Höyheniä

Koska höyhenhuisku menetti lopulta viimeisenkin höyhenensä, päätettiin huisku uudistaa kokonaan. Tiimarista löytyikin sopivia, suurempia höyheniä ja liimaa on toki kotonakin. Kodin pikku apulaiset halusivat tottakai osallistua, sillä höyhenet taitavat olla ainakin tummemman neitokaisen lemppareita. Yksi höyhenistä joutuikin heti saaliiksi, eikä sitä tohtinut Kärpältä poiskaan ottaa, kun pikkukissa siitä niin onnelliseksi tuli.




Välillä Neiti von Oppenheimerkin kiinnostui siinä määrin, että pysähtyi haistelemaan ja maistelemaan höyhentä, mutta melko nopeasti Kärppä kävi varastamassa höyhenen takaisin leikkeihinsä. Höyhen tosin meni jo tämän illan leikeissä niin heikkoon kuntoon, että se piti korjata talteen. Voi muuten olla, että olisi kohta toinen suolitukkoinen kissa talossa, jos se pistelisi kokonaisen sulan poskeensa. Korjattu huisku odottelee vielä liiman kuivumista. Ehkä se huomenna jo saadaan leikkeihin mukaan.

Karkurikakka

Taloudessamme on viime aikoina havaittu laatikostaan karkailevia kakkoja. Ensimmäinen kerta meni vahinkona, kai peitellessä nyt voi ihan helposti nokare jos toinenkin lentää hiekan mukana laatikon reunan yli. Nyt kakkakarkureita on kuitenkin löytynyt säännöllisesti, viimeksi tänään koko kasa oli jotenkin päätynyt reunan yli. Syytämme tästä toistaiseksi Neiti von Oppenheimeria, joka toisen vessapisteen kotiuduttua on hoitanut asioitaan enimmäkseen katseilta suojassa tuossa uudessa, kuomullisessa hiekkalaatikossa. Nyt kuitenkin vessakäytös on hieman muuttunut, ja iso hätä päätyy usein tuonne vanhaan pienempään pottaan, jossa ei ole seiniä suojaamassa ja varmistamassa, että laatikon sisältö pysyisi laatikon sisällä, vaikka asialla olisi ahkerampikin peittäjä. Molemmat kissat käyttävät muuten suhteellisen tasaisesti molempia laatikoita, joten mistään laatikkokapinastakaan tuskin on kyse. Pitäisiköhän tuon pienemmän laatikonkin tilalle hankkia korkealaitaisempi astia...

Köysissä

Vanhempani ihastuivat lomareissulla kissoihimme niin kovasti, että hiirikissakuume yltyi. Sopivasti äidin syntymäpäivien tinoilla bongasin internetin ihmeellisestä maailmasta ilmoituksen lähellä asuvasta parivuotiaasta kaupunkilaiskissasta, joka naapurien vihamielisen suhtautumisen takia tahtoisi maalle pyydystämään hiiriä. Niinpä puolessa välissä viikkoa käytiin noutamassa Alma-kissa maalle sopivampaan ympäristöön. Mukaan edellisestä kodista tarjottiin kaikki kissan tarvikkeet. Sekalaisesta tavarakasasta löytyi myös valjaat ja flexi, joita Alma-kissa ei kuulemma suostu käyttämään. Onneksi meiltä löytyy kaksi pikkukissaa, joille on valjasharjoittelua hieman suunniteltu.

Valjaat ovat vaaleansiniset heijastavat nahkavaljaat, joissa on solkikiinnitys. Heti ensimmäisenä totesin, että pikalukot ovat ehdottomat, jos itse rupean valjaita väsäämään, tai muualta toisia valjaita hankkimaan. Kissojen ollessa liikkuvaisempaa sorttia ei hankalien solkien näplääminen ole kovin helppoa. Molemmille on kuitenkin onnistuneesti sovitettu tuota mokomaa haarniskaa. Kumpikaan ei juuri välitä valjaista vaan kulkeminen onnistuu ilman ongelmia. Oppu tosin saa välillä kupsahtelukohtauksia ja ihan kesken kävelemisen kissa kaatuu kyljelleen kellimään. Ei se kuitenkaan näytä valjaista eroon haluavan. Kärppä taas vipeltää normaaliin tapaan ympäriinsä, vaikka valjaiden säätöremmien päät roikkuvat milloin milläkin suunnalla tiellä. Onhan nuo valjaat vielä suhteellisen suuret Kärpälle. Kuvassa mannekiinina Oppu. Ei tosin paljon valjaita näy tuolta karvan seasta, mutta näin lunkisti meillä näihin suhtaudutaan:


