Autossa

Koska kissoilla on pieni ongelma matkustamisen suhteen, ajatteli ihmisväki tutustuttaa kissaväen uuteen kulkupeliin, josko tämä vaikka auttaisi hieman matkustamisen yhteydessä huomattavasti nousevaan äänenkäytön tasoon.

Kissoja ei ollut valjaissa kovinkaan helppo saada lähelle tuota kauheaa härveliä, vaikka pieni sininen auto olikin tälläkertaa hiljaa ja liikkumatta. Kun sisälle päästiin, piti auto tietysti tutkia lattiasta kattoon, kuskin ajoergonomiaa myöten.




Pitkällisen tutkimisen päätteeksi Kärppä köllähti omistajan elkein kuskinpenkille, sohvanvaltausta kai tämäkin, joten osallistumme kuvalla myös tämänviikon kissakuvahaasteeseen.

Ja mitä itse ongelmaan tulee, niin ei auttanut tutustuminen kissojen varsinaiseen ongelmaan. Kaksi karvaturria muuttuu hyvin nopeasti kahdeksi kiljukaulaksi kun auto käynnistyy ja lähtee liikkeelle. Tähän ei auta kopassa matkustaminen eikä kartanlukijan sylissä köllöttäminenkään.

Kapeasti

Neiti von Oppenheimer (taas, ehkä ensi kirjoituksessa hieman Kärppääkin) näyttää pitävän korkeista paikoista. Tämän lisäksi viime aikoina on ollut huomattavissa kiintymys vaarallisen kapeisiin nukkumapaikkoihin (ruokalaatikkoa ei lasketa, onhan se sentään jo lähes turvakaukalo reunoineen). Aiemmin esitellyn radion lisäksi neiti loikoilee mielellään myös kitarankuljetuscasen päällä


ja tuuletusikkunan reunalla.


Kertaakaan ei ole neiti ylhäällä tai kapeasti nukkuessaan pudonnut, eikä näytä päätä huimaavan muutenkaan. Uusin valloitus on vaatekaapin päällys, joka sai tähän asti olla kissavapaata aluetta.

Laatikon henki

Neiti von Oppenheimer pitää laatikoista. Erityisesti niistä kapeista laatikoista, joissa zooplus lähettää ruokaa. Nuo ruokapussien levyiset, ja todistettavasti myös pikkukissan mentävät, pahvit ovat meillä kovassa käytössä, myös sen jälkeen kun ruokasisältö on syöty. Jostain syystä lattialle joutuessaan tuollainen laatikko saa välittömästi Opun kömpimään sisään ja köllähtämään pitkälleen. Mitään sen kummempaa kissa ei laatikossa tee, köllöttelee vaan ja tuijottelee ympärilleen...


Ihan hyvin mahtuu, mitä nyt pylly meinaa vähän pursuta ulos laatikosta.

Hiekanvaihtoraportti

Nyt on noin viikko kulunut siitä, kun toiseen hiekkikseen vaihdettin Odour Busteria ja toiseen jätettiin Öko Plussaa. Laatikoiden käyttöaste on karkeasti arvioiden noin 60-40 kallellaan Odour Busterin (myöh. OB) suuntaan, eli uuteen hiekkaan tehdään tarpeita ehkä hieman enemmän, kuin tuohon vanhaan.

Oppu ei alussakaan arastellut OB:tä, vaan oli ihan ilmiselvää että se uusi hiekka on samaa tarkoitusta varten kuin vanhakin. Kärppäkin kävi heti alussa laatikolla, mutta ei oikein osannut ymmärtää mihin pissa katosi (busteroiko se hajun tosiaan näin hyvin?) kun koko laatikon sisältö piti kummastellen kaapia peittäessä ympäri. Nyt kaapiminen on hieman asettunut, mutta silti toisinaan tuntuu, että Kärppää kummastuttaa tuo uusi pissansyöjähiekka.

Mitä tulee itse ongelmaan, eli Opun vaikeuksiin löytää sopiva kuoppa hiekasta, ei OB tuonut siihen ratkaisua. Oppu näyttää kyllä pitävän uudesta hiekasta, mutta laatikkotoimi ei ole helpottanut juurikaan, vaan ylenmääräistä kaivamista esiintyy vieläkin.

Ihmisväki on ihan tyytyväinen OB:n hajunpitävyyden suhteen. Paakut hajoilevat kyllä tuoreeltaan, mutta pysyvät kuivuneena hyvin kasassa. Paakut tosin ovat huomattavasti painavampia, kuin puumurupaakut. OB myös kulkeutuu kissojen mukana hieman ympäriinsä eikä sitä ole yhtä helppo harjata pois lattialta kuin Ökoa. Plussia ja miinuksia siis löytyy, mutta ainakin toistaiseksi koetta jatketaan.

