sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Asennusta

Neiti von Oppenheimer on osoittanut suurta kiinnostusta kaikenlaisia asennus- ja korjaustöitä kohtaan. Kiipeily-/raapimalaudan rakentamisessa Neiti oli mukana erittäin touhukkaasti lähestulkoon kadottaen osan ruuveista lipaston alle. Tänään saimme viimein aikaiseksi asentaa hankitun peilin seinälle, ja tottakai Neidin täytyi taas tunkea utelias kuononsa kaikkialle.

Muunmuassa asennusohje täytyi tutkia tarkkaan, jotta ihmisväkeä voi sitten neuvoa, kun ne ei kuitenkaan osaa muuten. Osaamista tosin olisi ehkä helpottanut, jos neiti kissa ei olisi istunut asennusohjeen päällä. Noh, onneksi peilin kiinnittäminen ei vaikuttanut kauhean monimutkaiselta ilman ohjeitakaan.


Asennusvälineistä löytyi uusia tuttavuuksiakin. Porakoneen ääni oli aluksi vähän pelottava, mutta sitäkin piti silti tulla tuijottamaan ihmisväen jalkoihin.


Neiti von Oppenheimerin avustuksella (tai siitä huolimatta) peili saatiin kiinnitettyä kunnialla seinään.

2 kommenttia:

Villikissa kirjoitti...

Kylläpäs tuo Neiti von Oppenheimer on niin söpön utelias:)

Hra Mäykynen kirjoitti...

Täytyyhän remonttihommissa aina valvova tarkastaja olla! Ei hommasta muuten tule yhtään mitään.