Fleksi sen sijaan...no se on aivan oma lukunsa. Oppu ei liiku eteenpäin, jos flexi on "vapaana", eli kelautuu sisään ja ulos sitä mukaa kun kissa liikkuu. Narun täytyy siis olla paikoillaan ja sopivasti löysänä. Kärpän mielestä taas tuo hassu selässä roikkuva naru on varsin mukava lelu, etenkin jos se on kiinni Opun selässä.


Ehkä vielä kevääseen mennessä kissat oppivat kulkemaan hieman sujuvammin valjaissa. Ulos ei ehkä ihan heti olla menossa, vaan harjoitellaan näin aluksi sisätiloissa. Pitäisi myös saada aikaiseksi hankkia hieman tarvikkeita, niin voisin itse koittaa askarrella juuri meille sopivat valjaat hieman eri malleja soveltaen.

Näytön paikka

Toimiston mikrotuella oli ollut vireillä ajatus tehdä jotakin työpöydällä vallitsevalle tilaresurssipulalle. Vanha putkinäyttö vie pöytäpinta-alasta suuren siivun, joten teräväpiirtoisen lasiruudun tilalle mietittiin lituskaisempaa vaihtoehtoa. Uudelle näytölle oli joitakin erityisvaatimuksia, kuten aiempaa suurempi kuva-ala ja perinteinen 4:3-kuvasuhde muodinmukaisen laajakuvan sijaan.

Kuten edellä kuitenkin on tullut esille, toimistosta löytyi vielä yksi käyttäjäryhmä, jonka vaatimuksia ei oltu osattukaan aavistaa mietintämyssyvaiheessa. Näin litteälle näytölle asetettiin vielä yksi vaatimus, mikä samalla mitätöi koko projektin: päällämaattavuus.

Toivottavasti vanhasta näytöstä ei aika jätä.

Mitä pienet edellä...

...sitä isot perässä. Sama asento, eri kissa:


Nukkumapaikkana tuo näytön päällinen ei ole mitenkään kummallinen, aika useasti nuo siihen kiipeävät katselemaan ja oleskelemaan. Yleensä kissat ovat kiepsahtaneet tuohon näytön "ylätasanteelle" torkkumaan, mutta vasta viime aikoina ovat keksineet että tuolta tuuletusaukoista tulee lämmintä ilmaa ja siihen on kivempi mennä.

Unilla

Sarjassamme omituiset nukkuma-asennot: mahdollisimman litteänä ja pitkänä, mutta pylly pystyssä. Näyttö lämmittää mukavasti masua.

Sulkasato

Zoopluspaketin saapumisen jälkeen meitä on kohdannut sulkasato. Paketin mukana tullut höyhenhuiska osoittautui suureksi hitiksi, ja tässä viikon ajan sillä onkin leikitty varsin aktiivisesti. Koska Oppu sairasteli hieman ja oli täten aika vaisu koko viikon, on Kärpällä ilmeisesti ollut tekemisen puutetta päivisin, sillä kotiinpalaajia on usein ollut odottamassa melkoinen sulkasato ympäri asuntoa. Kärppä ei siis leikittäjiä kaipaa, vaan se riepottaa huiskua yksin ympäri asuntoa. Höyheniä tippuu matkan varrelle, kun Pikkuneiti von Tuho on riehakkaana.


Tällä hetkellä huiskassa on jäljellä viisi höyheneksi laskettavaa riekaletta (ylin kuva on kaksi päivää vanha, eli nykykunnossa jäljellä on ehkä noin kolmasosa tuosta höyhenmäärästä). Yksi niistä riekaleista on enää juuri ja juuri kiinni. Mitäs sitten tehdään, kun kaikki sulat ovat pudonneet?!

Ei vain puhdasta, vaan yllätyspuhdasta!