Kaljuuntuva kissa

Neiti von Oppenheimerin tassua on yön aikana kohdannut yllättävä karvakato. Syytä tälle mystiselle ilmiölle ei ihmisväki osaa keksiä. Mitään haavoja tassussa ei näy eikä muutakaan syytä miksi karvat olisivat tassusta kadonneet. Emme myöskään tiedä onko Oppu itse nyppinyt karvat vai tulisiko kaljuuntumisesta syyttää jotain toista tahoa. Stressaako kissa jostain vai olisiko kyse allergiasta? Kala ja vilja voivat lukemani perusteella aiheuttaa kissalle allergiaa (ihon kutinaa ja täten karvojen nyppimistä) ja molempia on tässä taloudessa syöty (raksuja ja silakkapateeta). Aiheuttaako kasvava Kärppä kenties stressiä, sillä viime aikoina kissojen painiminen on muuttunut ehkä hieman rajummaksi, kenties valtataisteluksi? Kärppäkin alkaa olla jo sen kokoinen että pystyy pistämään kampoihin eikä jää aina alimmaiseksi.

Mystisiä juttuja. Tilannetta tarkkaillaan ja jos kaljuuntumista/nyppimistä ilmenee lisää, pitänee muuttaa ruokavaliota tai yrittää lievittää mahdollista stressiä jollain tavalla.

Harrastekerhossa tapahtuu

Perheen autonkuljettajalla ja ruoankantajalla on päivittäin harrasteita, joihin kissoja ei oteta mukaan. Kissat kuitenkin rakastavat mysteerien selvittämisen yrittämistä, joten tätäkin mysteeriä oli pyrittävä selvittämään, tai ainakin yritys oli kova.

Ajan myötä oli kerätty todisteita ja johtolankoja, luotu profiileja, sekä seurattu vaistoja ja vainuja, ja saatu selville, että autonkuljettajan pääasiallinen sivutoimi, joka ei sisällä kissaeläinten leikittämistä ja rapsuttelua, liittyy satavarmasti ääneen, todennäköisesti kaiuttimiin, joita on löydettävissä enemmän kuin käytössä. Ruokahuollon puolestaan epäillään viettävän päivittäin epäilyttävän paljon aikaa vaatteiden ja muiden ihmisille hämmästyttävän tärkeiden kangasriepujen parissa, jotka voitaisiin helposti korvata lämpimällä ja hengittävällä turkilla, vaikka nappulakupin täyttöaste pääsisi päivän aikana laskemaan alle huomiorajan ja juomavesi olisi jo huoneenlämpöistä.

Yrittäessään ymmärtää näiden yönukkujien outoja tapoja kissat tutustuivat päivän aikana asutuskeskuksesta löytämiinsä harrastevälineisiin. Omaehtoinen opiskelu ei kuitenkaan lopputenttiin osallistuneiden yllätykseksi kirvoittanut herkkupalatarjoilua.


Pulmakulma ei yrityksestä huolimatta vieläkään keksinyt, miten kaksijalkaisten harrasteet voivat vetää vertoja päiväunille ja katkaravuille.

Pikkuhifisti

...ja kummalliset nukkumapaikat osa x. Ei se yhtään kapeampaa nukkumapaikkaa löytänyt, kuin tuo iankaikkisen vanhan Philipsin päällä. Hyvin näytti uni maistuvan.

Papanabuster?

Edellisen blogikirjoituksen jälkeen ihmisväki on pohtinut ongelmaan ratkaisua. Johtuisiko Neiti von Oppenheimerin aavistuksen verran ongelmallinen vessakäytös laatikon sijainnista tai sisällöstä vai onko vika ihan vain korvien välissä. Kärpällä ei vessaongelmaa ole, ja alunperin pellettivaihdoksen jälkeen ökomuruset kelpasivat Opullekin aivan mainiosti. Päädyimme nyt kuitenkin kokeilemaan toista hiekkamerkkiä, joten kaupasta tarttui mukaan pieni pussillinen kompostoitavaa ja pölyämätöntä (näin ainakin pakkaus väittää) Odourbusteria, jolla on tarkoitus täyttää tässä vaiheessa vain toinen hiekkalaatikoista. Katsotaan nyt miten kissat sitten pissaavat. Toivottavasti tämä helpottaisi myös kuopan kaivamista ja papanoiden päätymistä laatikkoon. Ainakin pussi vaikutti kovin kiinnostavalta...

"Kuka toi on ja miks se on tuolla pussissa?"