Kuten aiemmin mainitsinkin, niin Neiti von Oppenheimer on tykästynyt veteen. Vesikipon sijasta juomavesi nautittaisiinkin mieluiten lavuaaribaarista, mutta koska neidin käyttäytyminen lavuaarin lähistöllä alkoi mennä jo melkein häiritseväksi ja käsienpesu ilman rääkyvää kissaseuraa ei ollut mahdollista, niin päätettiin tarjoilu suoraan hanasta lopettaa. Seurauksena (protesti?) neiti meinasi jälleen kerran (pitkän tauon jälkeen) pissata lavuaariin aamulla, kun hana meni taas nenän edestä kiinni. Heti kun neidin aikomuksia lavuaarilla tiedusteli ("Pissaatko sää siellä!?"), loikkasi neiti lähes suoraan hiekkalaatikolle ja pissasi sitten kuitenkin sinne.
Ilmeisesti vesibaari on jälleen avattava, tai sitten on siedettävä neidin pissaamista lavuaariin. Ei tuo nyt järin häiritsevä ongelma ole, mutta ehkä kuitenkin mielummin pesen käteni kissan kuin pissan kanssa.
Sivuhuomautuksena edelliseen tekstiin liittyen: kynsien leikkaaminen auttoi, nyt ei enää pussilakana tartu yhtä paljon tassuihin, eikä kynnet häiritse enää sylissä tassutteluakaan. Toimenpide ei varsinaisesti ollut neidin suosikki, mutta koska palkinnoksi saa kissanminttunapin, niin ehkä siihen joskus voi vielä uudestaankin suostua.
2 kommenttia:
Heh, mukava lukea pikkukissan tempauksista=D
Saapas nähdä kumpi voittaa, te ihmiset vai kisu, tuossa vesijutussa, vaikka näyttää siltä, että kisu on voittanut jo!!!
Kyllä tässä nyt tosiaan taidetaan kissan ehdoilla mennä tämän asian suhteen. Yksi vaihtoehto voisi olla, että vessan ovi suljettaisiin kokonaan ja hiekkalaatikon paikka siirtyisi muihin tiloihin, mutta en kyllä haluaisi viedä neidiltä talon ainoaa tähystyspaikkaa (kylppärin pienenpieni ikkuna), jossa on a)näkymä sinne, missä liikkuu ihmisiä (muut ikkunat metsään päin, eikä sielläkään ole edes lintuja) ja b)kissanistuttava ikkunalauta
Lähetä kommentti