Jouluntoivotus!

Leikkisää ja iloista joulua kaikille! 

Pitkä hiljaisuus on taas blogissa ollut muuttoasioiden ja kaiken siihen liittyvän hässäkän takia. Kissat ehdittiin kuitenkin vielä ennen joulua pakottaa pakolliseen joulukorttikuvaan. Koitetaan parantaa tapamme ja raportoidaan vaikkapa vuoden vaihteen jälkeen että miten se muuttokin oikein meni, nyt kun siitä on viimein selvitty. Vietetään kuitenkin sitä ennen mukava joulu ja syödään mahat täyteen jouluruokaa (kissoille oli aamiaiseksi herkkukalaa riisipuuron sijaan).

Laatikkoeläin

Tällä kertaa emme puhu hiekkalaatikoista, vaan muuttolaatikoista!

Muutto on edessä, ekaa kertaa kissojen kanssa. Kuinka siitä selviämme, se nähdään viikonloppuna. Talo on kuitenkin jo nyt täynnä laatikoita ja mikäs sen kivempaa kissojen mielestä olisikaan. Täydet laatikot noita ei juurikaan kiinnosta, mutta ne tyhjät! Ne on parhaita. Laatikosta voi väijyä kaveria tai vahtia että kaikki kissatarvikkeet tulee varmasti pakattua. Ja on noissa laatikoissa parit päiväunetkin taidettu nukkua.

Kissojen muutossa joudumme hieman huijaamaan. Matkapahoinvoinnin ja yleisen järjestyksen takia muuttoautona toimiva kuorma-auto ei liene kissoille se kivoin tapa matkustaa, varsinkin kun muuttomatkaa on useita satoja kilometrejä. Kissat kuljettuvat siis ensi viikoksi hoitoon ja sillä välin henkilökunta järjestää uuden kodin kissaturvalliseen kuntoon ja käy noutamassa eläimet vasta muuton jälkeisenä viikonloppuna.

Matkapahoinvointiin ajattelimme kokeilla homeopaattista lääkettä, cocculusta ja stressiä varten hankitaan feliwaytä. Raporttia tästäkin voi olla saatavissa sitten ensi kuussa, kun tiedetään toimiko se vai ei. Myös matkustusmukavuus on otettu huomioon ja eläimille hankittiin iso matkahäkki (sellainen koiraversio), jonne mahtuu myös hiekkalaatikko ja peti. Toivottavasti siis rääkykuoroa hiljentää hieman sekin seikka, ettei tarvitse pikkukopassa kököttää montaa tuntia.

Elokuvailta

Henkilökunta päätti menneenä viikonloppuna viettää laatuaikaa katselemalla elokuvia ja nauttimalla iltapalaa. Elokuvaksi valittiin Kauriinmetsästäjä. Henkiökunta sai myös tuttuun tapaan sylivieraan. Yleensä Kärpällä on tapana tulla joko istumaan ruudun eteen tai kököttämään syliin. Mikäs siinä leffan ajan sylissä köllötellessä, ellei sylin sitten tarvitse poistua esimerkiksi vessaan kesken elokuvan. Ja kun syli nosti jalatkin lokoisasti tuolille, oli "leffankatseluasento" kissallekin mitä parhain...

Kärppä ei juurikaan ole elokuvista ollut kiinnostunut, mutta Oppu sen sijaan on joskus hämmästyttänyt istumalla pitkänkin tovin sylissä katsomassa ruutua. Pään liikkeistä päätellen se on myös seurannut mihin kummaan ruudussa liikkuvat objektit ovat menossa...

Punkkitorjunta

Tämän kesän uutuuksiin kuuluu The Punkkipanta!

Kun jo kevään toisella ulkoilureissulla napattiin mojova punkkisaalis, totesi henkilökunta, että jotain on tehtävä. Tietoa etsittiin erilaisista punkkiliuoksista, mutta todettiin että melko kalliiksi tulee, jos aikoo molempia kissoja koko kesän pitää liuostettuna, kun yksi paketti maksaa parisenkymppiä ja se riittää vain kuukaudeksi . Meidän ulkoilutahdilla ei mitenkään hirveän taloudellista, mutta ehkä toimivampaa jos ulkona käydään aktiivisemmin.

Tuttavan koiralla on yrttipanta pitänyt punkit loitolla, ja koska yrttipanta on luonnollinen, erilaisiin öljyihin perustuva ratkaisu, se sopii myös kissoille (toisin kuin muut koirien punkkipannat). Prismasta valikoitiin edullinen herba-max -panta (jota on myös kissoille sopiva lyhyempi malli, mutta ei tietenkään saatavilla täältä), joka on ollut käytössä koko kesän, eikä punkeista ole ollut riesaa. Yhdestä koirille tarkoitetusta pannasta pätkäistiin oma pätkä molemmille kissoille. Toiseen pätkään vaan piti viritellä kiinnitysmekanismi, kun niitä ei yhteen pantaan kuulu yhtä enempää. 

