Neiti tarvitsee kaverin. Se on ollut selvää jo ensimmäisistä päivistä lähtien, ja jo ennen ensimmäisen kissan hankkimista oli puhetta, että kaksi niitä pitää olla. Nyt vaan tuntuu, että meillä on pieni kissattomuusongelma. Uuden tulokkaan löytäminen ei olekaan niin kauhean helppoa. Kriteereitäkin kun on ja vähän ehkä kranttujakin ollaan.
Ensisijaisesti taloon haluttaisiin pentukissa, tai ainakin nuorehko (kenties saman ikäinen kuin nykyinenkin, eli ½ vuotias) katti. Paikalliselle eläinsuojalle, josta neitikin siis on pelastettu, päätyy lähinnä aikuisia mirrejä. Toki nekin on hurmaavia, mutta silti epäilemme, että pentukissan kanssa sopeutuminen olisi helpompaa. Suojalla olisi nyt odottelemassa alle vuoden ikäinen täplikäs tyttömirri, jota olisi tarkoitus käväistä vielä katsomassa, jos vain suinkin ehtii ennen kuin kissa katoaa uuteen kotiin.
Talon naisväki on ihastunut rotukissoihin, miesosapuoli ei niinkään innostu ajatuksesta. Naisväki sai kuitenkin houkuteltua miespuolen kuitenkin mukaan katsomaan erästä pientä bengalilasta Cayennen kissalaan täällä Kuopiossa. Pikkupoika oli sangen hurmaava, mutta miesväki ei sitten tykästynyt rotuun kuitenkaan. Höh, sanoo naisväki, ja toivoo salaa, että miesväki muuttaa vielä joskus tulevaisuudessa mielensä.
Ihan tavallisen väristä kissaa emme myöskään haluaisi. "Kiellettyjen" listalla on mm. yksiväriset kissat. Niinkuin värillä nyt olisi väliä, mutta naisväen päähänpinttymän takia tumma kilpikonnaväri olisi ihanne. Mitä vähemmän valkoista, sitä parempi. Noh, eihän sellaista tietenkään löydy. Onneksi tuo kilpikonnaväritys ei ole ehdoton. Ei Oppu-neidin väristä kissaakaan naisväki suunnitelmissaan nähnyt, mutta niin vaan neiti tarttui suojalta mukaan. Oikeasti pääasia on se, että seuraavakin tulokas olisi enimmäkseen kissa.
Ja sitten se viimeinen, johon tämä nyt vähintäänkin tuntuu kaatuvan: haluaisimme käydä katsomassa mahdollista pentutulokasta ennen ostopäätöstä. Kissojahan on suomenmaa pullollaan, mutta kun autottomana on hieman hankala lähteä katsomaan kissaa edes tässä lähiseudulla. Maatiaispentujakin tyrkytetään joka tuutista ilmaiseksikin, mutta kun ei huvittaisi hankkia sikaa säkissä.
Etsintä jatkuu. Pari lupaavaa juttua on kiikarissa. Toivottavasti lähiaikoina saa kirjoittaa tänne hyvistä uutisista.
2 kommenttia:
No mutta, mikäs bengalissa miesväen mielestä mättää? Väri? Näin syvällisen blogianalyysin perusteella voisi todeta, että Opun luonne ei ainakaan ole kovin kaukana bengalista ;) Mutta toivotaan, että Opulle löytyy jo noista kiikarissa olevista kiva kaveri.
Jaa-a. Väri on kyllä komea, mutta ilmeisesti ei ihastunut kissalassa olleiden muiden kissojen luonteeseen tai olemukseen? Arvelempa tosin, että jos esimerkiksi Herra Mäykysen saisi vaikka viikoksi lainaan, niin mieli saattaisi muuttua kuitenkin. :)
Onhan tuo Oppu selkeästi vähintäänkin puolibengali, tai ainakin wannabe, kun sillä on vähän marmorikuviota muistuttavat kiekurat kyljissä. Jos maalaisi polkuanturat mustaksi ja masuun täpliä, niin menisi ihan täydestä, eikö? :)
Ehkä valkoinen väri kuitenkin kavaltaisi pikkuhuijarin.
Lähetä kommentti