Kakkaongelmaan käytetyssä öljylääkityksessä oli pienoisena sivuvaikutuksena turkin tuhriintuminen. Ongelma saattoi olla lähinnä esteettinen, mutta nuhruinen Neiti näytti kovasti nukkavierulta ja muutenkin surkealta, joten kissan peseminen ihmisvoimin oli asukkaiden mielestä selviö. Neidin mielestä ei ollut.

Ensimmäinen pesuyritys oli suunniteltu kohta kohdalta etukäteen. Pitkähihaiset suojavaatteet, hieman lämmintä vettä lavuaariin, kevyt pintakastelu kissaan, saippuan vaahdotus ja huuhtelu käsisuihkulla. Ensimmäinen kohta onnistui hyvin, mutta kun kissa piti saada altaaseen, Neiti kieltäytyi voimakkaasti. Lavuaari päästettiin tyhjäksi ja mietittiin toisenlaista lähestymistapaa. Toinen pesuyritys oli suoraviivaisempi ja improvisoidumpi. Kissasta tukeva ote kaksin käsin, mahdollisimman lähelle lavuaaria ja kevyesti vettä käsisuihkulla. Tällä kertaa kieltäytyminen oli voimakkaampaa, mutta pesutuloskin parempi. Pieni kissa yltää, niin halutessaan, kauas, pureutuu syvälle lihaan ja venyy uskomattoman pitkäksi.

Välillä huilattiin porukalla, kun Neiti pääsi kiipeämään olkapäälle pakoon. Yhden ihmisen voimat eivät riitä 95% pienemmän ja 800% raivokkaamman eläimen pitelemiseen, joten taukoja pidettiin useampiakin. Lopulta mouruava ja vastaan kampeava kynsihirviö saatiin huuhdeltua ja kaikki olivat tyytyväisiä, vaikka varsinaisia voittajiakaan ei ollut. Pesutulos ei ollut aivan täysi kymppi, eikä uitetulta pussirotalta näyttävä kattikaan vaikuttanut täysin kiitolliselta nöyryytyksestänsä. Yritystä kuitenkin löytyi kaikilta tahoilta.

Helpotus

Kakkaa. Kuinka onnellinen ihminen voi ollakkaan löytäessään kissankakkaa. Huoli on painanut kun Oppu on ollut surkeana jo monta päivää. Aamulla laatikosta löytyi epämääräinen kakka, mutta siitä ei voinut päätellä kumman kissan jätöksiä se mahtoi olla. Oppu vaikutti kyllä välillä jo vähän pirteämmältä ja söi ja joi kuitenkin jonkun verran. Nyt illalla asia varmistui, kun hiekkalaatikolta kuului ropinaa ja Oppu oli asialla. Tuotos ei ole aivan normaalin näköinen, mutta ei se mitään epänormaaliakaan sisällä. Vain koostumus on poikkeava. Voi kuinka helpottunut olo onkaan, kun edes jotain on todistettavasti suolesta ulos tullut. Huomenna pitää kiusata kissaparkaa ainakin sen verran, että pestään se shampoon kanssa. Öljyn ruiskuttaminen suuhun on johtanut siihen, että koko kissan etumus on öljyisen näköinen, kun tottakai ruiskukäsittelyn jälkeen kissa menee ja nuolee itseään ja öljy leviää kaikkialle.

Pitää nyt vielä seurata tilannetta. Toivottavasti kissa piristyy ja jaksaa kohta taas leikkiä ja touhuta normaalisti. Öljyn annostelu lopetetaan ainakin toistaiseksi. Tuo parafiiniöljy ei ilmeisesti ole pitkäjaksoisesti syötettynä kovin terveellistä tavaraa kuitenkaan, niin ei viitsi turhaan sitä syöttää.

Kakkajumi!

Eilisen vaisuilun syy taitaa olla nyt selvillä. Laatikosta ei ole eilen eikä tänään löytynyt kakkaa. Kärppä kakkii normaalisti kyllä, mutta Oppu ei ole isolla hädällä käynyt nyt pariin päivään. Kissojen kokoeron vuoksi jätöksetkin on selkeästi erotettavissa. Ei siis ihmekään jos ruoka ei maistu entiseen malliin ja on vähän hönö olo, kun on suoli tukossa.