Alussa panta tuoksuu aika voimakkaasti laventelille ja sitrukselle, mutta noin viikossa tuoksu lievenee siedettävälle tasolle (tuoksuu silti edelleen). Kissatkin tottuivat henkilökunnan ennakko-odotuksien vastaisesti pantoihin tosi nopeasti, eivätkä ole hankkiutuneet niistä eroon yön aikana kuin kerran-pari per nenä. Ovelasti Kärppä piilotti omansa keittiön maton alle, ettei henkilökunta sitä löytäisi, mutta niin vaan joutui sinttikin pukemaan pannan takaisin kaulaansa. Pukeminen onkin se ikävin osuus koko touhussa. Panta on toki tyylikkään keltainen ( myös muita värejä saatavilla), joten huomaa nopeasti, jos kissa on hukannut omansa. Sekä Kärpän että Opun turkkia vasten tuo väri on aika kirkas ja näkyvä.

Luultavasti tähän vaihtoehtoon päädymme myös tulevina kesinä, sillä panta yllätti positiivisesti monessakin mielessä.

+ hinta yht. n. 5 e (yhdestä koirien pannasta molemmille kissoille)
+ riittoisa (n. 3-4 kuukautta, ei tarvitse uusia kesän aikana)
+ kissat ei vastusta
+ helppo
+ toimii (!!)

- haju (tuoksuu voimakkaasti ensimmäisen viikon ja sen jälkeen koko eläin miedosti)
- pukeminen toisinaan vaikeaa, mutta onnistuu silti

Ulkojuttuja

 

Tänäkin kesänä on ahkerasti ulkoiltu. Jopa niin ahkerasti, että aiemmin hieman ujompi Kärppä on osoittautunut melko rohkeaksi ulkoilijaksi. Kärppä myös tietää mistä ulos mennään ja monesti (Kärpän mielestä kesken loppuneen) ulkoilureissun jälkeen eteisessä on pieni musta piipittävä olento, joka sitkeästi kaaputtaa ovea. Ulkoilutahti ei kuitenkaan ole jokapäiväistä, vaan ulkona käydään maksimissaan kerran viikossa, joskus vain parin viikon väleinkin. 

Ulkoreissun jälkeen kissat nukahtavat perusteellisen pesutuokion jälkeen välittömästi, eli hurrrrjan mielenkiintoista hommaa se tuntuu olevan. Tänä kesänä on nähty lähietäisyydeltä mm. oravia ja pesää puolustavia lintuja, vähemmästäkin väsähtää!

   

 

Tämänkertaiset ulkoilureissun kuvat rajoittuvat Oppuun, koska toisen osapuolen kanssa ulkoillut Kärppä ei ollut erityisen filmaattisella tuulella, vaan poukkoili ympäriinsä. Kännykän kamera ei jaksanut keskittyä niin nopeasti liikkuvaan objektiin.

Uusi alku ja palkinto

Koska K-blogi tarjoili meille tällaisen, lienee "pakko" aktivoitua hieman tämän blogin pitämisessä. Edellisestä postauksesta on jo reilusti yli vuosi. Uudistin vähän blogin ulkoasuakin, joten kokeillaan nyt tällaista uutta alkua.

Palkintoon liittyen Oppu ja Kärppä vastaavat nyt kysymyksiin:

Oppu:
Mikä on lempivärisi?
Punainen. Minulla on punainen ruokakuppi ja valjaat.

Mikä on lempiruokasi?
Katkaravut. Tuoreet, ruuan sekaan sekoitetut tai ihan missä muodossa tahansa. No okei, pateesta en välitä. Myös tuore liha on hyvää!

Minne haluaisit matkustaa?
En minnekään ainakaan autolla. Autossa tulee aina paha olo ja ahdistus. Ulkona on välillä ihan kiva käydä, esimerkiksi tuossa omalla takapihalla vaanimassa tipuja.

Kärppä:
Mikä on lempivärisi?
Musta. Henkilökunnan mustissa vaatteissa kissankarvat näkyy niin kivasti!

Mikä on lempiruokasi?
Tykkään natustella kaikkia esineitä, esimerkiksi silmälaseja, kyniä, cd-levyjen koteloita, kännykän laturia yms. Nämä tosin eivät ilmeisesti henkilökunnan mielestä ole ruokaa, joten vastataan nyt sitten että tonnikala.

