparazzi

Salakuvaaja yllätti tänään Neiti von Oppenheimerin omista touhuistaan. Neiti oli kylpyhuoneen puolelta löytänyt kuivumassa olleen lattialuutun, ja raahannut sen eteiseen nukkuma-alustakseen (vai liekö ollut siivoustouhuihin ryhtymässä?). Tottakai kissa häiriintyi kuvaamisesta, ja kameraan jäi vain yksi äärimmäisen epätarkka ja kehnosti valottunut kuva. Ja juuri ennen kuvan ottoa kissa köllötti unisen näköisenä rätin päällä. Juuri kuvan ottamisen jälkeen kissa taas syöksyili ympäri huonetta kamerasta heijastuneen valotäplän perässä.


Tänään tapahtui myös ensimmäinen suuri tuhoaminen. Tähän mennessä kissat ovat pudotelleet korkeintaan pieniä juttuja, jotka eivät ole menneet rikki. Kiipeillessään Kärppä onnistui pudottamaan leipälautasen hyllyn päältä, ja tietenkin se hajosi tuhannen atomeiksi. Kärppä säikähti tuota lautasen rikkoontumista itse niin, että sujahti salamana pakoon sängyn alle, ei ehtinyt edes torumaan kun kissa jo katosi näköpiiristä.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Uusia ääniä


Kärppä Josefiina, joka pari viikkoa sitten oppi hyppäämään kylppärin ikkunalaudalle, on alkanut päästellä uudenlaisia ääniä. Aiemmin Kärppä on lähinnä piipittänyt pienellä pentuäänellä. Piipitystä on kuulunut milloin mistäkin (useimmiten ruoka- tai vaatekaapista, joihin pikkukissa useinkin unohtuu). Aamulla Kärppä yllätti tervehtimällä samalla tavalla kurahtaen kuin Neiti von Oppenheimer usein. Meidän pikkupennusta kuuluu siis jo aikuisen kissan ääniä! En tiedä missä vaiheessa kissanpennut yleensä oppivat "puhumaan", sillä Oppenheimer jutteli kurinaäänillä jo meille tullessaan. Liekö Kärppä sitten ajoissa, vai myöhässä kasvuaikataulustaan...

Pieniä kasvun merkkejä on muutenkin huomattavissa. Kärppää ei vieläkään voi punnita ihmisten lattiavaakalla, jonka minimimittatulos on 2kg. Kärppä painaa sylissä punnittuna noin 1,8 kg, mikä on mielestäni melkoisen vähän, tosin eipä tuo pikkurimpula ole muutenkaan järin suuri rungoltaan. Oppu painoi meille tullessaan noin viiden kuukauden ikäisenä 2,4kg (ja on nyt jo mielestäni aikalailla täysikasvuisen kokoinen, painoa on 2,8 kg). En usko että Kärppä toukokuuhun mennessä tuollaisia lukemia saa kiinni, mutta eiköhän tästä silti ihan kunnollinen kissa kasva. Kärpän emo oli kuulemma erittäin pieni (itsehän emme koko emoa edes nähneet, vaan pennut oli (pieneläinsuojan vaatimuksesta) jätetty kasvamaan sijaiskotiin muutaman aikuisen kissan kanssa noin 8 viikon ikäisenä (jolloin emo lähti uuteen kotiin)). Kovinkaan suurta kissaa Kärpästä ei siis luultavastikaan tule, mutta eipä liene tarviskaan. Vähän voisi lihaa saada luittensa päälle ja painoa lisää.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Laatikon taika

Tuo sukkalaatikoksi ostettu kori on jälleen ollut ahkerassa hyötykäytössä kodissamme. Kori päätyi jokuseksi toviksi samaan kasaan zooplus-pahvilootan kanssa, eli kissojen leluksi. Suosio ei ollut järin suuri, mutta kun pahvilaatikko on nyt siivottu pois ja pelkkä kori taas kissojen käytössä, on Kärppäkin tuntunut huomanneen korin puoleensavetävän vaikutuksen.

Korissa näyttäisi olevan varsin mukava loikoa ja katsella tapahtumia.

Välillä tosin joutuu hieman odottamaan omaa vuoroaan.

Ja toisinaan täytyy jopa painia koripaikan saavuttaakseen.

Ihmisväki ei tosin vieläkään ymmärrä, mikä tuossa korissa on niin kiehtovaa, että kissa hakeutuu siihen ihan vaan tuijottelemaan ympäristöänsä.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Leffailta

Ihmisväen dvd-hylly päätyi tänään elokuvakriitikko von Oppenheimerin tarkastelun kohteeksi. Hyllystä löytyi kissaneidin mielestä sekä mielenkiintoisia, että ihan huonoja elokuvia.

Joku Ali G, kuka sekin oikein on? Ja jotain sotajuttujakin löytyy, hyi...

Mutta toi Madacascar on kyllä hyvä. Siinä on se leijonakissa...

Tätä mää suosittelen: Kissojen valtakunta. Siinä on ainakin tosi monta kissaa.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Konttorirotat

Toimistolla suoritettiin pyhiä odottaessa arkistoinventaario. Pikemminkin täystyhjennys puskutraktorein. Paperit piti kuitenkin käydä läpi, ettei kierrätykseen häviä tärkeitäkin papereita. Kahden laatikollisen läpikäynti oli kuitenkin rankkaa hommaa, mutta onneksi lähistöltä löytyi vuokratyövoimaa, joka auliisti tarjosi auttavia tassujaan. Konttorikatteja ei paperivuori pelottanut, eivätkä laatikoston pimeätkään nurkat ahdistaneet, vaan ne sukelsivat oitis pelkän ruokapalkan voimin raivokkaasti työn kimppuun.