Vettä Neiti juo onneksi aika normaalisti, mutta eilen annettin lisäavuksi myös rypsiöljyä, kun ei iltamyöhällä enää apteekkiin lähdetty muita rohtoja hakemaan. Aamulla rypsiöljyä myös, ja nyt iltapäivällä saatiin parafiiniöljyä hankittua, joten sitä vaan pakkosyötöllä. Öljyn ruiskuttaminen suuhun ei ole Neidin lempitoimenpiteitä, mutta toivottavasti öljyn avulla alkaisi kakka virtaamaan, muuten on edessä ehkäpä vielä epämiellyttävämpi eläinlääkärireissu.

Yhdessä

Neiti von Oppenheimer on ollut tänään hieman vaisu ruokailultaan ja olemiseltaan. Kärppä on koittanut parhaansa mukaan pyydystää Opun häntää ja peuhata ympärillä, että saisi toisen mukaan painiin tai leikkiin. Oppua ei nyt jostain syystä kiinnosta, vaan se makaa mielummin tarkkailemassa sängyllä tai nojatuolissa.

Tämän viikon kissakuvahaasteessa on aiheena perhe. Vaikka kissat ovat eläneet yhdessä vasta vajaan pari viikkoa, ovat ne silti jo yhtä perhettä ja mahtuvat tuonne Opun tarkkailunojatuoliinkin kahdestaan. Kärppä meni hetki sitten nuolemaan Oppua, aivan kuin piristääkseen vaisua perheenjäsentä. Nyt ne koisaa yhdessä kasassa, kun Kärppäkin viimein kyllästyi yksin leikkimiseen. Kissaperhe parhaimmillaan.

Postia kissaväelle

Tänään kuulimme harvinaisen äänen: ovikellon. Postisetä siellä kilkutteli ja kissat syöksyivät välittömästi piiloon. Postisedällä oli iso paketti kissoille. Kissat tosin uskalsivat esiin vasta sen jälkeen kun postisetä oli jo poistunut, joten ihmisväki joutui kuittaamaan lähetyksen vastaanotetuksi.


Paketti tuli siis saksanmaalta. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä: tilattiin sitten zooplussalta mekin (kyllä on liikaa luettu Mäykysen, Maunon ja muutamien muiden tilanneiden blogeja). Paketissa oli kaikki ehjää ja lähestulkoon kaikki tilatut tavaratkin. Vain metallinen kissankuppi puuttui, sen tilalle olivat laittaneet kaksi kiloa koiran kuivamuonaa. Mielenkiintoista. Reklamoin toki, ja muonaa ei kuulemma joudu palauttamaan ja saan kupista rahat takaisin, kun eivät voi logistisista syistä sitä erikseen lähettää. Varsin nopea asiakaspalvelu, kun vastaus tähän tuli melkein vartin sisällä siitä, kun viestin lähetin. Kaipa tuo koiranruokakin tulee käytettyä, kun vanhempien luona on useampikin suu odottamassa.


Mitä siis tuli tilattua? No vähän sitä sun tätä. Tilasin kokeilumielessä erilaisia ruokia, kuivaa ja märkää, tölkeissä ja pusseissa. On Miamoria, Hill'siä, Bozitaa, Iamsia ja Portaa. Animondan rafine kitten -pusseja oli iso satsi tarjouksessa, joten nytpä sitten kissat popsivat sitä oikein urakalla. Tähän mennessähän on popsittu sekä markettimuonaa että eläinkaupan tavaroita (enemmän marketin märkäruokia, kun ei ole raaskinut ostaa eläinkaupasta niitä kalliita purkkeja, kuivaruoka on ollut eläinkaupasta kyllä) ja jonkun verran myös raakaa lihaa ja kalaa.

Muutenkin tilailin kaikenlaisia tarjousjuttuja, kuten Öko plussaa (jota sai melkein pari euroa halvemmalla/kg kuin täkäläisestä lemmikkiliikkeestä) ja muutamia leluja. Nuo pehmopallot on meillä a) varsin suosittuja (aina tappelu menossa, että kuka saa leikkiä) ja b) aina hukassa, joten ihan hyvä että niitäkin sai reilumman satsin tarjoushintaan. Lelutkin joutuivat heti käyttöön, kun Kärppä halusi testata jokaista vuorotellen.


Höyhenhuisku oli tosi kiva...


...samoin nahkasuikalehuisku...


...mutta tää piikikäs juttu, jolla ihmisväki käpälöi pienen kissaparan turkkia, oli ihan yäkyäk!