Minne haluaisit matkustaa?
ULOS! Viimeksi jäi ulkoilu kesken, kun oli muka "kiire, niin käydään ihan nopeasti vain". Eivät ne uskoneet että ulos olisi taas päästävä, vaikka koko yön rapsutin ovea ja piipitin surkeasti.

Neulotaan!

Pitkästä aikaa ihmisväen naisosapuoli päätti tarttua neulepuikkoihin. Hieman jo pelotti, että niinköhän sitä saa ollenkaan rauhaa neuloa, kun kuitenkin vähintään jompikumpi kissoista tappaa tai saalistaa lankakerää eikä anna hetkenkään rauhaa.

Yllätys oli suuri, kun molemmat kissoista jatkoivat päiväuniaan vaikka kilistelin neulepuikkoja ja lankakeräkin pyöri iloisesti lattialla. Oppu heräsi sitten jossain vaiheessa ja tuli katsomaan, mutta ei, pyörivä lankakerä ei ollut erityisen mielenkiintoinen. Sen sijaan neulepuikkojen punaiset päät herättivät Neidin kiinnostuksen. Tottahan se neulominen sitten keskeytyi kun ahkerasti puikon päässä roikkuva neiti meinasi viedä koko puikon. Luovutin suosiolla.

Sukulaisia

Kissakuvahaasteessa esitellään tällä kertaa sukusuhteita. Osallistutaanpa mekin, taas pitkästä aikaa, ja katkaistaan pitkä blogihiljaisuus. Opun saapumisesta on nyt hieman yli vuosi ja Kärppäkin on ollut meillä vajaan vuoden.

Molemmat kissat saapuivat meille Kuopion pieneläinsuojalta. Oppu oli suojalla yhdessä sisarensa kanssa. Siskoplikka oli ehtinyt jo lähteä uuteen kotiin, ja Oppukin oli varsin halukas pääsemään häkistä pois. Opun sisarkissa on kuvan perusteella aika vekkulin näköinen mustavalkoinen otus, ja kyllähän tuosta samoja piirteitä on löydettävissä. Oppu ainakin istuu aivan samalla tavalla, selkä erittäin suorana ja häntä sievästi tassujen luo tuotuna.


Kärppä taas on pieneläinsuojalle tuodun löytökissan pentu. Emokissaa emme valitettavasti koskaan saaneet tavata, kun se oli jo ennen pentujen luovutusta luovutettu uuteen kotiin. Sijaiskodin kertoman mukaan emokissa oli erittäin pieni (ei siis kai ihmekään, että Kärppäkin on vähän tuollainen sintti) ja todella kaunis, väriltään kokomusta. Pennuistaan hän oli huolehtinut erittäin hyvin. Kärpän pentueessa oli yksi poika, joka oli emonsa tapaan aivan musta, ja kolme kilpikonnaväritteistä tyttöä, joista Kärppä oli tummin ja muut olivat valkokirjokilpikonnia.


Jos joku tunnistaa kissansa näistä tai tietää mitä Kärpän ja Opun sukulaisille nykyään kuuluu, niin tietoja otetaan mielellään vastaan.

Kuvat (c) Piskis ry

Hyvää joulua kaikille!

Pieni suuri kissa

Kärppä Josefiina täyttää tänään kokonaisen vuoden! Siitä helmikuussa meille saapuneesta pikkurääpäleestä on siis kasvanut jo ainakin hieman suurempi kissa. Oppu on edelleen kooltansa aavistuksen suurempi, mutta tasaista tahtia Kärppä on ottanut kiinni. Ja jos ei kooltansa, niin ainakin luonteeltansa Kärppä on pieni suuri kissa.

Synttäreitä juhlistettiin tänään heti aamusta herkkuaterialla. Ihmisväki koetti löytää kaupasta jotain erikoisempaa, jotain mitä ei vielä oltaisi maisteltu, ja synttäriateriaksi valikoituikin Sheban meriherkkuja ja tonnikalaa. Hyvin näytti ainakin kastikkeet ja hyytelö synttärisankarille maistuvan, kun oikein lasilautaselta tarjoiltiin.


Ja koska Opun synttäreitä ei erityisemmin juhlittu, sai sekin osansa juhlapöperöstä. Varsin sievästi mahtuivat samalta lautaselta syömään, vaikka alkuun ennakoinkin, että täytynee jakaa ruoka kahteen kuppiin, sitten kun Oppukin päästetään apajille.


Ruuan jälkeen olikin rauhoittumisen hetki, sen verran pyöreiksi kissat itsensä söivät. Hetken malttavat nyt maistella päiväunia, mutta kohtapa ollaankin taas vauhdissa...

Parasta on...

Kärppä: ...nukkua ihmisten jättämässä vaatekasassa.
Oppu: ...nukkua pikkusiskon kainalossa (ainakin joskus).