Työmotivaation raivokkuus oli tosin niin ylitsevuotavaista, että kierrätykseen päätyivät apulaisten kynsissä myös apulaiset itsekin. Jopa siinä määrin, että paperityöt jäivät lopulta kuitenkin pääurakoitsijalle itselleen.

torstai 9. huhtikuuta 2009

Hyi, pahaa!

Ihmisväki osti kaupasta mandariineja, jotka olivat niin pahan makuisia, että jäivät kesken syönnin. Pöydälle hetkeksi biojätteeseen päätymistä odottamaan jäänyt mandariininpuolikas kiinnosti myös kissoja.


Kärppä totesi mandariinin syötäväksikelpaamattomuuden pelkästään haistamalla. Irvistyksen saattelemana pikkukissa perääntyi pois mandariinin luota; ei ole kyllä kissojen evästä tuollainen sitrus. Vähän se kuitenkin jäi kaivelemaan, jotainhan tuolle roskalle on tehtävä! Kärppä päätyikin sitten hetken tassuttelun jälkeen hautaamaan kyseisen raadon pöydällä lojuneeseen paperipinoon.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Melkein Oikea Kissa!

Kärppä Josefiina totesi noin viikko sitten, että on jo Melkein Oikea Kissa ja pystyy täten hyppäämään kylpyhuoneen ikkunalle. Kylpyhuoneessa on siis pieni tuuletusikkuna, jonka Oppu (ja raapimajäljistä päätellen myös edellisen asukkaan kissa) omi heti tähystyspaikakseen. Ikkuna on suhteellisen korkealla, mutta wc-pöntön päältä loikkaamalla Opulla ei ole ollut vaikeuksia päästä tuonne korkeuksiin. Kärppä on tähän saakka vasta tuijottanut pöntön päältä, kun Oppu on paennut ikkunalle, mutta nyt ei enää sekään käy isommalle neidille pakopaikaksi. Hieman vaihtelevalla menestyksellä nuo Kärpän hypyt onnistuvat, välillä pikkuneiti jää seinälle roikkumaan, kun hyppy ei kantanutkaan tarpeeksi korkealle. Kun hyllylle saakka saa ponnistettua, niin kyllä kelpaa patsastella auringonvaloa vasten ja tähystää etupihan tapahtumia.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Laatikkopähkinä

Tässä taloudessa roskilla on paha taipumus viipyä pidempäänkin matkalla jätehuoltoon, joten usein ne päätyvät kissoille matkan varrella. Langanpätkät, kuittimytyt ja pahvilaatikot joutuvat pikkutiikereiden kynsiin ja joutuvat hävitykseen vasta mielenkiinnon kaikottua. Makeisrasia ei tehnyt poikkeusta. Paljastuikin, että ylikansallisen riistoyhtiön parhaaksi tuotteeksi valittiin kissatuomariston testissä puuhapaketti, jossa pahvipakkauksen sisään piilotetaan leikkihiiri. Laatikkoa tönitään ja paiskotaan ympäri eteistä, mutta ilman yhteistyötä saalistaminen on hankalaa. Kärppä osaa kyllä varsin hyvin avata rasian, mutta ei ole huoneen kirkkain kynttelikkö jatkon suhteen. Oppenheimerilta sen sijaan jatko onnistuu, vaikka alun ruumiillinen työ aiheuttaakin päänvaivaa. Pienenkin raon huomatessaan Neiti tunkee sisään tassut ja naaman, eikä aikaakaan kun rasia on auki ja hiiri ulkona.

Tämän jälkeen hiiri helposti unohtuu, mutta kun musse laitetaan takaisin ja laatikko suljetaan, leikki jatkuu.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Vesileikkejä

Kissat eivät liiemmin enää nykyisin välitä olla kylpyhuoneessa jos suihkussa on joku. Ilmeisesti tarpeeksi monta kertaa kissatkin ovat saaneet osansa roiskuvasta vedestä. Suihkun jälkeen kissat hyökkäävät kuitenkin innokkaasti vahtimaan tapahtumia. Kärppä nuolee vesipisaroita kaikkialta (paljon parempia esimerkiksi seinältä nuoltuna, kuin kupissa oleva tuore vesi!) ja Neiti von Oppenheimer taas keksi uuden suihkunjälkeisen leikin ja seuraa erittäin tarkkaavaisesti kuinka suihkun hana tiputtaa pikkuhiljaa vettä jonkun aikaa hanan sulkemisen jälkeen. Kun pisaroita kertyy tarpeeksi, alkavat ne juosta kohti viemäriä, jolloin karkaavaa vesivanaa pitää tietysti saalistaa ja taputella.

Vesivahti von Oppenheimer

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Joogaava kissa?


Näyttää varmaan kummalliselta mutta vaikutti kuitenkin olevan hyvä asento kun Kärppä ihan kehräsi nukkuessaan tuossa puoliksi reiteni päällä ja puoliksi tuolille pudonneena. Jos joku ymmärtää miten tuon kissan koivet tuossa kuvassa on, niin kertokaa ihmeessä meillekin. Ei riitä ymmärrys.