Jostain syystä Kärppä lähinnä puree tuota pikkukarstaa, jos se näköpiiriin ilmaantuu. "Salaa" saa kyllä harjata ja se innostaa hurjaan kehräykseenkin, mutta heti jos Kärppä huomaa millä välineellä toimenpide suoritetaan, tulee hampaita ja kynsiä kohti karstaa.

Kaiken kaikkiaan varsin nopea toimitus (tasan viikko sitten tilattiin) ja hyvä asiakaspalvelu, jäi ihan positiivinen mieli sekä ihmisväelle, että kissoille (paitsi se pelottava postisetä). Ehkä voidaan tilata toistekin, jos tämä lasti saadaan joskus ensin syötyä.

Ulkomaailman haju

Ihmisväki on viikonlopun ajan viettänyt suhteellisen paljon aikaa kylpyhuoneessa. Liikaakin, ainakin kissojen mielestä. Meneillään on pienimuotoinen petsausprojekti, ja muuta sopivaa tilaa ei huoneistosta oikein löydy, kuin kylpyhuone. Huoneen saa sopivasti eristettyä kissoilta ja ilmanvaihtokin "toimii" tuuletusikkunan kautta. Säännöllisin väliajoin oven taakse ilmestyy mauku tai kaksi, tiedustelemaan että josko kohta olisi valmista. Kissoilta on kuitenkin kylpyhuoneen myötä tilapäisesti poistettu käytöstä Neiti von Oppenheimerin paras tuijotuspaikka tuuletusikkunan reunalta ja Kärpän suosima hiekkalaatikko. Onneksi on hankittu myös toinen vessakoppi eteiseen, ja molemmat osaavat käyttää sitä. Yllättävän rauhallisesti kissat kuitenkin tuohon suljettuun kylpyhuoneeseen ovat suhtautuneet.

Eilen illalla kuitenkin huomattiin, että petsin tuoksu leviää tuuletuksesta huolimatta oven ali muuannekin, ja tuuletusta päätettiin lisätä myös muissa huoneissa. Ulkomaailman haju tulvi sisään siinä määrin, että kissojakin alkoi kiinnostaa. Kohta olikin kaksi pientä karvanassua kuono ikkunan raossa (Kärppä ihmetteli alempaa, kun ei ihan vielä yllä). Kumpikaan ei onneksi yrittänyt ikkunasta ulos asti, vaikka useampaankin kertaan Oppu kävi haistelemassa ikkunaa. Ehkä on tosiaan aiheellista hankkia kesäksi parvekkeelle verkko, niin pääsevät sitten lämpimämmällä ilmalla haistelemaan luontoa hieman enemmänkin.

Taistelupari

Välillä kissat kyllästyvät ainaiseen juoksemiseen, painimiseen ja riehumiseen. Silloin hyvä leikki on, kun toinen menee oven taakse saalistamaan toisen häntää oven alta. Toisinaan leikkiä voi leikkiä myös hiiren kanssa, jos kaveri ei suostukaan leikkimään.

"Haa! Tassu ja kuono pilkistää vähän tuolta!"

"No mihin se nyt meni?"

Irvistys!

Kärppä näki hyviä unia lämpimän monitorin päällä ja ihmisväki vaan räpsi kameran kanssa kuvia. Neiti heräsi ja haukotteli komeasti irvistäen.

Mummola

Neidit pääsivät (joutuivat) lomailemaan pois kotoa muutamaksi päiväksi, kun ihmisväki lähti pidemmälle reissulle viikonlopuksi. Torstaina kissat pakattiin kuljetuskoppaan ja lähdettiin autoilemaan kohti maaseutua. Maaseudulla on "mummola", jonne on juuri valmistunut uusi saunamökki, jossa kissat saavat viettää lomaa.

Yllättäen kissat ottivat mökin haltuun todella nopeasti. Lämpimälle puuliedelle ei edes haikailtu, kun molemmat saivat rauhassa haistella ja todeta sen liian kuumaksi tassuilleen. Sen sijaan nukkumaparvelle pyllerrettiin jyrkkiä portaita pitkin ja neiditpä tulivat myös samaa reittiä pois. Hämmentävän hienosti vieläpä. Kärpällä oli omintakeinen kiemurtelevampi tyyli, Oppu noudatti suoraviivaisempaa lähestymistapaa. Vaihtoehtosijoituskin oli kyllä mietittynä, jos hella ja portaat olisivat muodostuneet kissoille ylivoimaisiksi esteiksi.


Mökistä löytyi yllättäen myös ihan ensimmäinen saalis. Kärppä bongasi parven pikkuikkunasta puolihorroksessa pöristelevän kärpäsen. Töptöp, Kärppä taputteli kärpästä aikansa, ja viimein se putosi ikkunalta alas. Kärppä muina neiteinä puri kärpäsen hengiltä, kuin tottuneempikin saalistaja . Ilmeisesti saalis oli kuitenkin epäilyttävä tai vähintäänkin epämiellyttävän tuntuinen suussa, sillä raato jäi ikkunalaudalle Opun ihmeteltäväksi.


Mummollekin iski pieni kissakuume, kuulemma hiiripyydys pitäisi jostain hankkia. Kärppä tosin oli mummon mielestä "kauhean ruma ja pieni rääpäle" ja Oppu "aika hienon värinen".

Lomareissu meni varsin hyvin, vaikka neidit vierastivatkin uusia ihmisiä hieman. Ruoka kuitenkin maistui eivätkä kissat tehneet tuhojaan mökissä. Paluumatka autossa on sen sijaan jo ihan toinen tarina. Kankainen kuljetuskoppamme ei olekaan täysin kissanpitävä ja allekirjoittanut sai tuta terävistä kynsistä, kun kissat kyllästyivät kopassa matkustamiseen ja päättivät tulla ulos vaikka väkisin.

Ujo, Unelias, Jörö, Vilkas....

Kissakuvahaasteen aihe, 9 luonnetta, tuntuu varsin sopivalta ja ajankohtaiselta. Nyt kun talossa on kaksi kissaa, joista toinen on huomattavasti nuorempi, on neitien luonteet jotenkin selkeästi havaittavissa. Pentu on suht vilkas tapaus, mikä taas on saanut hieman vanhemman neidin rauhoittumaan vähän.

Kärppä on siis selkeästikin seikkailija. Hyllyissä pitää kiipeillä ja kun täti Oppenheimer kiipeää korkealle kylpyhuoneen ikkunalle, on pakko yrittää perässä, vaikka voimat ei vielä aivan riitäkään vaadittavaan hyppelysuoritukseen. Nurkat on tutkittu moneen kertaan ja erityisen suosittu on naulakkolounge ja sinne johtava ramppi (jota muuten osataan sittenkin tulla sujuvasti perse edellä myös alas!):


Tätiytynyt Neiti von Oppenheimer on taasen ottanut tarkkailijan roolin. Välillä Oppu vetäytyy korkealle, kuten kylppärin ikkunalle katselemaan pikkuotuksen touhuja ja riehumista. "Vanha" ei aina jaksa leikkiä samaan tahtiin kuin nuorempi, joten toistaiseksi nuo korkeat paikat ovat pieni pelastus. Tässä Neiti on jäänyt kuljetuskopan suojiin kyttäämään mitä Kärppä touhuaa hyllyssä kiipeillessään.

Taantuma

Neiti von Oppenheimer on muuttunut hieman Kärpän saapumisen jälkeen. Vaikka kissat ovat nyt ystävystyneet ja tulevat erinomaisesti toimeen keskenään, vaikuttaa Oppu toisinaan hieman kyllästyneeltä ja vaisulta vilkkaan pennun kanssa. Vaikka aiemmin Oppu olikin sangen leikkisä ja helposti innostettava touhuaja, ei se juurikaan enää viitsi leikkiä kun Kärppä tulee ja varastaa kaikki lelut terrorisoiden näin Neiti von Oppenheimerin kaikkia lempileikkejä. Vaikka ihmisväki yrittäisi harhauttaa, ja heittelisi kahta eri palloa kissoille vuorotellen, ei Oppu oikein jaksa innostua, ja vaikka innostuisikin niin tovin päästä on Kärppä taas Opun lelun kimpussa.

Pitäisiköhän kissat sulkea eri huoneisiin leikkihetken ajaksi...?

Pieni ja iso

No nyt ne meni tollai vierekkäin tonne.


