Koska viikonlopun käynti eläinsuojalla ei tuottanut tulosta, niin suuri kissanpennunmetsästys jatkuu vielä. Hopeanharmaa täplikäs tyttö oli kyllä vielä suojalla, mutta koska homma meni epäröimiseksi, niin totesimme, että ei. Toivottavasti sievä neiti saa ansaitsemansa hyvän kodin. Tuohon kissaan tosin olisi pätenyt edellisessä kirjoituksessani mainitsema termi "enimmäkseen kissa", sillä kyseisen kisun häntä oli syystä tai toisesta enemmän koiramainen, eli huomattavissa oli ns. "häntä heiluttaa kissaa" -oireyhtymä. En ole moista hännänheilutusta hetkeen nähnytkään.
Viime päivinä on ärsyttänyt mm. se, että kissanpentuilmoitelijat eivät vastaa sähköposteihin, vaikka kuinka asiallisesti kyselee ja kertoo minkälaiseen perheeseen pikkukisua olisi heiltä hankkimassa. Olemme tulkinneet hiljaisuuden siten, että kaikki pennut ovat jo saaneet uuden kodin. Jotkut sentään ilmoittavat puhelinnumeronsa, mutta kun parhaassa tapauksessa siihenkään ei vastata niihin aikoihin, kun täältä ehtii soittelemaan.
Tänään tuli vastaus yli viikon odottelun jälkeen eräästä osoitteesta, ja odotin jo sitä tyypillistä "sori unohdin kun kaikki pennut meni jo" -vastausta, joita on tullut viime päivinä katseltua useampiakin. Noh, sitä se olikin, osaksi. Kaikki pennut olivat jo varattuja, mutta eilen joku oli perunut, koska oli löytänyt ilmaisen kissanpennun jostain sijalle. Tämä sijaiskoti (löytökissan poikasia siis) pyytääkin huiman 30 euroa/pentu kattamaan kuluja.
Tarjolla oleva tyttökissanpentu olisi kuvan perusteella hyvin tummasävytteinen (ei ihan musta kuitenkaan) ja naamassa ainakin on erivärisiä läiskiä. Eli tumma kilppari, juuri semmoinen, jota olen aina haaveillut.
Nyt pitäisi enää odottaa, että pääsee vielä tutustumiskäynnille varmistamaan, että se on just meidän kissa ja sitten ehkä vielä hetki luovutusikään, ennen kuin pentu saapuu Neidille kaveriksi.
Miksei aika kulu yhtään nopeammin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti