Muunmuassa asennusohje täytyi tutkia tarkkaan, jotta ihmisväkeä voi sitten neuvoa, kun ne ei kuitenkaan osaa muuten. Osaamista tosin olisi ehkä helpottanut, jos neiti kissa ei olisi istunut asennusohjeen päällä. Noh, onneksi peilin kiinnittäminen ei vaikuttanut kauhean monimutkaiselta ilman ohjeitakaan.
Asennusvälineistä löytyi uusia tuttavuuksiakin. Porakoneen ääni oli aluksi vähän pelottava, mutta sitäkin piti silti tulla tuijottamaan ihmisväen jalkoihin.
Neiti von Oppenheimerin avustuksella (tai siitä huolimatta) peili saatiin kiinnitettyä kunnialla seinään.
2 kommenttia:
Kylläpäs tuo Neiti von Oppenheimer on niin söpön utelias:)
Täytyyhän remonttihommissa aina valvova tarkastaja olla! Ei hommasta muuten tule yhtään mitään.
Lähetä kommentti