Neiti von Oppenheimer ei ole alkuinnostuksen jälkeen osoittanut kauheasti mielenkiintoa naulakkoloungea kohtaan. Ilmeisesti paikka on liian korkealla, ja alastulo ramppia pitkin ei olekaan kauhean helppoa. Kärpän myötä ylös kuitenkin passaa nykyään kiivetä ja joskus kissat erehtyvät kipuamaan hyllylle myös yhdessä. Oppu ei tosin ole tainnut aikaisemmin oikeasti nukkua tuolla ylhäällä, mutta nyt kelpaa pikkusiskon kaveriksi kömpiä päiväunille. Ihan samassa kasassa ei kuitenkaan nukuta, vaan pieni ja iso eri tasoilla.

Kärpälläkin on pienoinen alastulo-ongelma, useimmiten naulakossa roikkuvat takit toimivat alastautumisalustana. Ratkaisuksi olemmekin suunnitelleet ylimääräistä hyllyä komeron seinään kiinnitettäväksi. Ei tulisi sitten niin pitkä pudotus.

Piikki!

Neidit pakattiin puoliltapäivin kantokoppaan, ja suunnattiin matka kohti Rakki ja Katti -pieneläinklinikkaa. Kummallakaan kissoista ei mitään akuutimpaa hätää ole, mutta päätimme nyt viimein hankkia kissoille rokotukset. Kantokoppaan tytöt mahtuivat kitisemättä kahdestaan. Onhan tuolla jo jokusen päivän ajan köllötelty vierekkäin ja tuota kopassa kulkemista testattiin kotonakin.

Edessä oli siis parisenkymmentä minuuttia bussimatkustusta. Neitejä taisi pelottaa hieman, tai sitten olivat niin itsevarmoja ja rohkeita, että olivat taas koko matkan ajan ihan hiljaa. Perille päästyämme odottelimme koirien seassa hetken aikaa, kunnes mukava Paavo-eläinlääkäri otti meidät vastaan. Molempien neitien sukupuoli tarkistettiin vielä kertaalleen, eikä kumpikaan kokenut sukupuolenvaihdosta, vaan pysyivät edelleen neiteinä. Oppu käsiteltiin ja rokotettiin ensimmäisenä, ja Neiti kurkkikin rohkeasti tutkimuspöydältä pois. Kärppää vähän jännitti, eikä tutusta kuljetuskopasta olisi haluttu poistua laisinkaan. Molemmat selvisivät rokotuksesta moitteettomasti, ei tainnut paljonkaan kirpaista.

Molemmat saivat myös rokotuskortit, joihin merkittiin nimet ja syntymäajat. Neiti von Oppenheimerkin sai syntymäpäivän, kun eläinlääkärin tiedustellessa osattiin sanoa vain "ehkä joskus elokuussa 2008". 3.8.2008, päätti Paavo-lääkäri, ja nyt on molemmilla neideillä "virallinen" syntymäpäivä.

Kakkapylly

Kärppä Josefiina tutustutettiin heti ensimmäisenä talon saniteettitiloihin ja käymisastiaan. Paikka jäikin heti mieleen, eikä tarpeita ole yritetty pyöräyttää nurkkiin. Pyöräyttämisessä kävi tosin toisenlaisia ongelmia. Joka-aamuinen käymäläkierros sai yllättävän käänteen, kun uloste ei suostunutkaan päästämään irti luojastaan. Kärppä tosin oivalsi heti ongelman ja syöksyi pesuhuoneen lattialle kelkkailemaan. Kakkarantua piirtyi parikymmentä senttiä, minkä jälkeen aloitettiin toinen kierros. Siivousväki kuitenkin pääsi nopeasti väliin ja vahingot havaittiin vähäisiksi.

Kipua uhmaten kissan pesemiseen käytiin välittömästi ilman asianmukaista suojautumista. Riehakkaan rytökärpän huljuttelu kävi kuitenkin yllättävän helposti. Vastarintana havaittiin ainoastaan pientä kiemurtelua ja märinää ja hetkeä myöhemmin märkäpyllyinen kakkakone pääsi vilistämään pitkin lattioita.

Myöhemmin tosin huomattiin, että likaisen laikukkaassa turkissa on tummanruskealla ulosteella täydellinen suojaväri. Kuivunut kakkinappi napattiin irti pienen vinkaisun säestyksellä, eikä tapahtunutta muisteltu pahalla.